Kotimaa http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Thu, 20 Sep 2018 11:07:30 +0300 fi Sanat ovat halpoja, ainoastaan teot merkitsevät http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261236-sanat-ovat-halpoja-ainoastaan-teot-merkitsevat <p>SDP, Vasemmisto, Vihreät ja RKP ovat tänään esittäneet virallisesti epäluottamuslausetta ulkoministeri Soinille. Soinin toiminta ja kommentit aborttikysymykseen liittyen ovat olleet omiaan hämmentämään kuvaa Suomen ulkopoliittisesta linjasta. Tähän Suomen linjaan on olennaisesti kuulunut naisten ja tyttöjen tasa-arvon tukeminen ja mm. seksuaaliterveyden edistäminen.</p><p>Viimeisimpänä <a href="http://yle.fi/uutiset/3-10409833">oikeuskansleri</a> yhtyi arvovaltaisten asiantuntijoiden joukkoon pitämällä Soinin toimintaa varsin ongelmallisena. Ulkoministeri ei voi esiintyä missään yksityishenkilönä, sillä hän on ulkoministeri 24/7/365 ja tämä määrittelee hänen toimintaansa. Kansalainen Soini voi laukoa omia mielipiteitään ihan, miten haluaa mutta niin kauan kuin kansalainen Soini on Suomen tasavallan ulkoministeri, niin hänet on sidottu maamme ulkopolitiikan viralliseen linjaan. &nbsp;</p><p>Tätä Timo Soinin puolustajat eivät tunnu ymmärrä ja ovat onnistuneesti sotkeneet ministerivastuun ja sanan- sekä uskonnonvapauden. Ei kukaan ole ollut rajoittamassa Soinin sananvapautta tai uskonnonvapautta. Kritiikki on ainoastaan kohdistunut siihen, että hänen sanat ja teot ovat ristiriidassa Suomen ulkopoliittisen linjan kanssa. &nbsp;</p><p>Hallituspuolueiden, erityisesti Kokoomuksen ja Keskustan, edustajille epäluottamuslause <a href="http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005833500.html">aiheuttaa ongelmia.</a> Tai se on &rdquo;todella kenkkua&rdquo; kuten eduskunnan feministiverkoston puheenjohtaja kansanedustaja Saara-Sofia Siren (kok.) tilannetta analysoi. Hän myös valittelee miten &rdquo;puheissa tuntuu menevän sekaisin se, äänestetäänkö tässä epäluottamuslauseesta yksittäistä ministeriä vai koko hallitusta kohtaan.&rdquo; Epäselvyys on ihan hallituksen omaa aikaansaannosta, sillä ainoastaan he ovat tehneet epäluottamuslauseesta hallituskysymyksen. Perustuslain 64 &sect; todetaan selvästi, että yksittäiselle ministerille annettu epäluottamuslause merkitsee ainoastaan yksittäisen ministerin eroa eikä koko hallituksen.</p><p>Varsinainen riman alituksen on tehnyt Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terho, joka on uhannut <a href="http://yle.fi/uutiset/3-10412703">hallituksen kaatuvan</a>, mikäli Soini ei saa luottamusta eduskunnalta. Terhon kommentti on selkeä hätähuuto marginaaliin painuvalta liikkeeltä. Siksi onkin käsittämätöntä mikäli 1,6% kannatusta nauttiva puolue pystyy näin uhkailemaan Kokoomuksen ja Keskustan edustajat Soinin tueksi. On aivan selvää, että vaikka Soini saisi epäluottamuslauseen niin Siniset eivät lähde hallituksesta. Seuraavat kuukaudet ovat heidän viimeiset kuukaudet hallituksessa ja monelle edustajalle viimeiset kuukaudet eduskunnassa, seuraavissa eduskuntavaaleissa kun on luvassa suuri romahdus. Siksi he tuskin haluavat aiheuttaa hallituksen kaatumisella ennenaikaisia eduskuntavaaleja, jolloin heidän edustajakautensa päättyisi ennakoitua nopeammin.</p><p>Nyt testataan Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajien poliittinen selkäranka. Jos edustajat haluavat oikeasti edistää ja puolustaa naisten ja tyttöjen tasa-arvoa, niin ainoa oikea teko on äänestää epäluottamuslauseen puolesta. Puheet ovat halpoja, teot merkitsevät enemmän.</p> SDP, Vasemmisto, Vihreät ja RKP ovat tänään esittäneet virallisesti epäluottamuslausetta ulkoministeri Soinille. Soinin toiminta ja kommentit aborttikysymykseen liittyen ovat olleet omiaan hämmentämään kuvaa Suomen ulkopoliittisesta linjasta. Tähän Suomen linjaan on olennaisesti kuulunut naisten ja tyttöjen tasa-arvon tukeminen ja mm. seksuaaliterveyden edistäminen.

Viimeisimpänä oikeuskansleri yhtyi arvovaltaisten asiantuntijoiden joukkoon pitämällä Soinin toimintaa varsin ongelmallisena. Ulkoministeri ei voi esiintyä missään yksityishenkilönä, sillä hän on ulkoministeri 24/7/365 ja tämä määrittelee hänen toimintaansa. Kansalainen Soini voi laukoa omia mielipiteitään ihan, miten haluaa mutta niin kauan kuin kansalainen Soini on Suomen tasavallan ulkoministeri, niin hänet on sidottu maamme ulkopolitiikan viralliseen linjaan.  

Tätä Timo Soinin puolustajat eivät tunnu ymmärrä ja ovat onnistuneesti sotkeneet ministerivastuun ja sanan- sekä uskonnonvapauden. Ei kukaan ole ollut rajoittamassa Soinin sananvapautta tai uskonnonvapautta. Kritiikki on ainoastaan kohdistunut siihen, että hänen sanat ja teot ovat ristiriidassa Suomen ulkopoliittisen linjan kanssa.  

Hallituspuolueiden, erityisesti Kokoomuksen ja Keskustan, edustajille epäluottamuslause aiheuttaa ongelmia. Tai se on ”todella kenkkua” kuten eduskunnan feministiverkoston puheenjohtaja kansanedustaja Saara-Sofia Siren (kok.) tilannetta analysoi. Hän myös valittelee miten ”puheissa tuntuu menevän sekaisin se, äänestetäänkö tässä epäluottamuslauseesta yksittäistä ministeriä vai koko hallitusta kohtaan.” Epäselvyys on ihan hallituksen omaa aikaansaannosta, sillä ainoastaan he ovat tehneet epäluottamuslauseesta hallituskysymyksen. Perustuslain 64 § todetaan selvästi, että yksittäiselle ministerille annettu epäluottamuslause merkitsee ainoastaan yksittäisen ministerin eroa eikä koko hallituksen.

Varsinainen riman alituksen on tehnyt Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja Sampo Terho, joka on uhannut hallituksen kaatuvan, mikäli Soini ei saa luottamusta eduskunnalta. Terhon kommentti on selkeä hätähuuto marginaaliin painuvalta liikkeeltä. Siksi onkin käsittämätöntä mikäli 1,6% kannatusta nauttiva puolue pystyy näin uhkailemaan Kokoomuksen ja Keskustan edustajat Soinin tueksi. On aivan selvää, että vaikka Soini saisi epäluottamuslauseen niin Siniset eivät lähde hallituksesta. Seuraavat kuukaudet ovat heidän viimeiset kuukaudet hallituksessa ja monelle edustajalle viimeiset kuukaudet eduskunnassa, seuraavissa eduskuntavaaleissa kun on luvassa suuri romahdus. Siksi he tuskin haluavat aiheuttaa hallituksen kaatumisella ennenaikaisia eduskuntavaaleja, jolloin heidän edustajakautensa päättyisi ennakoitua nopeammin.

Nyt testataan Kokoomuksen ja Keskustan kansanedustajien poliittinen selkäranka. Jos edustajat haluavat oikeasti edistää ja puolustaa naisten ja tyttöjen tasa-arvoa, niin ainoa oikea teko on äänestää epäluottamuslauseen puolesta. Puheet ovat halpoja, teot merkitsevät enemmän.

]]>
8 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261236-sanat-ovat-halpoja-ainoastaan-teot-merkitsevat#comments Kotimaa Abortti Ihmisoikeudet Tasa-arvo Timo Soini Ulkopolitiikka Thu, 20 Sep 2018 08:07:30 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261236-sanat-ovat-halpoja-ainoastaan-teot-merkitsevat
Näkökulmia energiatulevaisuudesta http://kh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261221-nakokulmia-energiatulevaisuudesta <p>Vaurastumisen ja väestönkasvun seurauksena maailman energiankulutus tulee jatkamaan kasvuaan. Fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista ilmastopäästöistä pitää päästä pikimmiten eroon. Mistä saamme jatkossa energiaa hyvinvointimme ylläpitämiseksi?</p><p>Energiavarannot voidaan jakaa kahteen ryhmään: uusiutuviin ja uusiutumattomiin. Kuvassa 1 nämä esitetään suhteutettuna maailman energiantarpeeseen. Huomattakoon, että uusiutumattomien energialähteiden - maakaasu, öljy, uraani ja kivihiili - osalta kuva esittää kokonaisvarantoa, uusiutuvien osalta vuosittain uusiutuvaa varantoa.</p><p>Uusiutuvien energianlähteiden saatavuus toki vaihtelee, mutta merkittävimmät niistä - aurinko ja tuuli - ovat hyödynnettävissä melkeinpä maailman joka kolkassa ja niiden varannot yllin kyllin riittävät energiatarpeittemme tyydyttämiseksi.</p><p>EROI-vertailu antaa toisen näkökulman energialähteisiin. EROI tarkoittaa saadun energian ja sen hankkimiseen käytetyn energian välistä suhdetta. Esimerkiksi vesivoimalla EROI on suuruusluokaltaan 100:1, mikä tekee vesivoimasta erittäin edullisen energianlähteen. Myös öljyn ja kivihiilen EROI-luku on ollut historiassa hyvin korkea.</p><p>Mutta uusiutumattomien energianlähteiden ominaispiirre on niiden EROI-luvun pieneneminen. Helposti hyödynnettävien varantojen ehdyttyä joudutaan turvautumaan yhä vaikeampiin esiintymiin. Tämä koskee myös ydinvoimaa. Uraanin rikastaminen kuluttaa hyvin paljon energiaa. Uraanivarannot ovat toistaiseksi riittäneet, koska ydinvoimaa on rakennettu maailman mittakaavassa vähän.</p><p>Niinpä uusiutumattomat energialähteet vääjäämättä laskevat EROI-kuvaajassa kohti niitä odottavaa kuoppaa (kuva 2). Uusiutuvat energianlähteet sensijaan kulkevat päinvastaiseen suuntaan: muuttuvat kustannukset ovat hyvin pienet joten hankintahinnan jatkaessa laskuaan uusien hankkeiden EROI vuosi vuoden jälkeen kasvaa.</p><p>Aurinkosähkö on jo nyt halvin tapa tuottaa energiaa maailman väkirikkaimmilla alueilla. Suomessakin kiinteistöjen aurinkovoimalat alkavat saavuttaa taloudellisen kannattavuuden rajan ja tuulivoimaloita rakennetaan ilman yhteiskunnan tukia.</p><p>Valtaosa jo löydetyistä fossiilisista varannoista pitäisi jättää maan uumeniin. Pelkästään taloudellisesta näkökulmasta näin tuleekin tapahtumaan, koska puhtaat energianlähteet ovat kannattavampia. Mutta missä energia siellä politiikka. Maailman kymmenestä suurimmasta yrityksestä viiden toimiala on öljy ja kaasu. Niiden lobbausvoima asettaa teknistaloudellisia seikkoja merkittävämmän uhan puhtaan energian tulevaisuudelle.</p><p><br /><em>Pääasialliset lähteet:</em></p><p><em>Murphy, D. &amp; Hall, J. 2010. Year in review&mdash;EROI or energy return on (energy) invested. Annals of the New York Academy of Sciences, 11851(1), pp. 102-118.</em></p><p><em>Perez R. and Perez M., 2009. A fundamental look on energy reserves for the planet. The IEA SHC Solar Update, Volume 50</em></p> Vaurastumisen ja väestönkasvun seurauksena maailman energiankulutus tulee jatkamaan kasvuaan. Fossiilisten polttoaineiden aiheuttamista ilmastopäästöistä pitää päästä pikimmiten eroon. Mistä saamme jatkossa energiaa hyvinvointimme ylläpitämiseksi?

Energiavarannot voidaan jakaa kahteen ryhmään: uusiutuviin ja uusiutumattomiin. Kuvassa 1 nämä esitetään suhteutettuna maailman energiantarpeeseen. Huomattakoon, että uusiutumattomien energialähteiden - maakaasu, öljy, uraani ja kivihiili - osalta kuva esittää kokonaisvarantoa, uusiutuvien osalta vuosittain uusiutuvaa varantoa.

Uusiutuvien energianlähteiden saatavuus toki vaihtelee, mutta merkittävimmät niistä - aurinko ja tuuli - ovat hyödynnettävissä melkeinpä maailman joka kolkassa ja niiden varannot yllin kyllin riittävät energiatarpeittemme tyydyttämiseksi.

EROI-vertailu antaa toisen näkökulman energialähteisiin. EROI tarkoittaa saadun energian ja sen hankkimiseen käytetyn energian välistä suhdetta. Esimerkiksi vesivoimalla EROI on suuruusluokaltaan 100:1, mikä tekee vesivoimasta erittäin edullisen energianlähteen. Myös öljyn ja kivihiilen EROI-luku on ollut historiassa hyvin korkea.

Mutta uusiutumattomien energianlähteiden ominaispiirre on niiden EROI-luvun pieneneminen. Helposti hyödynnettävien varantojen ehdyttyä joudutaan turvautumaan yhä vaikeampiin esiintymiin. Tämä koskee myös ydinvoimaa. Uraanin rikastaminen kuluttaa hyvin paljon energiaa. Uraanivarannot ovat toistaiseksi riittäneet, koska ydinvoimaa on rakennettu maailman mittakaavassa vähän.

Niinpä uusiutumattomat energialähteet vääjäämättä laskevat EROI-kuvaajassa kohti niitä odottavaa kuoppaa (kuva 2). Uusiutuvat energianlähteet sensijaan kulkevat päinvastaiseen suuntaan: muuttuvat kustannukset ovat hyvin pienet joten hankintahinnan jatkaessa laskuaan uusien hankkeiden EROI vuosi vuoden jälkeen kasvaa.

Aurinkosähkö on jo nyt halvin tapa tuottaa energiaa maailman väkirikkaimmilla alueilla. Suomessakin kiinteistöjen aurinkovoimalat alkavat saavuttaa taloudellisen kannattavuuden rajan ja tuulivoimaloita rakennetaan ilman yhteiskunnan tukia.

Valtaosa jo löydetyistä fossiilisista varannoista pitäisi jättää maan uumeniin. Pelkästään taloudellisesta näkökulmasta näin tuleekin tapahtumaan, koska puhtaat energianlähteet ovat kannattavampia. Mutta missä energia siellä politiikka. Maailman kymmenestä suurimmasta yrityksestä viiden toimiala on öljy ja kaasu. Niiden lobbausvoima asettaa teknistaloudellisia seikkoja merkittävämmän uhan puhtaan energian tulevaisuudelle.


Pääasialliset lähteet:

Murphy, D. & Hall, J. 2010. Year in review—EROI or energy return on (energy) invested. Annals of the New York Academy of Sciences, 11851(1), pp. 102-118.

Perez R. and Perez M., 2009. A fundamental look on energy reserves for the planet. The IEA SHC Solar Update, Volume 50

]]>
21 http://kh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261221-nakokulmia-energiatulevaisuudesta#comments Kotimaa Aurinkoenergia Ilmaston lämpenemisen katkaiseminen Tuulienergia Ympäristönsuojelu Wed, 19 Sep 2018 19:24:21 +0000 Kalevi Härkönen http://kh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261221-nakokulmia-energiatulevaisuudesta
Onnea Sari ja Li http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261219-onnea-sari-ja-li <p>Kansalainen nauttii kansalaisluottamusta, mutta puoluejohtajien kyvyt mitataan uskottavuudella. Olen salaa ihaillut Li Anderssonin kykyä keskustella, väitellä ja artikuloida asioita, kertoa lyhyesti oma ja puolueensa näkemys sujuvasti nikottelematta.</p><p>Sari Essayah on ollut suosikkini jo paljon pidempään ja kun häenstä nostettiin Päivi Räsäsen manttelin perijä on Sari säilyttänyt rehellisyytensä kansan silmissä.</p><p>Tämä käy ilmi gallupista jonka <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/6ef07e10-f12b-422b-b27d-3df257a3eb29_pi.shtml">voit katsoa tästä.</a></p><p>Ei ole myöskään yllätys, että Anna-Maja Henriksson on kolmanneksi luotetuin puheenjohtaja Alma-kyselyssä.</p><p>Sekään ei liene yllätys, että he kaikki ovat opposition edustajia, sillä hallitus joutuu enemmän epäluulon kohteeksi kuin vastuulliset haastajat.</p><p>Miksi tämä luottamus ei sitten siirry suoraan vaalituloksiin on viiteryhmien syy tai ansio, eli kokoomuslaiset vaikka kuinka pitäisivät LI Anderronin tavasta puhua muita pussiin, eivät näytä sitä äänestyskopissa, vaan painavat sitä vahvemmin omiensa puolta, koska ihmiset aina asettuvat pitämään valitsemaansa linjaa kaikkein parhaana.</p><p>Kristillisten gallupsuosio ei ole Sarin kaudella kasvanut juurikaan, ei myöskään Alma-kyselyn mitalisijat ole nostanut vassareiden tai rkp:n galluplukoihin siinä mittakaavassa mitä Alma-kysely antaisi odottaa.</p><p>Silti ihailen Saria, Litä ja Anna-Majaa puheenjohtajina, vaikka en heidän edustamia puolueita juuri dikkaisikaan.</p><p>Joskus köy toki mielessä, miten fiksuimmat puheenjohtaja eksyvät omasta mielestä tyhminpiin puolueisiin, no Anna-Maja tekee poikkeuksen, kun on kielellisen viiteryhmän vuoksi eli ilmeisen vapaavalinnan johdosta puolueessaan.</p><p>Ruotsalaisuus tai kristillisyys ei minusta ole syy perustaa puoluetta, tai köyhyys, mutta en vastusta jos joku niin kokee. Ei minusta ruotsalaisuus Suomessa ole puolueen arvoinen aate, se on enemmän etujärjestön omainen liike puolustaa ruotsalaisuutta, tässä pakkoruotsin vastaisessa maassa.</p><p>Kristillisyyskin on enemmän uskon asia kuin poliittinen valinta.&nbsp;</p><p>Vasemmistolaisuus on aito perinteinen puolueaate ja Li puolustaa vasemmistolaisia arvoja varsin mallikkaasti, vieläpä niin, että kansalaisetkin häntä arvostavat yli puoluerajojen.</p><p>Onnea siis Sari, Li ja Anna-Maja.</p><p>Huonommista en puhu mitään, ei luusereista kannata mitään puhua, yrittäköön parantaa seuraavaan kyselyyn, eli vaaleihin mennessä luottamustaan äänestäjiin. Vaikka eihän heidä sitä tarvitse tehdä, kun vaaliluottamus on taattu puolueuskollisuuden tiimoilta, eli suomalainen näkee eri tavalla luottamusta, kuin on tottunut äänestämään.</p><p>Minusta luottamuksen tulisi paremmin näkyä vaaleissa, suomalainen valehtelee itselleen vaalikopissa, sillä Alma-kyselyn tulokset ja vaalitulokset eivät pidä yhtä.</p> Kansalainen nauttii kansalaisluottamusta, mutta puoluejohtajien kyvyt mitataan uskottavuudella. Olen salaa ihaillut Li Anderssonin kykyä keskustella, väitellä ja artikuloida asioita, kertoa lyhyesti oma ja puolueensa näkemys sujuvasti nikottelematta.

Sari Essayah on ollut suosikkini jo paljon pidempään ja kun häenstä nostettiin Päivi Räsäsen manttelin perijä on Sari säilyttänyt rehellisyytensä kansan silmissä.

Tämä käy ilmi gallupista jonka voit katsoa tästä.

Ei ole myöskään yllätys, että Anna-Maja Henriksson on kolmanneksi luotetuin puheenjohtaja Alma-kyselyssä.

Sekään ei liene yllätys, että he kaikki ovat opposition edustajia, sillä hallitus joutuu enemmän epäluulon kohteeksi kuin vastuulliset haastajat.

Miksi tämä luottamus ei sitten siirry suoraan vaalituloksiin on viiteryhmien syy tai ansio, eli kokoomuslaiset vaikka kuinka pitäisivät LI Anderronin tavasta puhua muita pussiin, eivät näytä sitä äänestyskopissa, vaan painavat sitä vahvemmin omiensa puolta, koska ihmiset aina asettuvat pitämään valitsemaansa linjaa kaikkein parhaana.

Kristillisten gallupsuosio ei ole Sarin kaudella kasvanut juurikaan, ei myöskään Alma-kyselyn mitalisijat ole nostanut vassareiden tai rkp:n galluplukoihin siinä mittakaavassa mitä Alma-kysely antaisi odottaa.

Silti ihailen Saria, Litä ja Anna-Majaa puheenjohtajina, vaikka en heidän edustamia puolueita juuri dikkaisikaan.

Joskus köy toki mielessä, miten fiksuimmat puheenjohtaja eksyvät omasta mielestä tyhminpiin puolueisiin, no Anna-Maja tekee poikkeuksen, kun on kielellisen viiteryhmän vuoksi eli ilmeisen vapaavalinnan johdosta puolueessaan.

Ruotsalaisuus tai kristillisyys ei minusta ole syy perustaa puoluetta, tai köyhyys, mutta en vastusta jos joku niin kokee. Ei minusta ruotsalaisuus Suomessa ole puolueen arvoinen aate, se on enemmän etujärjestön omainen liike puolustaa ruotsalaisuutta, tässä pakkoruotsin vastaisessa maassa.

Kristillisyyskin on enemmän uskon asia kuin poliittinen valinta. 

Vasemmistolaisuus on aito perinteinen puolueaate ja Li puolustaa vasemmistolaisia arvoja varsin mallikkaasti, vieläpä niin, että kansalaisetkin häntä arvostavat yli puoluerajojen.

Onnea siis Sari, Li ja Anna-Maja.

Huonommista en puhu mitään, ei luusereista kannata mitään puhua, yrittäköön parantaa seuraavaan kyselyyn, eli vaaleihin mennessä luottamustaan äänestäjiin. Vaikka eihän heidä sitä tarvitse tehdä, kun vaaliluottamus on taattu puolueuskollisuuden tiimoilta, eli suomalainen näkee eri tavalla luottamusta, kuin on tottunut äänestämään.

Minusta luottamuksen tulisi paremmin näkyä vaaleissa, suomalainen valehtelee itselleen vaalikopissa, sillä Alma-kyselyn tulokset ja vaalitulokset eivät pidä yhtä.

]]>
32 http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261219-onnea-sari-ja-li#comments Kotimaa Kansalaisluottamus Wed, 19 Sep 2018 17:14:18 +0000 Ari Alsio http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261219-onnea-sari-ja-li
Hillotolpan väärä merkitys http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261131-hillotolpan-vaara-merkitys <p>Timo Soini on mestari käyttämään suomen kielen moninaisuutta politiikan retoriikassa. Hillotolppa on yksi hänen yleiseen tietoisuuteen nostamista käsitteistä. Se on hevosmiesten ravislangia ja tarkoittaa tolppaa raviradan maaliviivalla olevaa paalua eli kohtaa, jossa voitot ratkaistaan. Kyseessä on siis positiivinen paikka.</p><p>Kun seuraa hillotolpan käyttöä perinteisessä tai sosiaalisessa mediassa, niin sitä käytetään negatiivisen mielikuvan luomiseksi. Se käsitetään eräänlaisena saavutettuna etuna, josta on vaikea luopua. Alkuperäinen Soinin käyttämä tarkoitus on joko tahattomasti tai tahallaan käännetty toiseen merkitykseen.</p><p>Politiikassa etenemistä voi kuvata eräänlaisena videopelinä, jossa aloitetaan alimmalta tasolta ja edetään tasolta toiselle, vaikeuskertoimen kasvaessa ja todennäköisyyden pienentyessä pelin edetessä. Lopullisena tavoitteena on voittaa vaalit ja päästä hallitusvastuuseen, sillä vain hallituspuolueella on todellista poliittista valtaa.</p><p>Tulevan poliitikon on ensin saavutettava kannatusta omassa puolueessaan, jotta hänet asetetaan kansanedustajaehdokkaaksi. Vaaleissa hänen on tultava valituksi eduskuntaan ja mahdollisimman suurella äänimäärällä. Jotta poliitikon puolueella on mahdollisuudet päästä hallitukseen, on hänen puolueensa joko voitettava vaalit tai puolueen johdon oltava erinomaisia neuvottelijoita. Jos hallitusneuvottelut menevät hyvin, niin poliitikolla on oltava sekä riittävästi kannatusta oman puolueensa sisällä että kosolti onnea, jotta voi tarttua ministerinsalkkuun. Kun on voittanut vaalit, on hillotolppa saavutettu.</p><p>Timo Soinille hillotolppa tarkoitti vaalien voittamista ja sen mahdollistamana oman puolueensa saattamista hallitusvastuuseen. Minun käsittääkseni he, jotka kovasti yhdistävät Sinisiä hillotolppaan, ovat niitä, jotka toivovat eniten Sinisten voittavan vaalit ja pääsevän uudelleen hallitukseen.</p> Timo Soini on mestari käyttämään suomen kielen moninaisuutta politiikan retoriikassa. Hillotolppa on yksi hänen yleiseen tietoisuuteen nostamista käsitteistä. Se on hevosmiesten ravislangia ja tarkoittaa tolppaa raviradan maaliviivalla olevaa paalua eli kohtaa, jossa voitot ratkaistaan. Kyseessä on siis positiivinen paikka.

Kun seuraa hillotolpan käyttöä perinteisessä tai sosiaalisessa mediassa, niin sitä käytetään negatiivisen mielikuvan luomiseksi. Se käsitetään eräänlaisena saavutettuna etuna, josta on vaikea luopua. Alkuperäinen Soinin käyttämä tarkoitus on joko tahattomasti tai tahallaan käännetty toiseen merkitykseen.

Politiikassa etenemistä voi kuvata eräänlaisena videopelinä, jossa aloitetaan alimmalta tasolta ja edetään tasolta toiselle, vaikeuskertoimen kasvaessa ja todennäköisyyden pienentyessä pelin edetessä. Lopullisena tavoitteena on voittaa vaalit ja päästä hallitusvastuuseen, sillä vain hallituspuolueella on todellista poliittista valtaa.

Tulevan poliitikon on ensin saavutettava kannatusta omassa puolueessaan, jotta hänet asetetaan kansanedustajaehdokkaaksi. Vaaleissa hänen on tultava valituksi eduskuntaan ja mahdollisimman suurella äänimäärällä. Jotta poliitikon puolueella on mahdollisuudet päästä hallitukseen, on hänen puolueensa joko voitettava vaalit tai puolueen johdon oltava erinomaisia neuvottelijoita. Jos hallitusneuvottelut menevät hyvin, niin poliitikolla on oltava sekä riittävästi kannatusta oman puolueensa sisällä että kosolti onnea, jotta voi tarttua ministerinsalkkuun. Kun on voittanut vaalit, on hillotolppa saavutettu.

Timo Soinille hillotolppa tarkoitti vaalien voittamista ja sen mahdollistamana oman puolueensa saattamista hallitusvastuuseen. Minun käsittääkseni he, jotka kovasti yhdistävät Sinisiä hillotolppaan, ovat niitä, jotka toivovat eniten Sinisten voittavan vaalit ja pääsevän uudelleen hallitukseen.

]]>
4 http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261131-hillotolpan-vaara-merkitys#comments Kotimaa Hillotolppa Soini Vaalit Wed, 19 Sep 2018 12:00:00 +0000 Petteri Leino http://petterileino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261131-hillotolpan-vaara-merkitys
Voiko raiskatuksi joutumisen estää olemalla tarpeeksi varovainen? http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261190-voiko-raiskatuksi-joutumisen-estaa-olemalla-tarpeeksi-varovainen <p>Saako ja pitäisikö naisia varoittaa toikkaroimasta minihameessa kännissä kadulla öisin, jos he eivät halua tulla raiskatuiksi?</p><p>Esimerkiksi Mari Rantanen (US Puheenvuoro 19.7.2018) ja Antti Kuosmanen (US Puheenvuoro 3.8.2018) nostivat&nbsp;tänä kesänä esiin vanhan kiistakysymyksen koskien naisten väitettyä&nbsp;riskikäyttäytymistä raiskatuksi joutumisen suhteen. Rantanen arvosteli&nbsp;naisille keskustelupalstalla annettua ohjetta pukeutua peittävästi, jotta eivät joutuisi ahdistelluiksi ja raiskatuiksi. Kuosmanen puolestaan&nbsp;toisti&nbsp;Marja Vuennon aiemmin esittämän näkemyksen, että naisia tulisi varoittaa esimerkiksi lähtemästä yöllä tuntemattoman miehen mukaan.</p><p>Kuosmanen kirjoittaa: &quot;<em>...</em><em>jos se rikos on naisen (tai tytön) häirintä, ahdistelu tai raiskaus ja jos syyllinen on saanut siihen yllykettä uhrin omasta käyttäytymisestä, oli kyse pukeutumisesta, kännistä tai muusta sellaisesta, silloin tällaisen kohtalon välttämiseksi annetut neuvot loukkaavatkin feministien mielestä naisen luovuttamattomia oikeuksia</em>&quot;.&nbsp;Hänen mukaansa nainen on tällöin myötävaikuttanut rikoksen toteutumiseen omilla valinnoillaan.</p><p>Tieto, että nainen voisi merkittävästi vaikuttaa raiskatuksi tulemiseen pukeutumistyylillään, olisikin kova juttu. Nimittäin jos se pitäisi paikkansa.</p><p>Sillä asiaa on ihan tutkittukin. Tuloksena oli, että suurin osa raiskaajista ei edes muistanut, mitä uhrilla oli ollut päällään.</p><p>Muissa tutkimuksissa on sen sijaan todettu, että raiskaajat etsivät potentiaalisesta uhrista merkkejä submissiivisuudesta, kuten arkuutta käytöksessä. Aivan kuin eleet ja katseen välttely, myös peittävä pukeutuminen voi viestiä pelokkuudesta. Joten pukeutuminen peittävään vaatetukseen voi siis myös <em>lisätä</em>&nbsp;riskiä joutua raiskatuksi, eikä vähentää sitä.</p><p>Tämä on itse asiassa ihan loogista. Raiskauksella kun ei ole mitään tekemistä seksin kanssa, vaan se on väkivaltarikos, jossa tekijä käyttää valtaa ja väkeä eli voimaa toisen yli. Siksi ratkaisevin tekijä on se, että tekijä kokee tilanteessa olevansa vahvoilla uhriin nähden.</p><p>Tutkimuksissa uhrien ikä vaihtelee lapsista yli 70-vuotiaisiin naisiin. Oksettava tosiasia on, että nainen on kehdosta hautaan mahdollinen raiskauksen uhri. Vuennon, Kuosmasen ja muiden hyväätarkoittavien neuvot lähtevät siitä, että kaikki naiset eivät itse tajuaisi tätä tosiasiaa.</p><p>Mutta jokainen nainen tietää kyllä naiseutensa riskit. Hän kasvaa niihin ja &quot;pelon maantieteeseen&quot;, selviytyen miten parhaiten taitaa. Jokaisella naisella on oma selviytymisstrategiansa: toisilla voimaantuminen, toisilla välttely, ja niin edelleen.</p><p>Naisten erilaisista strategioista riippumatta todennäköisyys aina toteutuu jonkun kohdalla ja hän joutuu uhriksi, vaikka tekisi mitä. Heidän selviämistään eivät &quot;hyväätarkoittavat&quot;, syyllistävät neuvot auta. Siksi on tärkeää pitää yhteiskunnallisessa keskustelussa kirkkaana ja selvänä se, että syypää rikokseen on aina ja vain rikollisen toiminnassa, ei koskaan uhrin. Ei ole olemassa mitään uhrin &quot;myötävaikutusta&quot; raiskaukseen. Niin kauan kuin tätä ei riittävän selvästi tuoda esiin, voivat raiskaajat ja ahdistelijat selittää pois tekojaan uhria syyllistämällä.</p><p>Nyt voisi ajatella, että on ehkä olemassa jokin kultainen keskitie, jota naisia kannattaisi neuvoa noudattamaan. Mutta missä länsimaissa on sellainen paikka, jossa mies voi pimeällä täysin turvallisesti kulkea, mutta nainen ei? Tai jos ajatellaan, että naisen on järkevää varoa enemmän kuin miehen, koska raiskauksen aiheuttama trauma on suurempi kuin ryöstön aiheuttama, niin miten uskallamme esimerkiksi kuljettaa lapsia autossa, antaa heidän pyöräillä kouluun, tai ostaa heille mopon?</p><p>Me kaikki teemme elämässämme jatkuvia riskiarvioita. Kun uhka kestää koko elämän, sen kanssa on opittava elämään ilman, että se määrittelee koko elämän kulun. Pelon maantieteen kanssa eläminen on asia, joka on vain hyväksyttävä, ja jokainen nainen sovittaa siihen omat ratkaisunsa niin kuin parhaaksi näkee. Yhteiskunnan tehtävä on pyrkiä siihen, että turvallinen elinympäristö toteutuu kaikille sukupuolesta riippumatta.</p><p>Summa summarum:&nbsp; &ndash; Saako naisia siis ohjeistaa olemaan kulkematta yksin pimeällä humalassa tai olemaan lähtemättä baarista hankitun pokan mukaan? Toki niin voidaan tehdä, mutta vain jos miehiä aletaan myös ohjeistaa olemaan menemättä aamuyöstä nakkikioskille.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258424-kaapu-paalle" title="http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258424-kaapu-paalle">http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258424-kaapu-paalle</a></p><p><a href="http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259013-saako-naisia-neuvoa-varomaan" title="http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259013-saako-naisia-neuvoa-varomaan">http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259013-saako-naisia-neuvo...</a></p><p><a href="https://www.smh.com.au/opinion/why-dress-codes-cant-stop-sexual-assault-20160415-go6wza.html" title="https://www.smh.com.au/opinion/why-dress-codes-cant-stop-sexual-assault-20160415-go6wza.html">https://www.smh.com.au/opinion/why-dress-codes-cant-stop-sexual-assault-...</a></p><p><a href="https://www.acesdv.org/about-sexual-domestic-violence/sexual-violence-myths-misconceptions/" title="https://www.acesdv.org/about-sexual-domestic-violence/sexual-violence-myths-misconceptions/">https://www.acesdv.org/about-sexual-domestic-violence/sexual-violence-my...</a></p><p><a href="http://lawrepository.ualr.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1048&amp;context=faculty_scholarship" title="http://lawrepository.ualr.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1048&amp;context=faculty_scholarship">http://lawrepository.ualr.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1048&amp;context=f...</a></p><p>&nbsp;</p> Saako ja pitäisikö naisia varoittaa toikkaroimasta minihameessa kännissä kadulla öisin, jos he eivät halua tulla raiskatuiksi?

Esimerkiksi Mari Rantanen (US Puheenvuoro 19.7.2018) ja Antti Kuosmanen (US Puheenvuoro 3.8.2018) nostivat tänä kesänä esiin vanhan kiistakysymyksen koskien naisten väitettyä riskikäyttäytymistä raiskatuksi joutumisen suhteen. Rantanen arvosteli naisille keskustelupalstalla annettua ohjetta pukeutua peittävästi, jotta eivät joutuisi ahdistelluiksi ja raiskatuiksi. Kuosmanen puolestaan toisti Marja Vuennon aiemmin esittämän näkemyksen, että naisia tulisi varoittaa esimerkiksi lähtemästä yöllä tuntemattoman miehen mukaan.

Kuosmanen kirjoittaa: "...jos se rikos on naisen (tai tytön) häirintä, ahdistelu tai raiskaus ja jos syyllinen on saanut siihen yllykettä uhrin omasta käyttäytymisestä, oli kyse pukeutumisesta, kännistä tai muusta sellaisesta, silloin tällaisen kohtalon välttämiseksi annetut neuvot loukkaavatkin feministien mielestä naisen luovuttamattomia oikeuksia". Hänen mukaansa nainen on tällöin myötävaikuttanut rikoksen toteutumiseen omilla valinnoillaan.

Tieto, että nainen voisi merkittävästi vaikuttaa raiskatuksi tulemiseen pukeutumistyylillään, olisikin kova juttu. Nimittäin jos se pitäisi paikkansa.

Sillä asiaa on ihan tutkittukin. Tuloksena oli, että suurin osa raiskaajista ei edes muistanut, mitä uhrilla oli ollut päällään.

Muissa tutkimuksissa on sen sijaan todettu, että raiskaajat etsivät potentiaalisesta uhrista merkkejä submissiivisuudesta, kuten arkuutta käytöksessä. Aivan kuin eleet ja katseen välttely, myös peittävä pukeutuminen voi viestiä pelokkuudesta. Joten pukeutuminen peittävään vaatetukseen voi siis myös lisätä riskiä joutua raiskatuksi, eikä vähentää sitä.

Tämä on itse asiassa ihan loogista. Raiskauksella kun ei ole mitään tekemistä seksin kanssa, vaan se on väkivaltarikos, jossa tekijä käyttää valtaa ja väkeä eli voimaa toisen yli. Siksi ratkaisevin tekijä on se, että tekijä kokee tilanteessa olevansa vahvoilla uhriin nähden.

Tutkimuksissa uhrien ikä vaihtelee lapsista yli 70-vuotiaisiin naisiin. Oksettava tosiasia on, että nainen on kehdosta hautaan mahdollinen raiskauksen uhri. Vuennon, Kuosmasen ja muiden hyväätarkoittavien neuvot lähtevät siitä, että kaikki naiset eivät itse tajuaisi tätä tosiasiaa.

Mutta jokainen nainen tietää kyllä naiseutensa riskit. Hän kasvaa niihin ja "pelon maantieteeseen", selviytyen miten parhaiten taitaa. Jokaisella naisella on oma selviytymisstrategiansa: toisilla voimaantuminen, toisilla välttely, ja niin edelleen.

Naisten erilaisista strategioista riippumatta todennäköisyys aina toteutuu jonkun kohdalla ja hän joutuu uhriksi, vaikka tekisi mitä. Heidän selviämistään eivät "hyväätarkoittavat", syyllistävät neuvot auta. Siksi on tärkeää pitää yhteiskunnallisessa keskustelussa kirkkaana ja selvänä se, että syypää rikokseen on aina ja vain rikollisen toiminnassa, ei koskaan uhrin. Ei ole olemassa mitään uhrin "myötävaikutusta" raiskaukseen. Niin kauan kuin tätä ei riittävän selvästi tuoda esiin, voivat raiskaajat ja ahdistelijat selittää pois tekojaan uhria syyllistämällä.

Nyt voisi ajatella, että on ehkä olemassa jokin kultainen keskitie, jota naisia kannattaisi neuvoa noudattamaan. Mutta missä länsimaissa on sellainen paikka, jossa mies voi pimeällä täysin turvallisesti kulkea, mutta nainen ei? Tai jos ajatellaan, että naisen on järkevää varoa enemmän kuin miehen, koska raiskauksen aiheuttama trauma on suurempi kuin ryöstön aiheuttama, niin miten uskallamme esimerkiksi kuljettaa lapsia autossa, antaa heidän pyöräillä kouluun, tai ostaa heille mopon?

Me kaikki teemme elämässämme jatkuvia riskiarvioita. Kun uhka kestää koko elämän, sen kanssa on opittava elämään ilman, että se määrittelee koko elämän kulun. Pelon maantieteen kanssa eläminen on asia, joka on vain hyväksyttävä, ja jokainen nainen sovittaa siihen omat ratkaisunsa niin kuin parhaaksi näkee. Yhteiskunnan tehtävä on pyrkiä siihen, että turvallinen elinympäristö toteutuu kaikille sukupuolesta riippumatta.

Summa summarum:  – Saako naisia siis ohjeistaa olemaan kulkematta yksin pimeällä humalassa tai olemaan lähtemättä baarista hankitun pokan mukaan? Toki niin voidaan tehdä, mutta vain jos miehiä aletaan myös ohjeistaa olemaan menemättä aamuyöstä nakkikioskille.

 

http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258424-kaapu-paalle

http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259013-saako-naisia-neuvoa-varomaan

https://www.smh.com.au/opinion/why-dress-codes-cant-stop-sexual-assault-20160415-go6wza.html

https://www.acesdv.org/about-sexual-domestic-violence/sexual-violence-myths-misconceptions/

http://lawrepository.ualr.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1048&context=faculty_scholarship

 

]]>
40 http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261190-voiko-raiskatuksi-joutumisen-estaa-olemalla-tarpeeksi-varovainen#comments Kotimaa Naisten pukeutuminen Raiskaukset Rikosten uhrit Seksuaalirikokset Wed, 19 Sep 2018 08:12:27 +0000 Marianna Ridderstad http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261190-voiko-raiskatuksi-joutumisen-estaa-olemalla-tarpeeksi-varovainen
Vihrein vaihtoehto http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261173-vihrein-vaihtoehto <p>Vihrein vaihtoehto Turusta saapui tänään Helsinkiin tunnin myöhässä, pääradan R:t puoli tuntia. Teknisiä vikoja. Ihmettelen paljonko yhteiskunnalle maksaa (kymmenien) tuhansien ihmisten seisottaminen junissa aamusta iltaan. Kiky -säästöt hupenevat muutamassa viikossa. Mutta VR:n ja Ratahallinnon ei tarvitse tehdä menetyksistä mitään kustannus-hyötyanalyysiä, saati sitten verrata raideliikenteen ja maantieliikenteen kustannuksia ja hyötyjä. VR:n päällystakkina toivat poliitikot, jotka tuskin itse juniin ahtautuvat; taksilla ja lentokoneella on mukavampi matkustaa (ja tietenkin oma autolla, jos sattuu asumaan Porvoon linja-autoaseman vieressä).</p><p>Kuitenkin raideliikenteen rahalliset nettotulot valtiolle ovat käytännöllisesti katsoen nolla, kun taas autoliikenne on todellinen lypsylehmä. Yhteensä siitä kerätään 7-8 miljardia euroa, kun lasketaan yhteen polttoaineverot, autovero, käyttömaksut, ALV, erilaiset lupamaksut, parkkimaksut, sakot jne.). Toki jotain palautetaankin autoilijoille, mutta jos esimerkiksi tieliikenteen väylänpitoon on kuluvalle vuodelle budjetoitu 769 miljoonaa euroa, kun vastaava summa on raideliikenteen osalta 592 miljoonaa, voi sanoa, että aika kaukana ollaan kustannusneutraalisuudesta. Vihreydestäkään en olisi niin varmaa. En itse ole ainakaan nähnyt asiasta (koko energiataseesta) mitään selvitystä, tietääkseni junat kulkevat sitä paitsi käytännössä Sosnovyi Borista ostetulla sähköllä.</p><p>Tätä taustaa vasten voi kysyä, eikö joskus kannattaisi pohtia miten liikenneverkkoa pitäisi tulevaisuudessa kehittää, jos suunnittelun perusteena olisivat &rdquo;vihreyden&rdquo; ja &rdquo;ilmastomuutoksen&rdquo; sijaan jotkin analyyttiset kalkyylit. Poliitikoille fraasit toki kelpaavat, mutta luulisi heidänkin joskus pysähtyvän ajattelemaan, onko raideliikenne sittenkään tulevaisuutta Suomen tapaisessa alati harvaanasutummassa maassa.</p><p>Ajatellaan nyt vaikka näitä raiteilla kuhnivia vihreitä vaihtoehtoja. Perustekniikka on sama kuin kaksi vuosisataa sitten. On pyörät, mutta niitä ei voi kääntää. Ajatellaanpa, jos autoissa olisi sama tekniikka. Turusta Helsinkiin tultaessa pitäisi kotimatkalla peruuttaa. Jos liikennevalo menee rikki Turussa Linnankadulla, koko maan liikenne seisoo. Koska ei voisi ohittaa toista autoa, kaikissa teissä pitäisi olla aikakin 4 kaistaa. Autojen välillä pitäisi olla viiden minuutin varoaika jarrutusta varten (kesälomalle pitäisi lähteä Helsingistä jo huhtikuussa). Linja-autoasemalla pitäisi olla ainakin 20 kaistaa, jotta kaikki autot saataisiin laituriin. Linnunlaulussa taitaa olla jo sen verran raiteita, mutta ne eivät riitä &ndash; pitää tehdä tunneli, joka koukkaa Tallinnan kautta, jotta juna saadaan kääntymään. Pasilan ja keskikaupungin välille saa rakentaa vaikka 100 raidetta, mutta auta armias, jos joku ehdottaa kantakaupunkiin (kaupungin ali) edes yhtä autokaistaa. Ei mahdu. Luonto. &nbsp;</p><p>Pääradalla paikallisliikenne matelee samalla vauhdilla kuin viisi vuosikymmentä sitten, jolloin rata saatiin sähköistettyä. Riihimäeltä Helsinkiin menee tunti plus VR:n bonukset. Tekninen kehitys taisi pysähtyä vuoteen 1972. Selvää on, että VR:n tapaisen monopolin ei tarvitse murehtia siitä, miten kauan matkustajilla kuluu aikaa junien seinien sisällä. Eikä sitä kukaan peräänkuulutakaan. Ja jos joku sanatonttu älyää ehdottaa juniin asetettavaksi nelikulmaisia pyöriä ilmaston suojelemiseksi, ehdotus saa raikuvat aplodit uutena ja ennakkoluulottomana keksintönä. Suomi on koulutus- ja tietoyhteiskunta, mutta tietoa ja tutkimusta ei tarvita julkisen vallan toimintojen ohjaamiseen.</p><p>&nbsp;</p> Vihrein vaihtoehto Turusta saapui tänään Helsinkiin tunnin myöhässä, pääradan R:t puoli tuntia. Teknisiä vikoja. Ihmettelen paljonko yhteiskunnalle maksaa (kymmenien) tuhansien ihmisten seisottaminen junissa aamusta iltaan. Kiky -säästöt hupenevat muutamassa viikossa. Mutta VR:n ja Ratahallinnon ei tarvitse tehdä menetyksistä mitään kustannus-hyötyanalyysiä, saati sitten verrata raideliikenteen ja maantieliikenteen kustannuksia ja hyötyjä. VR:n päällystakkina toivat poliitikot, jotka tuskin itse juniin ahtautuvat; taksilla ja lentokoneella on mukavampi matkustaa (ja tietenkin oma autolla, jos sattuu asumaan Porvoon linja-autoaseman vieressä).

Kuitenkin raideliikenteen rahalliset nettotulot valtiolle ovat käytännöllisesti katsoen nolla, kun taas autoliikenne on todellinen lypsylehmä. Yhteensä siitä kerätään 7-8 miljardia euroa, kun lasketaan yhteen polttoaineverot, autovero, käyttömaksut, ALV, erilaiset lupamaksut, parkkimaksut, sakot jne.). Toki jotain palautetaankin autoilijoille, mutta jos esimerkiksi tieliikenteen väylänpitoon on kuluvalle vuodelle budjetoitu 769 miljoonaa euroa, kun vastaava summa on raideliikenteen osalta 592 miljoonaa, voi sanoa, että aika kaukana ollaan kustannusneutraalisuudesta. Vihreydestäkään en olisi niin varmaa. En itse ole ainakaan nähnyt asiasta (koko energiataseesta) mitään selvitystä, tietääkseni junat kulkevat sitä paitsi käytännössä Sosnovyi Borista ostetulla sähköllä.

Tätä taustaa vasten voi kysyä, eikö joskus kannattaisi pohtia miten liikenneverkkoa pitäisi tulevaisuudessa kehittää, jos suunnittelun perusteena olisivat ”vihreyden” ja ”ilmastomuutoksen” sijaan jotkin analyyttiset kalkyylit. Poliitikoille fraasit toki kelpaavat, mutta luulisi heidänkin joskus pysähtyvän ajattelemaan, onko raideliikenne sittenkään tulevaisuutta Suomen tapaisessa alati harvaanasutummassa maassa.

Ajatellaan nyt vaikka näitä raiteilla kuhnivia vihreitä vaihtoehtoja. Perustekniikka on sama kuin kaksi vuosisataa sitten. On pyörät, mutta niitä ei voi kääntää. Ajatellaanpa, jos autoissa olisi sama tekniikka. Turusta Helsinkiin tultaessa pitäisi kotimatkalla peruuttaa. Jos liikennevalo menee rikki Turussa Linnankadulla, koko maan liikenne seisoo. Koska ei voisi ohittaa toista autoa, kaikissa teissä pitäisi olla aikakin 4 kaistaa. Autojen välillä pitäisi olla viiden minuutin varoaika jarrutusta varten (kesälomalle pitäisi lähteä Helsingistä jo huhtikuussa). Linja-autoasemalla pitäisi olla ainakin 20 kaistaa, jotta kaikki autot saataisiin laituriin. Linnunlaulussa taitaa olla jo sen verran raiteita, mutta ne eivät riitä – pitää tehdä tunneli, joka koukkaa Tallinnan kautta, jotta juna saadaan kääntymään. Pasilan ja keskikaupungin välille saa rakentaa vaikka 100 raidetta, mutta auta armias, jos joku ehdottaa kantakaupunkiin (kaupungin ali) edes yhtä autokaistaa. Ei mahdu. Luonto.  

Pääradalla paikallisliikenne matelee samalla vauhdilla kuin viisi vuosikymmentä sitten, jolloin rata saatiin sähköistettyä. Riihimäeltä Helsinkiin menee tunti plus VR:n bonukset. Tekninen kehitys taisi pysähtyä vuoteen 1972. Selvää on, että VR:n tapaisen monopolin ei tarvitse murehtia siitä, miten kauan matkustajilla kuluu aikaa junien seinien sisällä. Eikä sitä kukaan peräänkuulutakaan. Ja jos joku sanatonttu älyää ehdottaa juniin asetettavaksi nelikulmaisia pyöriä ilmaston suojelemiseksi, ehdotus saa raikuvat aplodit uutena ja ennakkoluulottomana keksintönä. Suomi on koulutus- ja tietoyhteiskunta, mutta tietoa ja tutkimusta ei tarvita julkisen vallan toimintojen ohjaamiseen.

 

]]>
60 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261173-vihrein-vaihtoehto#comments Kotimaa Autoilu Liikenne Raideliikenne VR Tue, 18 Sep 2018 19:20:41 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261173-vihrein-vaihtoehto
Maria Ohisalosta tuli kova nimi http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261160-maria-ohisalosta-tuli-kova-nimi <p>Johtajan rooli lankeaa aina toisinaan jollekulle yllättävästä syystä.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/259157-tassa-touko-aallon-sijainen-vihreita-johtaa-nyt-maria-ohisalo">Tämän päivän uutinen on se</a>, että eduskunnasta vuonna 2015 niukasti rannalle jäänyt Maria Ohisalo alkaa toistaiseksi johtaa vihreitä. Hän tuuraa puheenjohtaja Touko Aaltoa, joka on jäänyt sairauslomalle.</p><p>Ohisalo ei ole yleisesti kovin tunnettu, mutta on suosittu hahmo vihreiden kenttäväen parissa. Harva muistaa, että hän ponnisti puolueen <a href="https://www.vihreat.fi/artikkeli/2017/06/vihreiden-puheenjohtajaksi-valittiin-touko-aalto">viimevuotisessa jäsenäänestyksessä</a> kolmanneksi häviten vain hyvin niukasti kansanedustaja Emma Karille.</p><p>Kari oli monissa veikkauksissa ennakkosuosikki jopa koko puheenjohtajakisan voittajaksi, mutta Aalto valittiin. Kari ei ole sen jälkeen parrasvaloihin juuri noussut. Tässä tilanteessa hän ei ollut ehdolla väliaikaiseksi johtajaksi, koska ei kuulunut varapuheenjohtajistoon.</p><p>Näytön paikan puolueessa saanut Ohisalo on omissa joukoissaan tunnettu feministi ja koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Helsinkiläinen köyhyystutkija</strong> astuu johtamaan puoluetta, joka Aallon aikakaudella on romahtanut vuodessa hypevaiheen yli 17 prosentin gallupkannatuksesta <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10387592">takaisin alle 13 prosentin maailmaan</a>.</p><p>Poliittista kohtalon ivaa on, että kohtuullisen vähän julkisuudessa ollut Ohisalo ei oikeastaan voi tehtävässä epäonnistua, mutta onnistumisen mahdollisuus on olemassa. Huomattavakin.</p><p>Tosin kukaan ei tiedä, kauanko Ohisalo vihreitä johtaa, koska Aallon sairausloman pituutta ei voi ennustaa.</p><p>Ohisalo on ehdolla eduskuntavaaleissa 2019 samassa Helsingin vaalipiirissä kuin Emma Kari ja Outi Alanko-Kahiluoto, jotka on myös jo nimetty ehdolle. <a href="http://vaalit.yle.fi/tulospalvelu/2015/eduskuntavaalit/?ehdokkaat_helsingin%20vaalipiiri_#1#taulukko">Tuosta vaalipiiristä ovat kotoisin</a> myös kansanedustajat Pekka Haavisto, Antero Vartia ja Ozan Yanar.</p> Johtajan rooli lankeaa aina toisinaan jollekulle yllättävästä syystä.

Tämän päivän uutinen on se, että eduskunnasta vuonna 2015 niukasti rannalle jäänyt Maria Ohisalo alkaa toistaiseksi johtaa vihreitä. Hän tuuraa puheenjohtaja Touko Aaltoa, joka on jäänyt sairauslomalle.

Ohisalo ei ole yleisesti kovin tunnettu, mutta on suosittu hahmo vihreiden kenttäväen parissa. Harva muistaa, että hän ponnisti puolueen viimevuotisessa jäsenäänestyksessä kolmanneksi häviten vain hyvin niukasti kansanedustaja Emma Karille.

Kari oli monissa veikkauksissa ennakkosuosikki jopa koko puheenjohtajakisan voittajaksi, mutta Aalto valittiin. Kari ei ole sen jälkeen parrasvaloihin juuri noussut. Tässä tilanteessa hän ei ollut ehdolla väliaikaiseksi johtajaksi, koska ei kuulunut varapuheenjohtajistoon.

Näytön paikan puolueessa saanut Ohisalo on omissa joukoissaan tunnettu feministi ja koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden tohtori.  

 

Helsinkiläinen köyhyystutkija astuu johtamaan puoluetta, joka Aallon aikakaudella on romahtanut vuodessa hypevaiheen yli 17 prosentin gallupkannatuksesta takaisin alle 13 prosentin maailmaan.

Poliittista kohtalon ivaa on, että kohtuullisen vähän julkisuudessa ollut Ohisalo ei oikeastaan voi tehtävässä epäonnistua, mutta onnistumisen mahdollisuus on olemassa. Huomattavakin.

Tosin kukaan ei tiedä, kauanko Ohisalo vihreitä johtaa, koska Aallon sairausloman pituutta ei voi ennustaa.

Ohisalo on ehdolla eduskuntavaaleissa 2019 samassa Helsingin vaalipiirissä kuin Emma Kari ja Outi Alanko-Kahiluoto, jotka on myös jo nimetty ehdolle. Tuosta vaalipiiristä ovat kotoisin myös kansanedustajat Pekka Haavisto, Antero Vartia ja Ozan Yanar.

]]>
76 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261160-maria-ohisalosta-tuli-kova-nimi#comments Kotimaa Vihreät Tue, 18 Sep 2018 14:16:42 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261160-maria-ohisalosta-tuli-kova-nimi
Kesä- ja talviaika sekä ilmansuunnat ja kellotaulun logikka http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261146-kesa-ja-talviaika-seka-ilmansuunnat-ja-kellotaulun-logikka <p>Olen aina siitä asti, kun se minulle opetettiin käyttänyt kellonaikaa ja aurinkoa ilmansuuntien hahmottamisen. Niin helppoa: aurinko on klo 12 etelässä, klo 18 lännessä, klo 24 pohjoisessa ja klo 6 idässä. Ja kellotaulu oli lapsena helppo kompassi.&nbsp;</p><p>Kellojen siirtelyn aikaan on vaatinut pikkuisen muistia, että puolen päivän aika onkin vasta kello13.</p><p>Jos nyt valitaan nykyinen kesäaika ympärivuotiseksi ajaksi, niin siirtääkö se käsitteen &rdquo;puolen päivän aikaan&rdquo; pysyvästi klo 13:ksi. Kellotaulun logiikkaa se ei kyllä kaunista, mutta kukas sellaista edes käyttää.</p><p>&nbsp;</p> Olen aina siitä asti, kun se minulle opetettiin käyttänyt kellonaikaa ja aurinkoa ilmansuuntien hahmottamisen. Niin helppoa: aurinko on klo 12 etelässä, klo 18 lännessä, klo 24 pohjoisessa ja klo 6 idässä. Ja kellotaulu oli lapsena helppo kompassi. 

Kellojen siirtelyn aikaan on vaatinut pikkuisen muistia, että puolen päivän aika onkin vasta kello13.

Jos nyt valitaan nykyinen kesäaika ympärivuotiseksi ajaksi, niin siirtääkö se käsitteen ”puolen päivän aikaan” pysyvästi klo 13:ksi. Kellotaulun logiikkaa se ei kyllä kaunista, mutta kukas sellaista edes käyttää.

 

]]>
38 http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261146-kesa-ja-talviaika-seka-ilmansuunnat-ja-kellotaulun-logikka#comments Kotimaa Kellotaulu Kesäaika Talviaika Tue, 18 Sep 2018 07:33:26 +0000 Birgitta Valonen http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261146-kesa-ja-talviaika-seka-ilmansuunnat-ja-kellotaulun-logikka
Irtisanomislaki on turha http://askorantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261125-irtisanomislaki-on-turha <p>Alkaako nyt Suomessakin vaihtoehtoisten faktojen aika?</p><p>Olen sitä mieltä, että suunniteltu &quot;irtisanomislaki&quot; on kummallekin osapuolelle virheellisiin luuloihin perustuva riidan aihe. Miten on mahdollista, että lakia suunnitteleva hallitus ei ole selvittänyt niitä todellisia keinoja, joilla pienyrittäjä välttyy rekrytoimasta yritykseensä sopimatonta työntekijää. Nyt kiistellään vain siitä, miten sen sopimattoman työntekijän saisi pois.&nbsp;</p><p>Myöskään yleensä työntekijän oikeuksien puolesta puhua AY-liike ei ole vaivautunut tuomaan esille niitä todellisia keinoja, joilla työntekijä laillisesti saadaan pois ja mitkä keinot ovat laittomia. AY-liike haluaa selvästi haastaa riitaa ja osoittaa tarpeellisuutensa. Aivan virheellisesti käytetään termiä irtisanominen, kun voitaisiin käyttää termiä purkaminen. Voitaisiin myös puhua sellaisesta rekrytoinnista, joka poikkeuksetta johtaisi onnistuneisiin henkilöstövalintoihin, eikä irtisanomisia tai purkuja tarvittaisi.</p><p>Julkisuudessa keskusteluun on osallistunut myös emeritusprofessori Niklas Bruun. Bruunilla lienee erittäin vähän tai ei lainkaan tietoa pk-yritysten toiminnasta, toimintaedellytyksistä ja henkilöstöpolitiikasta. Professori Bruun sanoo näin, &rdquo;Ajatellaan tilannetta, jossa työnantaja esimerkiksi vaatii, että asiakkaita pitää iloisesti tervehtiä ja sen jälkeen on sitä mieltä, että työntekijä A ei tervehdi jotakuta asiakasta riittävän iloisesti, josta seuraa varoitus ja pian sen jälkeen irtisanominen. Nähdäkseni ehdotettu sääntely saattaisi käytännössä avata mahdollisuuden mielivallalle.&rdquo;</p><p>Ei oikeasti kukaan yrittäjä toimi noin. Professori Bruun lienee niitä SAK:n propagandatehtaan käsikirjoittajia.</p><p>Väännän vielä rautalankamallin tuosta tämän päivän kuumimmasta aiheesta; pienyrityksen oikeudesta valita työntekijänsä ja mitä keinoja siihen on käytettävissä, jos irtisanominen nähdään maailman loppua vaikeampana asiana.</p><p>1) Oppisopimuskoulutus ja sen jälkeen<br />2) Koeaikainen työsuhde ja<br />3) Määräaikainen työsuhde joko kalenteriaikaan tai ennalta sovittuun työprojektiin liittyvänä</p><p>On todella ihmeellistä, jos Suomen tasavallan hallitus, yrittäjäjärjestöt tai yrittäjät eivät näistä tiedä.</p><p>Olen varma, että SAK ja AY-liike tietää nämä kaikki, ne haluavat vain osoittaa valtansa ja tarpeellisuutensa riitauttamalla asiat.</p> Alkaako nyt Suomessakin vaihtoehtoisten faktojen aika?

Olen sitä mieltä, että suunniteltu "irtisanomislaki" on kummallekin osapuolelle virheellisiin luuloihin perustuva riidan aihe. Miten on mahdollista, että lakia suunnitteleva hallitus ei ole selvittänyt niitä todellisia keinoja, joilla pienyrittäjä välttyy rekrytoimasta yritykseensä sopimatonta työntekijää. Nyt kiistellään vain siitä, miten sen sopimattoman työntekijän saisi pois. 

Myöskään yleensä työntekijän oikeuksien puolesta puhua AY-liike ei ole vaivautunut tuomaan esille niitä todellisia keinoja, joilla työntekijä laillisesti saadaan pois ja mitkä keinot ovat laittomia. AY-liike haluaa selvästi haastaa riitaa ja osoittaa tarpeellisuutensa. Aivan virheellisesti käytetään termiä irtisanominen, kun voitaisiin käyttää termiä purkaminen. Voitaisiin myös puhua sellaisesta rekrytoinnista, joka poikkeuksetta johtaisi onnistuneisiin henkilöstövalintoihin, eikä irtisanomisia tai purkuja tarvittaisi.

Julkisuudessa keskusteluun on osallistunut myös emeritusprofessori Niklas Bruun. Bruunilla lienee erittäin vähän tai ei lainkaan tietoa pk-yritysten toiminnasta, toimintaedellytyksistä ja henkilöstöpolitiikasta. Professori Bruun sanoo näin, ”Ajatellaan tilannetta, jossa työnantaja esimerkiksi vaatii, että asiakkaita pitää iloisesti tervehtiä ja sen jälkeen on sitä mieltä, että työntekijä A ei tervehdi jotakuta asiakasta riittävän iloisesti, josta seuraa varoitus ja pian sen jälkeen irtisanominen. Nähdäkseni ehdotettu sääntely saattaisi käytännössä avata mahdollisuuden mielivallalle.”

Ei oikeasti kukaan yrittäjä toimi noin. Professori Bruun lienee niitä SAK:n propagandatehtaan käsikirjoittajia.

Väännän vielä rautalankamallin tuosta tämän päivän kuumimmasta aiheesta; pienyrityksen oikeudesta valita työntekijänsä ja mitä keinoja siihen on käytettävissä, jos irtisanominen nähdään maailman loppua vaikeampana asiana.

1) Oppisopimuskoulutus ja sen jälkeen
2) Koeaikainen työsuhde ja
3) Määräaikainen työsuhde joko kalenteriaikaan tai ennalta sovittuun työprojektiin liittyvänä

On todella ihmeellistä, jos Suomen tasavallan hallitus, yrittäjäjärjestöt tai yrittäjät eivät näistä tiedä.

Olen varma, että SAK ja AY-liike tietää nämä kaikki, ne haluavat vain osoittaa valtansa ja tarpeellisuutensa riitauttamalla asiat.

]]>
68 http://askorantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261125-irtisanomislaki-on-turha#comments Kotimaa Ay-liike Irtisanomislaki Irtisanomislaki on turha Juha Sipilän hallitus Mon, 17 Sep 2018 16:21:52 +0000 Asko Rantala http://askorantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261125-irtisanomislaki-on-turha
Tuskan ulkoistajat http://katimartinson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261104-tuskan-ulkoistajat <p>Espoolaisessa koulussa oppilas sai liikuntatunnilla sairaskohtauksen ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Tunnilla oli tehty opetussuunnitelmaan hiljattain lisättyä, mutta sinänsä pitkään käytössä ollutta kuntotestiä. On vaikea ymmärtää sitä tuskaa ja hämmennystä mitä omaiset ja läheiset surun hetkellä kokevat. Moni on hämmentynyt ja kaipaa selityksiä.</p><p>Kun paha olo on riittävän suuri, osa ihmisistä haluaa ulkoistaa sen. Tuskan ulkoistajat ajattelevat, että kaikkeen pahaan löytyy syyllinen ja syyllisen rankaiseminen auttaa asiaa. Valitettavasti ei auta. Surutyö on tehtävä itse, eikä sitä voi ulkoistaa. Sellainen on vain omien tunteiden välttelyä ja itsensä pakenemista.</p><p>En tiedä miksi koulussa pitää tehdä maksimitestauksia. Vaarallisia ne eivät itsessään silti ole. Liikuntaan liittyvät sairaskohtaukset ovat nuorilla ja perusterveillä ihmisillä tavattoman harvinaisia, mutta eivät aivan tuntemattomia. Perusterveelle nuorelle rankkakaan liikunta ei lyhyellä aikavälillä ole vaarallista. Paljon vaarallisempaa on olla liikkumatta. Silti terveyden ammattilaiset tietävät, että liikuntaan liittyviä sairaskohtauksia ja jopa äkkikuolemia on raportoitu muun muassa pallopeleistä. Mediakin on kertonut oletettavasti perusterveiden ja hyväkuntoisten nuorten miesten äkkikuolemista jalkapallokentillä.</p><p>Mediahuomiosta riippumatta tapaukset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Niitä on tutkittu ja Suomessakin käytännössä kaikki sairaalan ulkopuoliset kuolemantapaukset, joiden kuolinsyy ei ole ilmeinen, tutkitaan sekä lääketieteellisesti että oikeudellisesti. Moniin urheiluun liittyviin äkkikuolemiin on todettu liittyvän synnynnäisiä anomalioita, joista asianomainen ei ole itsekään ollut tietoinen. Ne eivät ole yleensä välittömiä kuolinsyitä, vaan pikemminkin altistavia tekijöitä.</p><p>Nuoren ihmisen kuolema kesken koulupäivän herättää tunteita ja niin pitääkin olla. Tosiasia kuitenkin on, että ihmisiä syntyy ja kuolee. Jotkut kuolemista ovat ennenaikaisia ja saattavat tuntua epäoikeudenmukaisilta. Ne herättävät kysymyksiä ja surua, mikä on varsin luonnollinen menetyksiin liittyvä reaktio.</p><p>Espoon tapaus varmasti selvitetään. Varotoimena Espoon kouluviranomaiset ovat keskeyttäneet kyseiset kuntotestaukset. Nyt meiltä kansalaisilta vaaditaan kuitenkin malttia. Tuskaa ei voi ulkoistaa etsimällä syyllisiä, lynkkaamalla syyttömiä tai vaatimalla välittömiä sääntöjä erilaisiin asioihin. Tuskaa ja surua on opittava sietämään ja käsittelemään.</p><p>Tällaisissa tilanteissa meidän aikuisten on hyvä muistaa, että tapahtumat koskettavat ennen muuta lapsia ja nuoria. Heillä on kysymyksiä, ristiriitaisia olotiloja ja monenlaisia tuntemuksia. Tällaisessa tilanteessa lapset ja nuoret tarvitsevat luotettavia ja turvallisia aikuisia, joiden kanssa näitä asioita voidaan työstää. Pahinta mitä voit omalle lapsellesi tai nuorellesi tehdä on, että lähdet paniikinomaisesti ulkoistamaan omaa tuskaasi sosiaalisessa mediassa tai lehtien palstoilla. Lapset ja nuoret tarvitsevat meitä aikuisia. Ollaan sellaisia.</p><p>&nbsp;</p> Espoolaisessa koulussa oppilas sai liikuntatunnilla sairaskohtauksen ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Tunnilla oli tehty opetussuunnitelmaan hiljattain lisättyä, mutta sinänsä pitkään käytössä ollutta kuntotestiä. On vaikea ymmärtää sitä tuskaa ja hämmennystä mitä omaiset ja läheiset surun hetkellä kokevat. Moni on hämmentynyt ja kaipaa selityksiä.

Kun paha olo on riittävän suuri, osa ihmisistä haluaa ulkoistaa sen. Tuskan ulkoistajat ajattelevat, että kaikkeen pahaan löytyy syyllinen ja syyllisen rankaiseminen auttaa asiaa. Valitettavasti ei auta. Surutyö on tehtävä itse, eikä sitä voi ulkoistaa. Sellainen on vain omien tunteiden välttelyä ja itsensä pakenemista.

En tiedä miksi koulussa pitää tehdä maksimitestauksia. Vaarallisia ne eivät itsessään silti ole. Liikuntaan liittyvät sairaskohtaukset ovat nuorilla ja perusterveillä ihmisillä tavattoman harvinaisia, mutta eivät aivan tuntemattomia. Perusterveelle nuorelle rankkakaan liikunta ei lyhyellä aikavälillä ole vaarallista. Paljon vaarallisempaa on olla liikkumatta. Silti terveyden ammattilaiset tietävät, että liikuntaan liittyviä sairaskohtauksia ja jopa äkkikuolemia on raportoitu muun muassa pallopeleistä. Mediakin on kertonut oletettavasti perusterveiden ja hyväkuntoisten nuorten miesten äkkikuolemista jalkapallokentillä.

Mediahuomiosta riippumatta tapaukset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Niitä on tutkittu ja Suomessakin käytännössä kaikki sairaalan ulkopuoliset kuolemantapaukset, joiden kuolinsyy ei ole ilmeinen, tutkitaan sekä lääketieteellisesti että oikeudellisesti. Moniin urheiluun liittyviin äkkikuolemiin on todettu liittyvän synnynnäisiä anomalioita, joista asianomainen ei ole itsekään ollut tietoinen. Ne eivät ole yleensä välittömiä kuolinsyitä, vaan pikemminkin altistavia tekijöitä.

Nuoren ihmisen kuolema kesken koulupäivän herättää tunteita ja niin pitääkin olla. Tosiasia kuitenkin on, että ihmisiä syntyy ja kuolee. Jotkut kuolemista ovat ennenaikaisia ja saattavat tuntua epäoikeudenmukaisilta. Ne herättävät kysymyksiä ja surua, mikä on varsin luonnollinen menetyksiin liittyvä reaktio.

Espoon tapaus varmasti selvitetään. Varotoimena Espoon kouluviranomaiset ovat keskeyttäneet kyseiset kuntotestaukset. Nyt meiltä kansalaisilta vaaditaan kuitenkin malttia. Tuskaa ei voi ulkoistaa etsimällä syyllisiä, lynkkaamalla syyttömiä tai vaatimalla välittömiä sääntöjä erilaisiin asioihin. Tuskaa ja surua on opittava sietämään ja käsittelemään.

Tällaisissa tilanteissa meidän aikuisten on hyvä muistaa, että tapahtumat koskettavat ennen muuta lapsia ja nuoria. Heillä on kysymyksiä, ristiriitaisia olotiloja ja monenlaisia tuntemuksia. Tällaisessa tilanteessa lapset ja nuoret tarvitsevat luotettavia ja turvallisia aikuisia, joiden kanssa näitä asioita voidaan työstää. Pahinta mitä voit omalle lapsellesi tai nuorellesi tehdä on, että lähdet paniikinomaisesti ulkoistamaan omaa tuskaasi sosiaalisessa mediassa tai lehtien palstoilla. Lapset ja nuoret tarvitsevat meitä aikuisia. Ollaan sellaisia.

 

]]>
16 http://katimartinson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261104-tuskan-ulkoistajat#comments Kotimaa Koulu Kuolema Sosiaalinen media Suru Tapaturma Mon, 17 Sep 2018 10:29:23 +0000 Kati Martinson http://katimartinson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261104-tuskan-ulkoistajat
Tekijänoikeusdirektiivi tulee kalliiksi http://akik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261091-tekijanoikeusdirektiivi-tulee-kalliiksi <p>EU-parlamentin viime viikolla hyväksymä uusi tekijänoikeusdirektiivi voi tulla kalliiksi, mikäli kansalliset hallinnot hyväksyvät direktiivit. Lopullista hintaa en osaa arvioida, mutta joka tapauksessa puhutaan vähintään miljardien kadonneesta taloudellisesta aktiivisuudesta. Syypäitä tähän ovat artiklat 11 ja 13.&nbsp;</p><p>Artikla 11:n tarkoituksena oli luoda tapa, jolla verkkomediat sekä sisällöntuottajat pääsisivät osalliseksi sosiaalisen median alustojen suuriin rahavirtoihin ja estää sisällön esittäminen ilman korvausta. Asia on tarkoitus korjata niin, ettei linkkiä, otsikkoa tai merkittävää osaa sisällöstä voida esittää sosiaalisessa mediassa ilman korvausta.</p><p>On kuviteltu, että verkkojätit neuvottelisivat korvauksesta jokaisen nettilehden ja verkkojulkaisijan kanssa. Kuten tiedämme kokemuksesta, tällainen ei tapahdu yleensä kovin nopeasti, eivätkä ne tyydy. Todennäköisesti Facebook, Twitter sekä hakukone Google estävät linkkaamisen jokaiseen tuntemaansa verkkomediaan tai vaativat maksua siitä, että linkin jako mahdollistetaan. Tämä katkaisee täysin nykyiset kävijä- sekä rahavirrat ja pakottaa mediat itsensä maksamaan alustoille, jotta niiden linkit ylipäätään näkyisivät.</p><p>Toinen, minua erityisesti kutkuttava versio tapahtumien kulusta on se, että suuret verkkopalvelut perustavat omat paikalliset uutistoimistonsa tai verkkolehtensä, jolloin niiden ei tarvitse maksaa linkeistä paikallisille lehdille. Tilanne voi hyvin pian koitua suurienkin verkkomedioiden kohtaloksi. Miten käy Helsingin Sanomien, kun se joutuu kilpailemaan Googlen kaltaisen megakorporaation kanssa? Tai Uuden Suomen blogialustan, kun kirjoittajat siirtyvät vapaisiin alustoihin?</p><p>Kaikenlisäksi, koska pääsy kaupallisten ja sisältöään valvovien medioiden sisältöihin tehdään vaikeammaksi, nostaa se yksityishenkilöiden tuottaman sisällön ja niinsanotut valemediat enemmän näkyville. Tuo laskee auttamatta journalismin tasoa.</p><p>Artikla 13 taas tulee maksamaan kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa liittyy pelkästään suodatinmekanismin toimintaan. Tarkoituksena on estää tekijänoikeudella suojatun materiaalin lataaminen verkkoon, vertaamalla sitä kaikkeen aiemmin tuotettuun materiaaliin. Vaikka tietokoneet ovat nopeita, tuo prosessi tulee kestämään kauan. Eli jokaiselta ihmiseltä kuluu hukkaan lisää aikaa sosiaalisen median edessä, odottaessaan julkaisun tapahtumista.</p><p>Satoja miljoonia maksavat ja gigawattitunteja käyttävät palvelinkeskukset rouskuttavat vuorokauden ympäri jotta jokainen ladattu kissakuva ja perhepotretti saadaan tarkistettua. Google ja Facebook siirtävät nuo kustannukset mainostajien maksettavaksi, eikä mainonnan kustannusten nousu tee hyvää yritysten kannattavuudelle. Lisäksi joku voisi olla myös huolissaan lisääntyneistä hiilidioksidipäästöistä, sillä tähän kuluva energiamäärä ei tule olemaan mitätön.</p><p>Toinen artikla 13 kustannus liittyy luovan sisällön tuottamisen ja jakamisen estämiseen. Mikään digitaalinen suodatin ei ole täydellinen, eikä se voi millään keinoin tietää, mikä osa sisällöstä on esimerkiksi parodiaa, tai milloin sisältö ylittää teoskynnyksen, jolloin sen julkaisu olisi sallittu kopioinnista huolimatta. Uuden sisällön tuottajat, sekä henkilöt että yritykset, ovat siis täysin jonkin epämääräisen filtterin varassa, eikä omia tuotoksia ole enää niin helppo saattaa nähtäville.</p><p>Molemmat artiklat siis tuhoavat taloudelliset edellytykset niiltä, joita tekijänoikeusdirektiivillä yritettiin suojella. Sekä paikalliset mediat, että internetin matalan kynnyksen sisällöntuottajat tulevat kärsimään. Muutokset ovat kuin yritettäisiin tappaa kärpästä dynamiitilla ja koko direktiivi on täysin vailla ymmärrystä luotu. Sivutuotteena tuhotaan verkon rikas meemikulttuuri.</p><p>Tekijänoikeusdirektiivistä kertoo Uusi Suomi täällä:<br /><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/258745-netin-rikkojaksi-haukuttu-kohudirektiivi-meni-talla-kertaa-lapi-mitahan-tuli" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/258745-netin-rikkojaksi-haukuttu-kohudirektiivi-meni-talla-kertaa-lapi-mitahan-tuli">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/258745-netin-rikkojaksi-haukuttu-kohudi...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen hallituksen jäsen sekä ehdolla eduskuntavaaleissa.</p> EU-parlamentin viime viikolla hyväksymä uusi tekijänoikeusdirektiivi voi tulla kalliiksi, mikäli kansalliset hallinnot hyväksyvät direktiivit. Lopullista hintaa en osaa arvioida, mutta joka tapauksessa puhutaan vähintään miljardien kadonneesta taloudellisesta aktiivisuudesta. Syypäitä tähän ovat artiklat 11 ja 13. 

Artikla 11:n tarkoituksena oli luoda tapa, jolla verkkomediat sekä sisällöntuottajat pääsisivät osalliseksi sosiaalisen median alustojen suuriin rahavirtoihin ja estää sisällön esittäminen ilman korvausta. Asia on tarkoitus korjata niin, ettei linkkiä, otsikkoa tai merkittävää osaa sisällöstä voida esittää sosiaalisessa mediassa ilman korvausta.

On kuviteltu, että verkkojätit neuvottelisivat korvauksesta jokaisen nettilehden ja verkkojulkaisijan kanssa. Kuten tiedämme kokemuksesta, tällainen ei tapahdu yleensä kovin nopeasti, eivätkä ne tyydy. Todennäköisesti Facebook, Twitter sekä hakukone Google estävät linkkaamisen jokaiseen tuntemaansa verkkomediaan tai vaativat maksua siitä, että linkin jako mahdollistetaan. Tämä katkaisee täysin nykyiset kävijä- sekä rahavirrat ja pakottaa mediat itsensä maksamaan alustoille, jotta niiden linkit ylipäätään näkyisivät.

Toinen, minua erityisesti kutkuttava versio tapahtumien kulusta on se, että suuret verkkopalvelut perustavat omat paikalliset uutistoimistonsa tai verkkolehtensä, jolloin niiden ei tarvitse maksaa linkeistä paikallisille lehdille. Tilanne voi hyvin pian koitua suurienkin verkkomedioiden kohtaloksi. Miten käy Helsingin Sanomien, kun se joutuu kilpailemaan Googlen kaltaisen megakorporaation kanssa? Tai Uuden Suomen blogialustan, kun kirjoittajat siirtyvät vapaisiin alustoihin?

Kaikenlisäksi, koska pääsy kaupallisten ja sisältöään valvovien medioiden sisältöihin tehdään vaikeammaksi, nostaa se yksityishenkilöiden tuottaman sisällön ja niinsanotut valemediat enemmän näkyville. Tuo laskee auttamatta journalismin tasoa.

Artikla 13 taas tulee maksamaan kahdella tavalla. Ensimmäinen tapa liittyy pelkästään suodatinmekanismin toimintaan. Tarkoituksena on estää tekijänoikeudella suojatun materiaalin lataaminen verkkoon, vertaamalla sitä kaikkeen aiemmin tuotettuun materiaaliin. Vaikka tietokoneet ovat nopeita, tuo prosessi tulee kestämään kauan. Eli jokaiselta ihmiseltä kuluu hukkaan lisää aikaa sosiaalisen median edessä, odottaessaan julkaisun tapahtumista.

Satoja miljoonia maksavat ja gigawattitunteja käyttävät palvelinkeskukset rouskuttavat vuorokauden ympäri jotta jokainen ladattu kissakuva ja perhepotretti saadaan tarkistettua. Google ja Facebook siirtävät nuo kustannukset mainostajien maksettavaksi, eikä mainonnan kustannusten nousu tee hyvää yritysten kannattavuudelle. Lisäksi joku voisi olla myös huolissaan lisääntyneistä hiilidioksidipäästöistä, sillä tähän kuluva energiamäärä ei tule olemaan mitätön.

Toinen artikla 13 kustannus liittyy luovan sisällön tuottamisen ja jakamisen estämiseen. Mikään digitaalinen suodatin ei ole täydellinen, eikä se voi millään keinoin tietää, mikä osa sisällöstä on esimerkiksi parodiaa, tai milloin sisältö ylittää teoskynnyksen, jolloin sen julkaisu olisi sallittu kopioinnista huolimatta. Uuden sisällön tuottajat, sekä henkilöt että yritykset, ovat siis täysin jonkin epämääräisen filtterin varassa, eikä omia tuotoksia ole enää niin helppo saattaa nähtäville.

Molemmat artiklat siis tuhoavat taloudelliset edellytykset niiltä, joita tekijänoikeusdirektiivillä yritettiin suojella. Sekä paikalliset mediat, että internetin matalan kynnyksen sisällöntuottajat tulevat kärsimään. Muutokset ovat kuin yritettäisiin tappaa kärpästä dynamiitilla ja koko direktiivi on täysin vailla ymmärrystä luotu. Sivutuotteena tuhotaan verkon rikas meemikulttuuri.

Tekijänoikeusdirektiivistä kertoo Uusi Suomi täällä:
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/258745-netin-rikkojaksi-haukuttu-kohudirektiivi-meni-talla-kertaa-lapi-mitahan-tuli

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen hallituksen jäsen sekä ehdolla eduskuntavaaleissa.

]]>
8 http://akik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261091-tekijanoikeusdirektiivi-tulee-kalliiksi#comments Kotimaa Artikla 13 EU Google Tekijänoikeusdirektiivi Mon, 17 Sep 2018 05:52:22 +0000 Aki Kivirinta http://akik.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261091-tekijanoikeusdirektiivi-tulee-kalliiksi
Timo Soini – ulkoministeriys, abortin vastustaminen ja välikysymys http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261072-timo-soini-ulkoministeriys-abortin-vastustaminen-ja-valikysymys <p>Tämä kirjoitus todennäköisesti ärsyttää monia. Kirjoituksen sisältö saa monen verenpaineen nousemaan ja pään punoittamaan.</p><p>Aluksi on syystä kerrata, mitä minä edustan ja mitä minä en edusta tällä blogikirjoituspalstalla. En todellakaan edusta mitään puoluetta ja tiettyä ajatussuuntaa. Edustan vain itseäni ja omia mielipiteitäni.</p><p>Olen vapaamielinen. Jokainen ihminen päättäköön itse omista asioistaan henkilökohtaisesti. Olen myös demokratian vankkumaton kannattaja. Se, jolla on enemmistö, hallitkoon. Sillä ei ole merkitystä, onko kulloinkin hallitseva taho minun kanssa samaa mieltä vai ei. Samat pelisäännöt on oltava riippumatta siitä, hallitseeko vai onko oppositiossa. Arvostella toki saan minäkin vapaasti, kuten olen näissä blogikirjoituksissani arvostellut. Arvostelussa jokainen poliitikko ja poliittinen suuntaus ovat saaneet vuorollaan osansa.</p><p>Miksi kirjoitan tämän blogikirjoituksen, johtuu arvonannosta ulkoministeri Timo Soinia kohtaan hänen ulkoministeritehtävissä. Siis ulkoministerin ammattitehtävissä. Kun arvioin jonkin henkilön onnistumista ammattitehtävissä, keskityn vain noihin tehtäviin. En keskity siihen, mitä puoluetta hän edustaa tai mitkä ovat hänen vakaumukselliset ajatukset. Kysymys on ammattitaidosta ja työtehtäviin liittyvien asioiden saamisesta eteenpäin. Ammatillisesta onnistumista siis. Pyrin arvioimaan onnistumista vain kirjattujen tosiasioiden perusteella.</p><p>Ulko- ja puolustusministeriö ovat vieneet tällä vaalikaudella Suomen läntistä puolustusintegraatiota eteenpäin vauhdilla. Verrattuna kahteen edelliseen hallitukseen ero on kuin yöllä ja päivällä. Suhteet Yhdysvaltoihin on normalisoitu Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan kausien jälkeen. Suomi on tiivistänyt suhteitaan niihin länsivaltoihin, joilla on sotilaallista voimaa. Suomi on pysynyt mukana EU:n tiivistyvässä puolustusyhteistyössä. Suomi on pysynyt hyvin mukana siinä länsirintamassa ja niissä länsimaiden toimissa, jotka ovat kohdistuneet Venäjään pakotemuotoisina.</p><p>Tällä vaalikaudella Suomi on siis tiivistänyt vauhdilla länsi-integraatiotaan. Kukapa olisi tätä uskonut vielä vuonna 2015, kun muistellaan puheenjohtaja Timo Soininkin esiintymistä vaalitenteissä.</p><p>Suomen Venäjä-suhteet on sälytetty presidentin vastuulle. Suomi on saanut hieman vähennettyä myös Venäjän vaikutusvaltaa Suomea koskeviin asioihin, mutta tässä tehtävässä presidentti Niinistö ei ole täysin onnistunut. Esimerkkeinä Fennovoiman ydinvoimalahanke kaikkine kiemuroineen, itärajan pakolaiskriisi ja Itämeren transponderialoite. Suurin vaikutusvalta Venäjällä on edelleen Suomen Nato-jäsenyyskysymykseen.</p><p>Hallitus sen sijaan on onnistunut ulkopolitiikassa mielestäni hyvin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Ulkoministeri Timo Soini vastustaa aborttia.</p><p>Hänelle abortin vastustaminen on uskonnollinen kysymys ja syvästi henkilökohtainen. Henkilökohtaisuuden huomaan hänen kasvojensa vakavista ja surullisista ilmeistä, kun aborttiasia on esillä. En epäile, ettei aborttiasia olisi hänelle todellakin tärkeä uskonnollinen elämän ja kuoleman rajapinnan asia.</p><p>Aborttiasia ei siis ole Timo Soinille poliittinen asia.</p><p>Tässä välissä on syytä nyt mainita, että olen Timo Soinin kanssa eri mieltä aborttiasiasta, mutta osaan kuitenkin laittaa kunkin ihmisen henkilökohtaiset mielipiteet oikeaan arvoonsa, kun niillä ei ole merkitystä työtehtävien hoitoon.</p><p>Ulkoministerin työtehtävissä Soini ei ole ottanut aborttiasiaa esille. Asiaa ei ole käsitelty ulkovaltojen edustajien kanssa käydyissä neuvotelluissa eikä muutoinkaan. Olen siis edelleen sitä mieltä, että Timo Soini on hoitanut tulosten perusteella ulkoministeripestin hyvin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Neljä oppositiopuoluetta on nyt valmistelemassa välikysymystä koskien ulkoministeri Soinin aborttikantoja. Nuo neljä oppositiopuoluetta ovat SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Kristillisdemokraatit ei lähtenyt mukaan konservatiivisen vihervasemmiston poliittiseen manööveriin, sen sijaan RKP läksi.</p><p>Timo Soinin henkilökohtaiset aborttinäkemykset ovat nostattaneet ärtymystä etenkin vihreiden kansanedustajien keskuudessa.</p><p>&rdquo;<em>Nyt on aika vaihtaa ministeriä!</em>&rdquo; laukoi Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar Facebook-tilillään (<a href="https://www.facebook.com/search/top/?q=Ozan%20Yanar%20"><u>Facebook 10.8.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Ulkoministeri Soinin jatkuvat naisten oikeuksia vähättelevät ja aborttikieltoa puoltavat lausunnot ovat häpeäksi Suomelle ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta puolustavana pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.</em>&rdquo; laukoi puolestaan Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto Facebook-tilillään (<a href="https://www.facebook.com/outialanko/posts/1953117964708610"><u>Facebook 10.8.2018</u></a>).</p><p>Vihreiden kannanotot ovat henkilökohtaista paheksumista, ja siksi ymmärrettäviä ja myös hyväksyttävää mielipiteenilmaisua railakkaista sanakäänteistä huolimatta. Sen sijaan SDP meni pidemmälle, kun puolue sitoi Timo Soinin henkilökohtaiset aborttikannanotot ulkoministeri Timo Soinin ulkoministeritehtävien hoitoon.</p><p>&rdquo;<em>[SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti] Lindtman sanoi, että <u>Soini on aborttipuheillaan esiintynyt Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisesti. Kyse ei ole Soinista henkilönä vaan hänen toiminnastaan ministerinä.</u> Siten asia koskee koko hallitusta.&rdquo; </em>uutisoi sanomalehti Kaleva SDP:n välikysymysasiaa elokuun puolivälissä (<a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/soini-show-ei-innosta-sdpn-kansanedustaja-ihmettelee-valikysymysintoa/802316/"><u>Kaleva 16.8.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>En ole pitänyt sopivana ministeri Soinin puheita liittyen aborttiin. <u>En ole pitänyt sitä Suomen linjan mukaisena</u>, miten hän on niitä asioita julkisuuteen nostanut.</em>&rdquo; vuodatti puolestaan SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne (<a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005791094.html"><u>IS 14.8.2018</u></a>).</p><p>SDP mitoitti siis Soinin aborttinäkemyksen ministeritehtäviin ja Suomen ulkopoliittiseen linjaan. Siis siihen, että ulkoministeri Soini ei olisi noudattanut Suomen ulkopoliittista linjaa.</p><p>SDP:n toiminta on poikkeuksellista. SDP:n toiminta on myös rankkaa, koska kannanotoille ei ole juridisia perusteita. Huomaa, että eduskuntavaalit lähestyvät ja poliittinen harkintakyky alkaa taas eduskunnassa pettää vastaavasti kuin neljä vuotta sitten.</p><p>Edellä mainitussa Kalevan jutussa tuotiin ilmi, että SDP:ssä on myös toisenlaisia näkemyksiä. SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafsson ei innostunut Facebook-tilillään välikysymyksestä:</p><p>&rdquo;<em>En ole innostunut välikysymyksen tekemisestä Soinin aborttipuheisiin liittyen. Mies ei ansaitse omaa välikysymystään, joka on opposition järein ase. En tietystikään hyväksy Soinin sooloilua, mutta <u>se ei ole välikysymyksen väärti.</u></em>&rdquo; (<a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/soini-show-ei-innosta-sdpn-kansanedustaja-ihmettelee-valikysymysintoa/802316/"><u>Kaleva 16.8.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Mistä oikein tämänkertainen tyhjänpäiväinen revohka läksi liikenteeseen, josta seuraa nyt välikysymys?</p><p>Monissa vihreiden Facebook-vuodatuksissa kysellään ja myös Naisasialiitto Unioni kyselee, miten ulkoministeri Soini voi antaa &rdquo;<em>tällaisia lausuntoja</em>&rdquo;:</p><p>&rdquo;<em>Naisasialiitto Unioni </em><em>haluaa, jälleen kerran, kysyä pääministeri Sipilältä ja Suomen hallitukselta, että miten maamme <u>ulkoministeri voi antaa tällaisia lausuntoja?</u></em>&rdquo; (<a href="https://www.facebook.com/outialanko/posts/1953117964708610"><u>Facebook 10.8.2018</u></a>).</p><p>Mihin Soinin lausuntoon Vihreiden kansanedustaja Alanko-Kahiluoto ja Naisasialiitto Unioni oikein viittaavat? En ole löytynyt mitään Soinin ulkoministerilausuntoa enkä mitään muutakaan Soinin lausuntoa. Voisiko Alanko-Kahiluoto ja Naisasialiitto unioni auttaa löytämään tuon lausunnon?</p><p>Tuoreessa aborttiasiassa kysymys on Timo Soinin henkilökohtaisesta blogikirjoituksesta päivämäärällä 9.8.2018. Kirjoituksen otsikko oli &rdquo;<em>Hieno Argentiina</em>&rdquo; (<a href="http://timosoini.fi/2018/08/hieno-maa-argentiina/"><u>Timo Soini-ploki 9.8.2018</u></a>).</p><p>Käykää ihmeessä lukemassa tuo blogi, siihen menee muutama sekunti. Kuinkahan moni konservatiivisesta vihervasemmistosta onkaan lukenut tuon blogin, josta he niin uutterasti meuhkaavat ja vouhkaavat. Tuskin kukaan.</p><p>Kirjoituksessa ei ollut edes aborttisanaa. Kirjoituksessa oli vain viittaus demokraattisen Argentiinan demokraattisen senaatin tekemään demokraattiseen äänestyspäätökseen yhdessä lakiasiassa. Soini ei ottanut kantaa lakipäätökseen sanallisesti, vaan pelkästään hymiöllä.</p><p>Argentiinan senaatti äänesti kumoon aborttilain lievennyksen. Päätös tapahtui kaikkien demokraattisten pelisääntöjen mukaisesti. Äänestystulos oli 38-32 kahden edustajan äänestäessä tyhjää. Tällä tavoin demokratia toimii, vaikka päätös ei olisikaan minun mielen mukaan. Demokratian vankkumattomana kannattajana tuo on helppo todeta riippumatta mitä päätös käsittää. Demokratia ja demokraattinen päätöksenteko menee siis kaiken edelle.</p><p>Tuon blogikirjoituksen perusteella neljä oppositiopuoluetta katsoo, ettei Timo Soini ulkoministerinä ole toiminut Suomen ulkopoliittisen linjan mukaisesti ja hänen tulisi erota.</p><p>Oppositio ei reagoitunut välikysymyksellä, kun Timo Soini vieriali Kanadassa ja osallistui vapaa-ajallaan Ottawassa abortin vastaiseen March for our lives 2018 -kulkueeseen 9.5.2018.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Missä määrin ministeri voi esittää omia mielipiteitään virkatehtäviensä ulkopuolella?</p><p>On ymmärrettävää, että tasavallan istuva presidentti ei voi esittää ulko- ja turvallisuuspoliittisia kannanottoja omana mielipiteenään missään eikä koskaan, mutta onpa istuva presidenttikin ottanut kantaa ahkerasti sellaisiin asioihin, jotka eivät hänen virkatehtäviinsä kuulu.</p><p>Ministerillä on oikeus esittää omia mielipiteitään virkatehtäviensä ulkopuolella. Noiden mielipiteiden ei tarvitse olla virkatehtävien liittyvien asiakirjojen - siis vaikkapa hallitusohjelman - mukaisia. Suvaittavaa olisi, ettei sellaisista asioita anneta henkilökohtaisia mielipiteitä, joita käsitellään parhaillaan virkatehtävissä ja jotka eivät ole auki olevina poliittisessa päätännässä.</p><p>Perustuslain takaama mielipideoikeus joko on tai ei ole. Mielipideoikeutta ei voi sitoa siihen, onko se hallitusohjelman mukainen kanta vai ei ole. Jos mielipideoikeus sidottaisiin esimerkiksi hallitusohjelmaan, ei voitaisi puhua enää mielipiteen perustuslaillisesta oikeudesta, joka myös ministeripoliitikolla on virkatehtäviensä ulkopuolella.</p><p>Ulkoministerillä on oikeus sellaisten mielipiteiden esittämiseen, mitä esimerkiksi Timo Soini esitti blogissaan 9.8.2018. Hänellä on oikeus, vaikka muut poliitikot eivät hänen näkemystään hyväksyisi.</p><p>Timo Soinin blogikirjauksella ei ollut mitään tekemistä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan kanssa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Otetaanpa pari muuta esimerkkiä istuvien ministerien mielipiteen vapaudesta ja oikeudesta osallistua vaikkapa mielipidekulkueisiin.</p><p>&rdquo;<em>Järjestäjät odottavat [Helsinki Pride-] kulkueeseen ennätysmäärää osallistujia. Mukana ovat muun muassa ministerit Ville Niinistö (vihr.) ja Paavo Arhinmäki (vas.).</em>&rdquo; uutisoi Yle kesällä 2011 (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5384583"><u>Yle 2.7.2011</u></a>).</p><p>Jyrki Kataisen hallituksen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ja kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) osallistuivat sateenkaariväen ja seksuaalivähemmistöjen Helsinki Pride -kulkueeseen kesällä 2011.</p><p>Juha Sipilän halliuksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) puolestaan osallistuivat vuoden 2017 Helsinki Pride -kulkueeseen (<a href="https://ranneliike.net/uutiset/13114/helsinki-pride-2017-viikon-huipennus-pride-kulkue-ja-puistojuhla"><u>Ranneliike 1.7.2017</u></a>).</p><p>Kaikilla heillä neljällä oli ministereinä täysi oikeus osallistua kulkueeseen riippumatta siitä, mitä Kataisen tai Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjoitettu. Oikeus oli ja on riippumatta siitä asiasta, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu ja mitä asiaa kulkue edustaa. Hekään eivät edustaneet kulkueessa hallitusta kuten ei Timo Soinikaan edustanut hallitusta Kanadassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Me kaikki tiedämme, mikä on Suomen tämänhetkinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja ja miten se on kirjattu viimeaikaisten hallitusten ohjelmiin. Ministerien on syytä noudattaa ulkopoliittista kirjausta julkisissa kannanotoissa, joita seurataan ulkomailla.</p><p>Monet ministerit ovat kuitenkin ilmoittaneet ulko- ja turvallisuuspoliittisen kantansa monessa yhteydessä toisin kuin mitä hallitusohjelmaan on kirjattu.</p><p>Näistä tapauksissa kukaan ei ole nostanut eduskunnassakaan mekkalaa, vaikka kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta uskottavuudesta. Kysymys on aivan toisesta kategoriasta kuin missä jossakin aborttiasiassa on.</p><p>Otetaanpa esimerkki:</p><p>&rdquo;<em>Jos Natoon jonain päivänä mennään, se lisäisi meidän turvallisuuttamme yleisesti ja lisäisi päätösvaltaamme.</em>&rdquo;</p><p>Noin lausui oman hallituksensa pääministerinä toiminut Alexander Stubb syksyllä 2014 Ylelle (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-7402031"><u>Yle 8.8.2014</u></a>).</p><p>Stubbin hallituksen hallitusohjelmassa ei ole kirjausta, että Suomen Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Stubbin kanta ei ollut hallitusohjelman mukainen. Hän ei toiminut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti.</p><p>Olen Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja, joten sinänsä Stubbin lausunto on mieleeni.</p><p>Jos ulkoministeri Soini toteaisi saman kuin Stubb aikanaan, oppositio varmuudella tekisi välittömästi välikysymyksen. Onko Stubbin vuoden 2014 kannanotto vai Soinin vuoden 2018 kannanotto enemmän &rdquo;<em>Suomen ulkopoliittisen linjan vastainen</em>&rdquo; tai &rdquo;<em>vähemmän sitä Suomen linjan mukaisen</em>&rdquo; SDP esittämiä kannanottoja lainaten.</p><p>Miksi kukaan eduskunnassa ei tehnyt välikysymystä pääministeri Alexander Stubbin sanoista? Ei SDP, ei Vihreät, ei Vasemmistoliitto eikä RKP. Sillähän ei ole väliä, onko puolue hallituksessa vai ei.</p><p>Otetaanpa toinen kyseenalainen esimerkki ministerin mielipiteen ilmaisusta:</p><p>&rdquo;<em>Arhinmäki sateenkaariliputti Moskovassa</em>&rdquo; oli otsikko pohjoismaiden suurimassa gaylehdessä syksyllä 2013 (<a href="https://www.qx.fi/uutisia/197704/arhinmaki-sateenkaariliputti-moskovassa/"><u>QX 18.8.2013</u></a>).</p><p>Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki oli viisi vuotta sitten edustamassa ministerinä Suomea Moskovassa pidettävissä yleisurheilun MM-kisoissa. Hän edusti ministerinä Suomea myös katsomossa heiluttaessa sateenkaarilippuaan.</p><p>&rdquo;<em>Urheilukisoissa tärkeintä on urheilu, mutta tärkeää on myös nostaa esiin muita teemoja. Keskustelin tänään Venäjän urheiluministerin kanssa myös siitä, että Venäjän ns. homopropagandalaki herättää erittäin paljon vastustusta maailmalla.</em>&rdquo; urheiluministeri hehkutti vierailun Venäjä-agendaansa Facebook-tilillään.</p><p>Arhinmäen toiminta ei enää ollut ministerin mielipiteen ilmaisua vapaa-ajalla vaan hän sekoitti oman agendansa ministerin virkatoimiin urheiluministerinä.</p><p>Miksi kukaan eduskunnassa ei tehnyt välikysymystä urheiluministeri Paavo Arhinmäen toimista ja sanoista? Ei SDP, ei Vihreät, ei Vasemmistoliitto eikä RKP. Sillähän ei ole väliä, onko puolue hallituksessa vai ei.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vapaamielisenä ihmisenä minun on vaikea hyväksyä konservatiivisen vihervasemmiston - siis SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton - demokratiakäsitteen ja mielipidevapauden nurkkakuntaisuutta ja ahtautta.</p><p>Nyt tuohon samaan konservatiiviporukkaan on hypännyt myös RKP.&nbsp;Niin, ja RKP:n pitäisi olla sitä liberaaleinta vapaamielisyyttä Suomessa. Nyt se on kaukana siitä.</p><p>Konservatiivisen vihervasemmiston on vaikea hyväksyä mielipiteitä, jotka eivät ole heidän oman linjansa mukaisia. Suuriäänistä mekastusta saadaan aikaan kaikesta, mikä poikkeaa heidän näkemyksistään.</p><p>Konservatiivisella vihervasemmistolla ja demokraattisella vapaamielisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Vapaamielisyys vihervasemmistossa hyväksytään vain silloin, kun se tukee vihervasemmiston omaan poliittista agendaa. Heidän vapaamielisyys ja suvaitsevaisuus on siis rajoittunutta ja tapauskohtaista, ei universaalia koskien myös poliittisia vastustajia tasavertaisesti.</p><p>Konservatiivisen vihervasemmiston vapaamielisyys ei ole kaikkien ihmisten mielipidevapautta tasapuolisesti kunnioittavaa. Konservatiivisen vihervasemmiston vapaamielisyydellä ei ole mitään tekemistä todellisen vapaamielisyyden kanssa, vaan se on valjastettu vain toimintavälineeksi kyyniseen politiikan tekoon, josta esimerkkinä nyt valmisteilla oleva välikysymys.</p><p>Konservatiivisen vihervasemmiston toiminta on kuin vanhassa kommunismissa ennen vanhaan. Agitointi hallitaan, mutta siihenpä se taitaa jäädä.</p> Tämä kirjoitus todennäköisesti ärsyttää monia. Kirjoituksen sisältö saa monen verenpaineen nousemaan ja pään punoittamaan.

Aluksi on syystä kerrata, mitä minä edustan ja mitä minä en edusta tällä blogikirjoituspalstalla. En todellakaan edusta mitään puoluetta ja tiettyä ajatussuuntaa. Edustan vain itseäni ja omia mielipiteitäni.

Olen vapaamielinen. Jokainen ihminen päättäköön itse omista asioistaan henkilökohtaisesti. Olen myös demokratian vankkumaton kannattaja. Se, jolla on enemmistö, hallitkoon. Sillä ei ole merkitystä, onko kulloinkin hallitseva taho minun kanssa samaa mieltä vai ei. Samat pelisäännöt on oltava riippumatta siitä, hallitseeko vai onko oppositiossa. Arvostella toki saan minäkin vapaasti, kuten olen näissä blogikirjoituksissani arvostellut. Arvostelussa jokainen poliitikko ja poliittinen suuntaus ovat saaneet vuorollaan osansa.

Miksi kirjoitan tämän blogikirjoituksen, johtuu arvonannosta ulkoministeri Timo Soinia kohtaan hänen ulkoministeritehtävissä. Siis ulkoministerin ammattitehtävissä. Kun arvioin jonkin henkilön onnistumista ammattitehtävissä, keskityn vain noihin tehtäviin. En keskity siihen, mitä puoluetta hän edustaa tai mitkä ovat hänen vakaumukselliset ajatukset. Kysymys on ammattitaidosta ja työtehtäviin liittyvien asioiden saamisesta eteenpäin. Ammatillisesta onnistumista siis. Pyrin arvioimaan onnistumista vain kirjattujen tosiasioiden perusteella.

Ulko- ja puolustusministeriö ovat vieneet tällä vaalikaudella Suomen läntistä puolustusintegraatiota eteenpäin vauhdilla. Verrattuna kahteen edelliseen hallitukseen ero on kuin yöllä ja päivällä. Suhteet Yhdysvaltoihin on normalisoitu Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan kausien jälkeen. Suomi on tiivistänyt suhteitaan niihin länsivaltoihin, joilla on sotilaallista voimaa. Suomi on pysynyt mukana EU:n tiivistyvässä puolustusyhteistyössä. Suomi on pysynyt hyvin mukana siinä länsirintamassa ja niissä länsimaiden toimissa, jotka ovat kohdistuneet Venäjään pakotemuotoisina.

Tällä vaalikaudella Suomi on siis tiivistänyt vauhdilla länsi-integraatiotaan. Kukapa olisi tätä uskonut vielä vuonna 2015, kun muistellaan puheenjohtaja Timo Soininkin esiintymistä vaalitenteissä.

Suomen Venäjä-suhteet on sälytetty presidentin vastuulle. Suomi on saanut hieman vähennettyä myös Venäjän vaikutusvaltaa Suomea koskeviin asioihin, mutta tässä tehtävässä presidentti Niinistö ei ole täysin onnistunut. Esimerkkeinä Fennovoiman ydinvoimalahanke kaikkine kiemuroineen, itärajan pakolaiskriisi ja Itämeren transponderialoite. Suurin vaikutusvalta Venäjällä on edelleen Suomen Nato-jäsenyyskysymykseen.

Hallitus sen sijaan on onnistunut ulkopolitiikassa mielestäni hyvin.

                                                                                ****

Ulkoministeri Timo Soini vastustaa aborttia.

Hänelle abortin vastustaminen on uskonnollinen kysymys ja syvästi henkilökohtainen. Henkilökohtaisuuden huomaan hänen kasvojensa vakavista ja surullisista ilmeistä, kun aborttiasia on esillä. En epäile, ettei aborttiasia olisi hänelle todellakin tärkeä uskonnollinen elämän ja kuoleman rajapinnan asia.

Aborttiasia ei siis ole Timo Soinille poliittinen asia.

Tässä välissä on syytä nyt mainita, että olen Timo Soinin kanssa eri mieltä aborttiasiasta, mutta osaan kuitenkin laittaa kunkin ihmisen henkilökohtaiset mielipiteet oikeaan arvoonsa, kun niillä ei ole merkitystä työtehtävien hoitoon.

Ulkoministerin työtehtävissä Soini ei ole ottanut aborttiasiaa esille. Asiaa ei ole käsitelty ulkovaltojen edustajien kanssa käydyissä neuvotelluissa eikä muutoinkaan. Olen siis edelleen sitä mieltä, että Timo Soini on hoitanut tulosten perusteella ulkoministeripestin hyvin.

                                                                                ****

Neljä oppositiopuoluetta on nyt valmistelemassa välikysymystä koskien ulkoministeri Soinin aborttikantoja. Nuo neljä oppositiopuoluetta ovat SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP. Kristillisdemokraatit ei lähtenyt mukaan konservatiivisen vihervasemmiston poliittiseen manööveriin, sen sijaan RKP läksi.

Timo Soinin henkilökohtaiset aborttinäkemykset ovat nostattaneet ärtymystä etenkin vihreiden kansanedustajien keskuudessa.

Nyt on aika vaihtaa ministeriä!” laukoi Vihreiden kansanedustaja Ozan Yanar Facebook-tilillään (Facebook 10.8.2018).

Ulkoministeri Soinin jatkuvat naisten oikeuksia vähättelevät ja aborttikieltoa puoltavat lausunnot ovat häpeäksi Suomelle ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta puolustavana pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.” laukoi puolestaan Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto Facebook-tilillään (Facebook 10.8.2018).

Vihreiden kannanotot ovat henkilökohtaista paheksumista, ja siksi ymmärrettäviä ja myös hyväksyttävää mielipiteenilmaisua railakkaista sanakäänteistä huolimatta. Sen sijaan SDP meni pidemmälle, kun puolue sitoi Timo Soinin henkilökohtaiset aborttikannanotot ulkoministeri Timo Soinin ulkoministeritehtävien hoitoon.

[SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti] Lindtman sanoi, että Soini on aborttipuheillaan esiintynyt Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisesti. Kyse ei ole Soinista henkilönä vaan hänen toiminnastaan ministerinä. Siten asia koskee koko hallitusta.” uutisoi sanomalehti Kaleva SDP:n välikysymysasiaa elokuun puolivälissä (Kaleva 16.8.2018).

En ole pitänyt sopivana ministeri Soinin puheita liittyen aborttiin. En ole pitänyt sitä Suomen linjan mukaisena, miten hän on niitä asioita julkisuuteen nostanut.” vuodatti puolestaan SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne (IS 14.8.2018).

SDP mitoitti siis Soinin aborttinäkemyksen ministeritehtäviin ja Suomen ulkopoliittiseen linjaan. Siis siihen, että ulkoministeri Soini ei olisi noudattanut Suomen ulkopoliittista linjaa.

SDP:n toiminta on poikkeuksellista. SDP:n toiminta on myös rankkaa, koska kannanotoille ei ole juridisia perusteita. Huomaa, että eduskuntavaalit lähestyvät ja poliittinen harkintakyky alkaa taas eduskunnassa pettää vastaavasti kuin neljä vuotta sitten.

Edellä mainitussa Kalevan jutussa tuotiin ilmi, että SDP:ssä on myös toisenlaisia näkemyksiä. SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafsson ei innostunut Facebook-tilillään välikysymyksestä:

En ole innostunut välikysymyksen tekemisestä Soinin aborttipuheisiin liittyen. Mies ei ansaitse omaa välikysymystään, joka on opposition järein ase. En tietystikään hyväksy Soinin sooloilua, mutta se ei ole välikysymyksen väärti.” (Kaleva 16.8.2018).

                                                                                ****

Mistä oikein tämänkertainen tyhjänpäiväinen revohka läksi liikenteeseen, josta seuraa nyt välikysymys?

Monissa vihreiden Facebook-vuodatuksissa kysellään ja myös Naisasialiitto Unioni kyselee, miten ulkoministeri Soini voi antaa ”tällaisia lausuntoja”:

Naisasialiitto Unioni haluaa, jälleen kerran, kysyä pääministeri Sipilältä ja Suomen hallitukselta, että miten maamme ulkoministeri voi antaa tällaisia lausuntoja?” (Facebook 10.8.2018).

Mihin Soinin lausuntoon Vihreiden kansanedustaja Alanko-Kahiluoto ja Naisasialiitto Unioni oikein viittaavat? En ole löytynyt mitään Soinin ulkoministerilausuntoa enkä mitään muutakaan Soinin lausuntoa. Voisiko Alanko-Kahiluoto ja Naisasialiitto unioni auttaa löytämään tuon lausunnon?

Tuoreessa aborttiasiassa kysymys on Timo Soinin henkilökohtaisesta blogikirjoituksesta päivämäärällä 9.8.2018. Kirjoituksen otsikko oli ”Hieno Argentiina” (Timo Soini-ploki 9.8.2018).

Käykää ihmeessä lukemassa tuo blogi, siihen menee muutama sekunti. Kuinkahan moni konservatiivisesta vihervasemmistosta onkaan lukenut tuon blogin, josta he niin uutterasti meuhkaavat ja vouhkaavat. Tuskin kukaan.

Kirjoituksessa ei ollut edes aborttisanaa. Kirjoituksessa oli vain viittaus demokraattisen Argentiinan demokraattisen senaatin tekemään demokraattiseen äänestyspäätökseen yhdessä lakiasiassa. Soini ei ottanut kantaa lakipäätökseen sanallisesti, vaan pelkästään hymiöllä.

Argentiinan senaatti äänesti kumoon aborttilain lievennyksen. Päätös tapahtui kaikkien demokraattisten pelisääntöjen mukaisesti. Äänestystulos oli 38-32 kahden edustajan äänestäessä tyhjää. Tällä tavoin demokratia toimii, vaikka päätös ei olisikaan minun mielen mukaan. Demokratian vankkumattomana kannattajana tuo on helppo todeta riippumatta mitä päätös käsittää. Demokratia ja demokraattinen päätöksenteko menee siis kaiken edelle.

Tuon blogikirjoituksen perusteella neljä oppositiopuoluetta katsoo, ettei Timo Soini ulkoministerinä ole toiminut Suomen ulkopoliittisen linjan mukaisesti ja hänen tulisi erota.

Oppositio ei reagoitunut välikysymyksellä, kun Timo Soini vieriali Kanadassa ja osallistui vapaa-ajallaan Ottawassa abortin vastaiseen March for our lives 2018 -kulkueeseen 9.5.2018.

                                                                                ****

Missä määrin ministeri voi esittää omia mielipiteitään virkatehtäviensä ulkopuolella?

On ymmärrettävää, että tasavallan istuva presidentti ei voi esittää ulko- ja turvallisuuspoliittisia kannanottoja omana mielipiteenään missään eikä koskaan, mutta onpa istuva presidenttikin ottanut kantaa ahkerasti sellaisiin asioihin, jotka eivät hänen virkatehtäviinsä kuulu.

Ministerillä on oikeus esittää omia mielipiteitään virkatehtäviensä ulkopuolella. Noiden mielipiteiden ei tarvitse olla virkatehtävien liittyvien asiakirjojen - siis vaikkapa hallitusohjelman - mukaisia. Suvaittavaa olisi, ettei sellaisista asioita anneta henkilökohtaisia mielipiteitä, joita käsitellään parhaillaan virkatehtävissä ja jotka eivät ole auki olevina poliittisessa päätännässä.

Perustuslain takaama mielipideoikeus joko on tai ei ole. Mielipideoikeutta ei voi sitoa siihen, onko se hallitusohjelman mukainen kanta vai ei ole. Jos mielipideoikeus sidottaisiin esimerkiksi hallitusohjelmaan, ei voitaisi puhua enää mielipiteen perustuslaillisesta oikeudesta, joka myös ministeripoliitikolla on virkatehtäviensä ulkopuolella.

Ulkoministerillä on oikeus sellaisten mielipiteiden esittämiseen, mitä esimerkiksi Timo Soini esitti blogissaan 9.8.2018. Hänellä on oikeus, vaikka muut poliitikot eivät hänen näkemystään hyväksyisi.

Timo Soinin blogikirjauksella ei ollut mitään tekemistä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan kanssa.

                                                                                ****

Otetaanpa pari muuta esimerkkiä istuvien ministerien mielipiteen vapaudesta ja oikeudesta osallistua vaikkapa mielipidekulkueisiin.

Järjestäjät odottavat [Helsinki Pride-] kulkueeseen ennätysmäärää osallistujia. Mukana ovat muun muassa ministerit Ville Niinistö (vihr.) ja Paavo Arhinmäki (vas.).” uutisoi Yle kesällä 2011 (Yle 2.7.2011).

Jyrki Kataisen hallituksen ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ja kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) osallistuivat sateenkaariväen ja seksuaalivähemmistöjen Helsinki Pride -kulkueeseen kesällä 2011.

Juha Sipilän halliuksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) puolestaan osallistuivat vuoden 2017 Helsinki Pride -kulkueeseen (Ranneliike 1.7.2017).

Kaikilla heillä neljällä oli ministereinä täysi oikeus osallistua kulkueeseen riippumatta siitä, mitä Kataisen tai Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjoitettu. Oikeus oli ja on riippumatta siitä asiasta, mitä hallitusohjelmaan on kirjattu ja mitä asiaa kulkue edustaa. Hekään eivät edustaneet kulkueessa hallitusta kuten ei Timo Soinikaan edustanut hallitusta Kanadassa.

                                                                                ****

Me kaikki tiedämme, mikä on Suomen tämänhetkinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja ja miten se on kirjattu viimeaikaisten hallitusten ohjelmiin. Ministerien on syytä noudattaa ulkopoliittista kirjausta julkisissa kannanotoissa, joita seurataan ulkomailla.

Monet ministerit ovat kuitenkin ilmoittaneet ulko- ja turvallisuuspoliittisen kantansa monessa yhteydessä toisin kuin mitä hallitusohjelmaan on kirjattu.

Näistä tapauksissa kukaan ei ole nostanut eduskunnassakaan mekkalaa, vaikka kyse on Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta uskottavuudesta. Kysymys on aivan toisesta kategoriasta kuin missä jossakin aborttiasiassa on.

Otetaanpa esimerkki:

Jos Natoon jonain päivänä mennään, se lisäisi meidän turvallisuuttamme yleisesti ja lisäisi päätösvaltaamme.

Noin lausui oman hallituksensa pääministerinä toiminut Alexander Stubb syksyllä 2014 Ylelle (Yle 8.8.2014).

Stubbin hallituksen hallitusohjelmassa ei ole kirjausta, että Suomen Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Stubbin kanta ei ollut hallitusohjelman mukainen. Hän ei toiminut Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti.

Olen Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja, joten sinänsä Stubbin lausunto on mieleeni.

Jos ulkoministeri Soini toteaisi saman kuin Stubb aikanaan, oppositio varmuudella tekisi välittömästi välikysymyksen. Onko Stubbin vuoden 2014 kannanotto vai Soinin vuoden 2018 kannanotto enemmän ”Suomen ulkopoliittisen linjan vastainen” tai ”vähemmän sitä Suomen linjan mukaisen” SDP esittämiä kannanottoja lainaten.

Miksi kukaan eduskunnassa ei tehnyt välikysymystä pääministeri Alexander Stubbin sanoista? Ei SDP, ei Vihreät, ei Vasemmistoliitto eikä RKP. Sillähän ei ole väliä, onko puolue hallituksessa vai ei.

Otetaanpa toinen kyseenalainen esimerkki ministerin mielipiteen ilmaisusta:

Arhinmäki sateenkaariliputti Moskovassa” oli otsikko pohjoismaiden suurimassa gaylehdessä syksyllä 2013 (QX 18.8.2013).

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki oli viisi vuotta sitten edustamassa ministerinä Suomea Moskovassa pidettävissä yleisurheilun MM-kisoissa. Hän edusti ministerinä Suomea myös katsomossa heiluttaessa sateenkaarilippuaan.

Urheilukisoissa tärkeintä on urheilu, mutta tärkeää on myös nostaa esiin muita teemoja. Keskustelin tänään Venäjän urheiluministerin kanssa myös siitä, että Venäjän ns. homopropagandalaki herättää erittäin paljon vastustusta maailmalla.” urheiluministeri hehkutti vierailun Venäjä-agendaansa Facebook-tilillään.

Arhinmäen toiminta ei enää ollut ministerin mielipiteen ilmaisua vapaa-ajalla vaan hän sekoitti oman agendansa ministerin virkatoimiin urheiluministerinä.

Miksi kukaan eduskunnassa ei tehnyt välikysymystä urheiluministeri Paavo Arhinmäen toimista ja sanoista? Ei SDP, ei Vihreät, ei Vasemmistoliitto eikä RKP. Sillähän ei ole väliä, onko puolue hallituksessa vai ei.

                                                                                ****

Vapaamielisenä ihmisenä minun on vaikea hyväksyä konservatiivisen vihervasemmiston - siis SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton - demokratiakäsitteen ja mielipidevapauden nurkkakuntaisuutta ja ahtautta.

Nyt tuohon samaan konservatiiviporukkaan on hypännyt myös RKP. Niin, ja RKP:n pitäisi olla sitä liberaaleinta vapaamielisyyttä Suomessa. Nyt se on kaukana siitä.

Konservatiivisen vihervasemmiston on vaikea hyväksyä mielipiteitä, jotka eivät ole heidän oman linjansa mukaisia. Suuriäänistä mekastusta saadaan aikaan kaikesta, mikä poikkeaa heidän näkemyksistään.

Konservatiivisella vihervasemmistolla ja demokraattisella vapaamielisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Vapaamielisyys vihervasemmistossa hyväksytään vain silloin, kun se tukee vihervasemmiston omaan poliittista agendaa. Heidän vapaamielisyys ja suvaitsevaisuus on siis rajoittunutta ja tapauskohtaista, ei universaalia koskien myös poliittisia vastustajia tasavertaisesti.

Konservatiivisen vihervasemmiston vapaamielisyys ei ole kaikkien ihmisten mielipidevapautta tasapuolisesti kunnioittavaa. Konservatiivisen vihervasemmiston vapaamielisyydellä ei ole mitään tekemistä todellisen vapaamielisyyden kanssa, vaan se on valjastettu vain toimintavälineeksi kyyniseen politiikan tekoon, josta esimerkkinä nyt valmisteilla oleva välikysymys.

Konservatiivisen vihervasemmiston toiminta on kuin vanhassa kommunismissa ennen vanhaan. Agitointi hallitaan, mutta siihenpä se taitaa jäädä.

]]>
46 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261072-timo-soini-ulkoministeriys-abortin-vastustaminen-ja-valikysymys#comments Kotimaa Aborttikysymys Timo Soini välikysymys Vihervasemmisto Sun, 16 Sep 2018 15:07:37 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261072-timo-soini-ulkoministeriys-abortin-vastustaminen-ja-valikysymys
Helsinkiin Itämeren suojeluohjelma http://eveliinaheinaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261068-helsinkiin-itameren-suojeluohjelma <p>Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat viime vuosina tuntuneet konkreettisella tavalla myös Helsingin ympäristössä.</p><p>Vaikutukset koskevat monella tapaa Itämerta, joka on samaan aikaan maailman nuorin ja yksi saastuneimmista meristä. Tänä kesänä suomalaiset joutuivat surullisella tavalla<br />seuraamaan rantojen peittämää vihreää levälaattaa. Levätilanne oli lähes koko Suomenlahdella mittakaavaltaan niin paha, että se näkyi avaruuteen asti.</p><p>Itämeri voi huonosti ihmisen toiminnan takia. Saastumista aiheuttavat rehevöityminen, laivaliikenne ja ilmastonmuutos.</p><p>On käynyt selväksi, että esillä olevat Itämeren pelastamiseksi tarvittavat toimet eivät voi odottaa. Myös Helsingin on panostettava kaikin mahdollisin keinoin suojelutoimenpiteisiin.</p><p>Olen jättänyt Helsingin kaupungille valtuustoaloitteen, jossa esitän, että Helsingin tuleekin käynnistää Itämeren pelastusohjelma, jossa otetaan käyttöön uusia suojelutoimia merialueen tilanteen korjaamiseksi.</p><p>Rehevöitymisen torjunnassa keskeisessä roolissa on maatalous, jonka ravinnekuormitukseen on kiinnitetty viime vuosina entistä enemmän huomiota. Maataloudessa on vähennetty lannoittamista ja seuraavaksi on tärkeä laajentaa peltojen kipsikäsittelyä, sillä se estää valumia pelloilta vesistöihin.</p><p>Suomesta tuli heinäkuussa Itämeren suojelukomission HELCOM:n puheenjohtaja seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Helsingin kaupungin tulee olla vahvasti mukana Suomen valtion rinnalla komission työskentelyssä. HELCOM:n jäsenet ovat sopineet vuonna 2007 toimenpideohjelmasta Itämeren<br />suojelun parantamiseksi. Helsingin tulee ottaa ohjelman toimenpiteet osaksi omaa toimintaansa Itämeren ympäristönsuojelussa.</p><p>Helsinki tekee jo tällä hetkellä paljon Itämeren tilanteen kohentamiseksi. Asiassa tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä, sillä Suomenlahden tilanne paranee ainoastaan, jos kaikki alueen naapurivaltiot sitoutuvat suojelutoimiin.</p><p>Jokainen pystyy vaikuttamaan myös omalla toiminnallaan Itämeren tilan parantamiseen. Esimerkiksi suosimalla kasvatetun kalan sijaan Itämeren luonnonkaloja, kuten kuten silakkaa, muikkua ja särkeä voi keventää Itämeri-jalanjälkeä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat viime vuosina tuntuneet konkreettisella tavalla myös Helsingin ympäristössä.

Vaikutukset koskevat monella tapaa Itämerta, joka on samaan aikaan maailman nuorin ja yksi saastuneimmista meristä. Tänä kesänä suomalaiset joutuivat surullisella tavalla
seuraamaan rantojen peittämää vihreää levälaattaa. Levätilanne oli lähes koko Suomenlahdella mittakaavaltaan niin paha, että se näkyi avaruuteen asti.

Itämeri voi huonosti ihmisen toiminnan takia. Saastumista aiheuttavat rehevöityminen, laivaliikenne ja ilmastonmuutos.

On käynyt selväksi, että esillä olevat Itämeren pelastamiseksi tarvittavat toimet eivät voi odottaa. Myös Helsingin on panostettava kaikin mahdollisin keinoin suojelutoimenpiteisiin.

Olen jättänyt Helsingin kaupungille valtuustoaloitteen, jossa esitän, että Helsingin tuleekin käynnistää Itämeren pelastusohjelma, jossa otetaan käyttöön uusia suojelutoimia merialueen tilanteen korjaamiseksi.

Rehevöitymisen torjunnassa keskeisessä roolissa on maatalous, jonka ravinnekuormitukseen on kiinnitetty viime vuosina entistä enemmän huomiota. Maataloudessa on vähennetty lannoittamista ja seuraavaksi on tärkeä laajentaa peltojen kipsikäsittelyä, sillä se estää valumia pelloilta vesistöihin.

Suomesta tuli heinäkuussa Itämeren suojelukomission HELCOM:n puheenjohtaja seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Helsingin kaupungin tulee olla vahvasti mukana Suomen valtion rinnalla komission työskentelyssä. HELCOM:n jäsenet ovat sopineet vuonna 2007 toimenpideohjelmasta Itämeren
suojelun parantamiseksi. Helsingin tulee ottaa ohjelman toimenpiteet osaksi omaa toimintaansa Itämeren ympäristönsuojelussa.

Helsinki tekee jo tällä hetkellä paljon Itämeren tilanteen kohentamiseksi. Asiassa tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä, sillä Suomenlahden tilanne paranee ainoastaan, jos kaikki alueen naapurivaltiot sitoutuvat suojelutoimiin.

Jokainen pystyy vaikuttamaan myös omalla toiminnallaan Itämeren tilan parantamiseen. Esimerkiksi suosimalla kasvatetun kalan sijaan Itämeren luonnonkaloja, kuten kuten silakkaa, muikkua ja särkeä voi keventää Itämeri-jalanjälkeä.

]]>
7 http://eveliinaheinaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261068-helsinkiin-itameren-suojeluohjelma#comments Kotimaa Helsingin kaupunginvaltuusto Ilmastonmuutos Itämeri Ympäristönsuojelu Sun, 16 Sep 2018 13:48:09 +0000 Eveliina Heinäluoma http://eveliinaheinaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261068-helsinkiin-itameren-suojeluohjelma
Perustelut vaihtoon? http://villekopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261058-perustelut-vaihtoon <p>Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään hallituksen irtisanomishankkeen perusteluista. Lehti viittaa Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon antamaan radiohaastatteluun (Yle 14.9), jossa Aalto katsoo irtisanomissuojan heikentämisellä olevan heikot työllisyysperustelut tutkimuslaitosten lausuntoihin viitaten.</p><p>Hesari kirjoittaa, että Etla suhtautuu irtisanomissuojan heikentämiseen pienissä yrityksissä tästä huolimatta &ldquo;peruspositiivisesti&rdquo;. Näin siksi, että irtisanomisten helpottamisella olisi positiivinen vaikutus talouden tuottavuuskehitykseen. Vaikka lehti viittaa Etlan ajatteluun, samaa sukua on havaittavissa myös hallituksen keskeisten ministereiden ajatuksenjuoksussa.</p><p>Kun hallitus keväällä kehysriihessään päätti pienten yritysten irtisanomiskynnyksen madaltamisen valmistelun aloittamisesta, lakimuutosta markkinoitiin nimenomaan työllisyystoimenpiteenä. Valtioneuvoston tiedotteessa (11.4.2018) asia oli&nbsp;&nbsp;esitetty oli yhtenä toimenpiteenä työllisyyden parantamiseksi. Tuottavuudesta ei puhuttu mitään. Etelä-Saimaan kolumnissaan 19.4 työministeri Jari Lindström avasi työllisyystoimia ja kirjoitti pitävänsä todennäköisenä, että irtisanomisen helpottaminen lisää työllisyyttä. Suomen Yrittäjät ovat jatkaneet samaa hehkutusta vielä syksyllä, ja väittivät tiedotteessaan 16.8 irtisanomiskynnyksen laskemisen johtavan nimenomaan parantuneeseen työllisyyteen.</p><p>Kun hallituksen muistio asiasta kävi kesällä lausuntokierroksella, muistion liiteaineistona oli kaksi työllisyysvaikutuksiin pureutuvaa dokumenttia. Etlan tutkijan Antti Kauhasen paperissa todettiin:</p><p><em>&ldquo;Teoreettisesti irtisanomissuojan heikentäminen lisää sekä rekrytointeja että irtisanomisia. Työttömien työllistymistodennäköisyys siis paranee ja työllisten todennäköisyys siirtyä työttömiksi kasvaa. Nettovaikutus työllisyyteen on teoreettisesti epäselvä. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että irtisanomissuojan heikentäminen kasvattaa sekä rekrytointiastetta että irtisanomisastetta. Nettovaikutus työllisyyteen on tyypillisesti hyvin pieni. Tulosten tulkinnassa on huomattava, että monissa tutkimuksissa on vaikea erotella, onko tutkittava lakimuutos kohdistunut erityisesti henkilöperusteiseen irtisanomiseen.&rdquo;</em></p><p>Palkansaajien tutkimuslaitoksen Merja Kauhasen muistion viesti tiivistyy alla olevassa kappaleessa:</p><p><em>&nbsp;&ldquo;Edellä käyty tutkimuskirjallisuus osoittaa, että pienten yritysten työsuhdeturvan helpottamisella on havaittu olevan joissakin maissa vaikutuksia yritysten rekrytointien ja irtisanomisten lisääntymiseen, mutta ei nettovaikutusta työllisyyden määrään. Joissakin maissa sitä vastoin helpottamisella ei ole havaittu olevan merkitseviä vaikutuksia pienten yritysten työntekijävirtoihin. Tutkimusten mukaan pienten yritysten suurempia yrityksiä löyhempi irtisanomissuoja voi rajoittaa pienten yritysten kasvuhalukkuutta yli sen rajan, jossa ne joutuvat tiukemman säätelyn piiriin, vaikka kaikkien tutkimusten mukaan näin ei ole. &ldquo;</em></p><p>Etlan ja PT:n tutkijoiden viesteissä ei voida nähdä olevan keskinäisiä ristiriitaisuuksia ja tutkijoiden läpikäymä aineisto oli hyvin samankaltaista. Hallituksen markkinoimat työllisyysvaikutukset ovat jäämässä ohuiksi tai kokonaan olemattomiksi. Tuottavuuden kasvu olisi varmasti sinänsä positiivista, mutta ovatko hankkeen taloudelliset vaikutukset enää ylipäätään missään mittasuhteessa niihin yhdenvertaisuudelle ja oikeustilalle aiheutuviin haittoihin, joita uudistuksesta työpaikoilla seuraisi?&nbsp;</p><p>Mitäs sitten tehdään?</p><p>Kun hallitus eikä helpomman irtisanomisten puolesta lobbaava Suomen Yrittäjät saaneet lausunnoista tukea työllisyysargumentilleen, ollaan perusteluja vaihtamassa lennosta. Myös pääministeri Sipilä muotoili perustelut 5.9 Suomenmaassa niin päin, että irtisanomisten lisääminen parantaa itse asiassa tutkimusten mukaan tuottavuutta. Hänen oma jatkopäätelmänsä oli, että tätä kautta vahvistuvat kasvu ja työllisyys. Politiikko pystyy jatkamaan lähes joka virkettä lisäämällä loppuun &ldquo;kasvu ja työllisyys&rdquo;, sanoipa tutkimusevidenssi asiasta mitä tahansa.</p><p>Tätä koko keskustelua kuvaa hyvin Hesarin pääkirjoituksen tämänpäiväinen ratkiriemukas otsikko: &ldquo;Uudistus voi olla perusteltu, vaikka perustelu olisi huono&rdquo;. Se on samaa sarjaa kuin klassinen &ldquo;Syylliset tiedetään, keksikää vain todisteet&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään hallituksen irtisanomishankkeen perusteluista. Lehti viittaa Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon antamaan radiohaastatteluun (Yle 14.9), jossa Aalto katsoo irtisanomissuojan heikentämisellä olevan heikot työllisyysperustelut tutkimuslaitosten lausuntoihin viitaten.

Hesari kirjoittaa, että Etla suhtautuu irtisanomissuojan heikentämiseen pienissä yrityksissä tästä huolimatta “peruspositiivisesti”. Näin siksi, että irtisanomisten helpottamisella olisi positiivinen vaikutus talouden tuottavuuskehitykseen. Vaikka lehti viittaa Etlan ajatteluun, samaa sukua on havaittavissa myös hallituksen keskeisten ministereiden ajatuksenjuoksussa.

Kun hallitus keväällä kehysriihessään päätti pienten yritysten irtisanomiskynnyksen madaltamisen valmistelun aloittamisesta, lakimuutosta markkinoitiin nimenomaan työllisyystoimenpiteenä. Valtioneuvoston tiedotteessa (11.4.2018) asia oli  esitetty oli yhtenä toimenpiteenä työllisyyden parantamiseksi. Tuottavuudesta ei puhuttu mitään. Etelä-Saimaan kolumnissaan 19.4 työministeri Jari Lindström avasi työllisyystoimia ja kirjoitti pitävänsä todennäköisenä, että irtisanomisen helpottaminen lisää työllisyyttä. Suomen Yrittäjät ovat jatkaneet samaa hehkutusta vielä syksyllä, ja väittivät tiedotteessaan 16.8 irtisanomiskynnyksen laskemisen johtavan nimenomaan parantuneeseen työllisyyteen.

Kun hallituksen muistio asiasta kävi kesällä lausuntokierroksella, muistion liiteaineistona oli kaksi työllisyysvaikutuksiin pureutuvaa dokumenttia. Etlan tutkijan Antti Kauhasen paperissa todettiin:

“Teoreettisesti irtisanomissuojan heikentäminen lisää sekä rekrytointeja että irtisanomisia. Työttömien työllistymistodennäköisyys siis paranee ja työllisten todennäköisyys siirtyä työttömiksi kasvaa. Nettovaikutus työllisyyteen on teoreettisesti epäselvä. Empiiriset tutkimukset osoittavat, että irtisanomissuojan heikentäminen kasvattaa sekä rekrytointiastetta että irtisanomisastetta. Nettovaikutus työllisyyteen on tyypillisesti hyvin pieni. Tulosten tulkinnassa on huomattava, että monissa tutkimuksissa on vaikea erotella, onko tutkittava lakimuutos kohdistunut erityisesti henkilöperusteiseen irtisanomiseen.”

Palkansaajien tutkimuslaitoksen Merja Kauhasen muistion viesti tiivistyy alla olevassa kappaleessa:

 “Edellä käyty tutkimuskirjallisuus osoittaa, että pienten yritysten työsuhdeturvan helpottamisella on havaittu olevan joissakin maissa vaikutuksia yritysten rekrytointien ja irtisanomisten lisääntymiseen, mutta ei nettovaikutusta työllisyyden määrään. Joissakin maissa sitä vastoin helpottamisella ei ole havaittu olevan merkitseviä vaikutuksia pienten yritysten työntekijävirtoihin. Tutkimusten mukaan pienten yritysten suurempia yrityksiä löyhempi irtisanomissuoja voi rajoittaa pienten yritysten kasvuhalukkuutta yli sen rajan, jossa ne joutuvat tiukemman säätelyn piiriin, vaikka kaikkien tutkimusten mukaan näin ei ole. “

Etlan ja PT:n tutkijoiden viesteissä ei voida nähdä olevan keskinäisiä ristiriitaisuuksia ja tutkijoiden läpikäymä aineisto oli hyvin samankaltaista. Hallituksen markkinoimat työllisyysvaikutukset ovat jäämässä ohuiksi tai kokonaan olemattomiksi. Tuottavuuden kasvu olisi varmasti sinänsä positiivista, mutta ovatko hankkeen taloudelliset vaikutukset enää ylipäätään missään mittasuhteessa niihin yhdenvertaisuudelle ja oikeustilalle aiheutuviin haittoihin, joita uudistuksesta työpaikoilla seuraisi? 

Mitäs sitten tehdään?

Kun hallitus eikä helpomman irtisanomisten puolesta lobbaava Suomen Yrittäjät saaneet lausunnoista tukea työllisyysargumentilleen, ollaan perusteluja vaihtamassa lennosta. Myös pääministeri Sipilä muotoili perustelut 5.9 Suomenmaassa niin päin, että irtisanomisten lisääminen parantaa itse asiassa tutkimusten mukaan tuottavuutta. Hänen oma jatkopäätelmänsä oli, että tätä kautta vahvistuvat kasvu ja työllisyys. Politiikko pystyy jatkamaan lähes joka virkettä lisäämällä loppuun “kasvu ja työllisyys”, sanoipa tutkimusevidenssi asiasta mitä tahansa.

Tätä koko keskustelua kuvaa hyvin Hesarin pääkirjoituksen tämänpäiväinen ratkiriemukas otsikko: “Uudistus voi olla perusteltu, vaikka perustelu olisi huono”. Se on samaa sarjaa kuin klassinen “Syylliset tiedetään, keksikää vain todisteet”.

]]>
22 http://villekopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261058-perustelut-vaihtoon#comments Kotimaa Perustelut vaihtoon? Sun, 16 Sep 2018 07:10:40 +0000 Ville Kopra http://villekopra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261058-perustelut-vaihtoon
Oikeusvaltioperiaate suomettumisen vaivaamassa Suomessa? http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261046-oikeusvaltioperiaate-suomettumisen-vaivaamassa-suomessa <p>Länsimaisen edustuksellisen parlamentarismin peruskallio on <em>oikeusvaltio</em>. Se on hyvin vaativa käsite ja tarkoittaa myös kaikkien kansalaisten yhdenvertaista asemaa lain edessä. Käsite on laaja. Se tarkoittaa, että viime kädessä The Law Rules, kuten tavataan sanoa. Minulle tuo käsite on loukkaamaton.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;------------------------------------------</p><p>&nbsp;</p><p>Me juristit puhumme usein lainsäätäjän tahdosta tulkitessamme ammattimaisesti lakia. Lainsäätäjä on olemassa, se on eduskunnan lainsäädäntövallan ilmentymä lakitekstinä. Usein lainsäätäjä on enemmistöpäätöksen, ei yhden ihmisen näköinen. Lainvalmistelu on pääsääntöisesti valtioneuvoston asia. Joskus, varsin harvoin, jokin laki nimetään Lex Häneksi. Perustuslain säätäminen on vaikeutetun prosessin takana, perustellusti. Lain tultua asianmukaisesti vahvistetuksi, siitä on tullut kaikkia velvoittava säädös, jonka toimeenpanoa suorittavat ja valvovat valtioneuvosto hallintokoneistoineen, monet viranomaiset, media ja kansalaiset ja - mikä on erittäin tärkeätä - riippumaton oikeuslaitos. Kun näin on, oikeusvaltio toimii.</p><p>Euroopan Unioni on oikeusvaltioiden yhteenliittymä, säännellyn järjestyksen airut ja toteuttaja. Jos Unionin jäsenmaa poikkeaa tältä kaidalta polulta, siitä on seurauksia. Euroopan parlamentti teki oikein kohdistaessaan Unkaria vastaan toimia oikeusvaltioperiaatteen horjuttamisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;---------------------------------------------</p><p>&nbsp;</p><p>Me historioitsijat tutkimme ja selitämme mennyttä maailmaa, jotta vaikeatkin asiat selviäisivät ja ymmärryksemme menneistä vaiheista ja myös virheistä lisääntyisi. Poliittinen historia selittää nimensä mukaisesti menneitä poliittisia vaiheita. Kun se selvittää oikeusvaltioksi kutsutun valtion menneitä poliittisia vaiheita, on pakko tarkastella myös oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;------------------------------------------------</p><p>&nbsp;</p><p>Poikkitieteelliselle työpöydälleni on noussut oikeusvaltioperiaatteiden toteutumisen selvittäminen suomettuneessa Suomessa. Kysyntä on noussut vastustamattomaksi ja äänekkääksi. Rajaan pääsääntöisesti tutkimukseni Neuvostoliiton (KGB:n) aikaan, mutta myös suomettumisen pitkiä postsovjetistisia varjoja eri instansseissa on selvitettävä. Aika ennen II maailmansotaa ei ole itsenäisen Suomen historiassa läheskään niin työllistävä näissä asioissa kuin KGB:n aika vuosina 1954&ndash;1991.</p><p>Suojelupoliisin lakisääteisenä tehtävänä on laittoman tiedonhankinnan ja vaikuttamisen torjunta. Suomessa sitä harjoitti ennen kaikkea Neuvostoliitto, jonka tiedusteluorganisaatio KGB tuli tutuksi monessa yhteydessä. Suomessa kehittyi ns. &rdquo;kotiryssä&rdquo;-kulttuuri, jossa enimmäkseen laitonta toimia harjoittaneet KGB-upseerit kutoivat menestyksekkäästi verkkojaan Suomen yhteiskunnan keskeisissä paikoissa.</p><p>KGB-upseerit olivat laittomilla teillä, ja siksi Suojelupoliisin lakisääteinen velvollisuus oli seurata ja ryhtyä asianmukaisiin vastatoimiin. Olen niitä jo paljon tutkinut eri kirjoissani. Sen sijaan suomalaisten toiminnan rikosoikeudellisen puolen olen toistaiseksi jättänyt syrjään.</p><p>Kestävä ja luja tutkimukseni &rdquo;Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991, Jyväskylä 2006&rdquo; antaa erittäin hyvän pohjan jatkolle rikosoikeudellisen vastuun selvittämiseksi. Teos on perustutkimus. Ihailemani rikosoikeuden professorin Inkeri Anttilan upea koulutus alalla saa nyt käyttöä. Käytännön poliisipäällikkötyö sekä toimiminen syyttäjänä antavat käytännön opin näihinkin tutkimukseen. Olin nimismiesurani alussa vuonna 1968 vain 23-vuotias opinhaluinen nuori mies. Omaksuin nopeasti ja laajasti alasta runsaasti ja paljon. Osallistuin myös laajalti poliisin kenttätyöhön.</p><p>Olivatko KGB:n verkoston suomalaiset kollaboraattorit rikollisia, pelkästään sinisilmäisiä idiootteja vai syyntakeettomia idiootteja korkeissa muodollisissa asemissa? Löytyykö tahallisuutta toimia KGB:n laittomien tavoitteiden eteen? Oliko kaikki tuottamuksellista rikoslain mukaan? Onko vanhentumissäännöstöjä sovellettu vastoin lainsäätäjän tahtoa? Paljon uusia tutkimattomia kysymyksiä nousee esille. Miksi oma toimintani KGB:n vaikutuksen torjumiseksi työssäni ulkoasiainministeriön poliittisella osastolla ja suurlähetystöissä ulkomailla ei toiminut mallina? KGB ei kyennyt etenemään tonteillani. Tarkempia tietoja saa teoksestani &rdquo;Mies joka sanoi KGB:lle EI, Helsinki 2007&rdquo;. Tähän teokseen joudun tekemään jatkossa päivityksiä uusien tietojen pohjalta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Länsimaisen edustuksellisen parlamentarismin peruskallio on oikeusvaltio. Se on hyvin vaativa käsite ja tarkoittaa myös kaikkien kansalaisten yhdenvertaista asemaa lain edessä. Käsite on laaja. Se tarkoittaa, että viime kädessä The Law Rules, kuten tavataan sanoa. Minulle tuo käsite on loukkaamaton.

 

                                                       ------------------------------------------

 

Me juristit puhumme usein lainsäätäjän tahdosta tulkitessamme ammattimaisesti lakia. Lainsäätäjä on olemassa, se on eduskunnan lainsäädäntövallan ilmentymä lakitekstinä. Usein lainsäätäjä on enemmistöpäätöksen, ei yhden ihmisen näköinen. Lainvalmistelu on pääsääntöisesti valtioneuvoston asia. Joskus, varsin harvoin, jokin laki nimetään Lex Häneksi. Perustuslain säätäminen on vaikeutetun prosessin takana, perustellusti. Lain tultua asianmukaisesti vahvistetuksi, siitä on tullut kaikkia velvoittava säädös, jonka toimeenpanoa suorittavat ja valvovat valtioneuvosto hallintokoneistoineen, monet viranomaiset, media ja kansalaiset ja - mikä on erittäin tärkeätä - riippumaton oikeuslaitos. Kun näin on, oikeusvaltio toimii.

Euroopan Unioni on oikeusvaltioiden yhteenliittymä, säännellyn järjestyksen airut ja toteuttaja. Jos Unionin jäsenmaa poikkeaa tältä kaidalta polulta, siitä on seurauksia. Euroopan parlamentti teki oikein kohdistaessaan Unkaria vastaan toimia oikeusvaltioperiaatteen horjuttamisesta.

 

                                                     ---------------------------------------------

 

Me historioitsijat tutkimme ja selitämme mennyttä maailmaa, jotta vaikeatkin asiat selviäisivät ja ymmärryksemme menneistä vaiheista ja myös virheistä lisääntyisi. Poliittinen historia selittää nimensä mukaisesti menneitä poliittisia vaiheita. Kun se selvittää oikeusvaltioksi kutsutun valtion menneitä poliittisia vaiheita, on pakko tarkastella myös oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista.

 

                                                   ------------------------------------------------

 

Poikkitieteelliselle työpöydälleni on noussut oikeusvaltioperiaatteiden toteutumisen selvittäminen suomettuneessa Suomessa. Kysyntä on noussut vastustamattomaksi ja äänekkääksi. Rajaan pääsääntöisesti tutkimukseni Neuvostoliiton (KGB:n) aikaan, mutta myös suomettumisen pitkiä postsovjetistisia varjoja eri instansseissa on selvitettävä. Aika ennen II maailmansotaa ei ole itsenäisen Suomen historiassa läheskään niin työllistävä näissä asioissa kuin KGB:n aika vuosina 1954–1991.

Suojelupoliisin lakisääteisenä tehtävänä on laittoman tiedonhankinnan ja vaikuttamisen torjunta. Suomessa sitä harjoitti ennen kaikkea Neuvostoliitto, jonka tiedusteluorganisaatio KGB tuli tutuksi monessa yhteydessä. Suomessa kehittyi ns. ”kotiryssä”-kulttuuri, jossa enimmäkseen laitonta toimia harjoittaneet KGB-upseerit kutoivat menestyksekkäästi verkkojaan Suomen yhteiskunnan keskeisissä paikoissa.

KGB-upseerit olivat laittomilla teillä, ja siksi Suojelupoliisin lakisääteinen velvollisuus oli seurata ja ryhtyä asianmukaisiin vastatoimiin. Olen niitä jo paljon tutkinut eri kirjoissani. Sen sijaan suomalaisten toiminnan rikosoikeudellisen puolen olen toistaiseksi jättänyt syrjään.

Kestävä ja luja tutkimukseni ”Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991, Jyväskylä 2006” antaa erittäin hyvän pohjan jatkolle rikosoikeudellisen vastuun selvittämiseksi. Teos on perustutkimus. Ihailemani rikosoikeuden professorin Inkeri Anttilan upea koulutus alalla saa nyt käyttöä. Käytännön poliisipäällikkötyö sekä toimiminen syyttäjänä antavat käytännön opin näihinkin tutkimukseen. Olin nimismiesurani alussa vuonna 1968 vain 23-vuotias opinhaluinen nuori mies. Omaksuin nopeasti ja laajasti alasta runsaasti ja paljon. Osallistuin myös laajalti poliisin kenttätyöhön.

Olivatko KGB:n verkoston suomalaiset kollaboraattorit rikollisia, pelkästään sinisilmäisiä idiootteja vai syyntakeettomia idiootteja korkeissa muodollisissa asemissa? Löytyykö tahallisuutta toimia KGB:n laittomien tavoitteiden eteen? Oliko kaikki tuottamuksellista rikoslain mukaan? Onko vanhentumissäännöstöjä sovellettu vastoin lainsäätäjän tahtoa? Paljon uusia tutkimattomia kysymyksiä nousee esille. Miksi oma toimintani KGB:n vaikutuksen torjumiseksi työssäni ulkoasiainministeriön poliittisella osastolla ja suurlähetystöissä ulkomailla ei toiminut mallina? KGB ei kyennyt etenemään tonteillani. Tarkempia tietoja saa teoksestani ”Mies joka sanoi KGB:lle EI, Helsinki 2007”. Tähän teokseen joudun tekemään jatkossa päivityksiä uusien tietojen pohjalta.

]]>
16 http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261046-oikeusvaltioperiaate-suomettumisen-vaivaamassa-suomessa#comments Kotimaa Sat, 15 Sep 2018 18:38:54 +0000 Jukka Seppinen http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261046-oikeusvaltioperiaate-suomettumisen-vaivaamassa-suomessa