Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Thu, 07 Sep 2017 13:19:49 +0300 fi Rehellinen porvari leikkaisi yritystuista http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242472-rehellinen-porvari-leikkaisi-yritystuista <p><em>Julkaistu Vihreässä langassa 7.9.2017</em><br /><br /><br />Porvarihallitus kantaa perusteltua huolta julkisen talouden tasapainosta. Elämme yli varojemme, vaikka eläkepommi ei ole edes kunnolla räjähtänyt. Työssä käyviä tarvitaan enemmän, ja heidän on tehtävä nykyistä tuottavampaa työtä entistä ahkerammin, jos aiomme pitää kiinni yhteiskuntamme antamasta palvelulupauksesta. Jos emme saa taloutta tasapainoon nyt, miten ajattelimme tehdä sen 20 vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja tarvitsevat kallista hoivaa?</p><p>Kun rahat ovat loppumassa, on mietittävä tarkkaan, miten viimeisen euron käyttää. Porvarihallitus on etsinyt säästökohteita ahkerasti. Niitä on löytynyt lähes jokaiselta yhteiskunnan sektorilta, mutta kansantaloudelle hyödyttömiin yritystukiin ei ole koskettu. Päinvastoin, niitä on keksitty lisää. Taloustieteilijöiden, tutkijoiden ja virkamiesten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta.</p><p><br /><strong>Aina kun puhun</strong>&nbsp;yritystukia vastaan eduskunnassa, kuuluu hallituksen riveistä huuto, että vihreät eivät välitä työpaikoista. Se osoittaa, että kaikki eivät ymmärrä tukien vaihtoehtoiskustannusta.</p><p>Kun metsäteollisuudelle annetaan miljoona euroa päästökauppakompensaatiota, se miljoona on jostain muualta pois. Se miljoona pitää kerätä veroina, mikä tuhoaa enemmän työpaikkoja kuin sen antaminen tukena synnyttää.</p><p>Yhteisöveroa kerätään vuosittain noin neljän miljardin edestä. Saman verran myönnetään yritystukia.</p><p>Varat tukemiseen kerätään kannattavasta toiminnasta, sillä eihän kannattamattomilta saada resursseja. Tukia jaetaan usein kannattamattomille hankkeille, sillä eihän taloudellisesti kannattavia hankkeita jätettäisi tekemättä. Resursseja toisin sanoen siirretään kannattavasta toiminnasta vähemmän kannattavaan.</p><p>Tämä on kansantalouden kannalta hölmöä.</p><p><br /><strong>Me poliitikot emme</strong>&nbsp;jaa yritystukia ilkeyttämme. Kaikki me kaksisataa kansanedustajaa toivomme elinkeinoelämän menestyvän. Kansantaloustieteen perusteet ovat meiltä kuitenkin usein hukassa.</p><p>Siksi päädymme jakamaan kansantalouden kannalta hyödyttömiä tukia sektoreille, jotka käyttävät tehokkaasti lobbausvoimaansa.</p><p>Edunvalvojat korostavat, kuinka välttämätöntä heidän edustamiensa yritysten tukeminen on ja uhkailevat isoilla irtisanomisilla, jos tukia leikataan. Todellisuudessa nämä tuet ovat vääristeltyyn tietoon perustuvalla kiristyksellä saatuja lahjusrahoja, jotka päätyvät kasvattamaan yritysten omistajille maksettavia osinkoja.</p><p>Jos rehellinen porvari toimisi aatteidensa mukaan, hän leikkaisi yritystuista ahkerasti. Tuet ovat yksi epäonnistuneen suunnitelmatalouden selkeimmistä ilmentymistä ja täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.</p><p>Rehellinen porvari olisi ensimmäisenä leikkaamassa ympäristölle haitallisista tuista. On hurskastelua puhua velkaantumisesta lastemme kustannuksella samalla, kun annamme ilmastonmuutoksen edetä ja olemme jättämässä perinnöksemme valtion velan lisäksi kaaosta kohti lipuvan sivilisaation.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaistu Vihreässä langassa 7.9.2017


Porvarihallitus kantaa perusteltua huolta julkisen talouden tasapainosta. Elämme yli varojemme, vaikka eläkepommi ei ole edes kunnolla räjähtänyt. Työssä käyviä tarvitaan enemmän, ja heidän on tehtävä nykyistä tuottavampaa työtä entistä ahkerammin, jos aiomme pitää kiinni yhteiskuntamme antamasta palvelulupauksesta. Jos emme saa taloutta tasapainoon nyt, miten ajattelimme tehdä sen 20 vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja tarvitsevat kallista hoivaa?

Kun rahat ovat loppumassa, on mietittävä tarkkaan, miten viimeisen euron käyttää. Porvarihallitus on etsinyt säästökohteita ahkerasti. Niitä on löytynyt lähes jokaiselta yhteiskunnan sektorilta, mutta kansantaloudelle hyödyttömiin yritystukiin ei ole koskettu. Päinvastoin, niitä on keksitty lisää. Taloustieteilijöiden, tutkijoiden ja virkamiesten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta.


Aina kun puhun yritystukia vastaan eduskunnassa, kuuluu hallituksen riveistä huuto, että vihreät eivät välitä työpaikoista. Se osoittaa, että kaikki eivät ymmärrä tukien vaihtoehtoiskustannusta.

Kun metsäteollisuudelle annetaan miljoona euroa päästökauppakompensaatiota, se miljoona on jostain muualta pois. Se miljoona pitää kerätä veroina, mikä tuhoaa enemmän työpaikkoja kuin sen antaminen tukena synnyttää.

Yhteisöveroa kerätään vuosittain noin neljän miljardin edestä. Saman verran myönnetään yritystukia.

Varat tukemiseen kerätään kannattavasta toiminnasta, sillä eihän kannattamattomilta saada resursseja. Tukia jaetaan usein kannattamattomille hankkeille, sillä eihän taloudellisesti kannattavia hankkeita jätettäisi tekemättä. Resursseja toisin sanoen siirretään kannattavasta toiminnasta vähemmän kannattavaan.

Tämä on kansantalouden kannalta hölmöä.


Me poliitikot emme jaa yritystukia ilkeyttämme. Kaikki me kaksisataa kansanedustajaa toivomme elinkeinoelämän menestyvän. Kansantaloustieteen perusteet ovat meiltä kuitenkin usein hukassa.

Siksi päädymme jakamaan kansantalouden kannalta hyödyttömiä tukia sektoreille, jotka käyttävät tehokkaasti lobbausvoimaansa.

Edunvalvojat korostavat, kuinka välttämätöntä heidän edustamiensa yritysten tukeminen on ja uhkailevat isoilla irtisanomisilla, jos tukia leikataan. Todellisuudessa nämä tuet ovat vääristeltyyn tietoon perustuvalla kiristyksellä saatuja lahjusrahoja, jotka päätyvät kasvattamaan yritysten omistajille maksettavia osinkoja.

Jos rehellinen porvari toimisi aatteidensa mukaan, hän leikkaisi yritystuista ahkerasti. Tuet ovat yksi epäonnistuneen suunnitelmatalouden selkeimmistä ilmentymistä ja täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.

Rehellinen porvari olisi ensimmäisenä leikkaamassa ympäristölle haitallisista tuista. On hurskastelua puhua velkaantumisesta lastemme kustannuksella samalla, kun annamme ilmastonmuutoksen edetä ja olemme jättämässä perinnöksemme valtion velan lisäksi kaaosta kohti lipuvan sivilisaation.

 

 

]]>
17 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242472-rehellinen-porvari-leikkaisi-yritystuista#comments Yritystuet Thu, 07 Sep 2017 10:19:49 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242472-rehellinen-porvari-leikkaisi-yritystuista
Rehellinen porvari leikkaisi yritystuista http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242471-rehellinen-porvari-leikkaisi-yritystuista <p><em>Julkaistu Vihreässä langassa 7.9.2017</em></p><p>&nbsp;</p><p>Porvarihallitus kantaa perusteltua huolta julkisen talouden tasapainosta. Elämme yli varojemme, vaikka eläkepommi ei ole edes kunnolla räjähtänyt. Työssä käyviä tarvitaan enemmän, ja heidän on tehtävä nykyistä tuottavampaa työtä entistä ahkerammin, jos aiomme pitää kiinni yhteiskuntamme antamasta palvelulupauksesta. Jos emme saa taloutta tasapainoon nyt, miten ajattelimme tehdä sen 20 vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja tarvitsevat kallista hoivaa?</p><p>Kun rahat ovat loppumassa, on mietittävä tarkkaan, miten viimeisen euron käyttää. Porvarihallitus on etsinyt säästökohteita ahkerasti. Niitä on löytynyt lähes jokaiselta yhteiskunnan sektorilta, mutta kansantaloudelle hyödyttömiin yritystukiin ei ole koskettu. Päinvastoin, niitä on keksitty lisää. Taloustieteilijöiden, tutkijoiden ja virkamiesten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta.</p><p>Aina kun puhun&nbsp;yritystukia vastaan eduskunnassa, kuuluu hallituksen riveistä huuto, että vihreät eivät välitä työpaikoista. Se osoittaa, että kaikki eivät ymmärrä tukien vaihtoehtoiskustannusta.</p><p>Kun metsäteollisuudelle annetaan miljoona euroa päästökauppakompensaatiota, se miljoona on jostain muualta pois. Se miljoona pitää kerätä veroina, mikä tuhoaa enemmän työpaikkoja kuin sen antaminen tukena synnyttää.</p><p>Yhteisöveroa kerätään vuosittain noin neljän miljardin edestä. Saman verran myönnetään yritystukia.</p><p>Varat tukemiseen kerätään kannattavasta toiminnasta, sillä eihän kannattamattomilta saada resursseja. Tukia jaetaan usein kannattamattomille hankkeille, sillä eihän taloudellisesti kannattavia hankkeita jätettäisi tekemättä. Resursseja toisin sanoen siirretään kannattavasta toiminnasta vähemmän kannattavaan.</p><p>Tämä on kansantalouden kannalta hölmöä.</p><p>Me poliitikot emme&nbsp;jaa yritystukia ilkeyttämme. Kaikki me kaksisataa kansanedustajaa toivomme elinkeinoelämän menestyvän. Kansantaloustieteen perusteet ovat meiltä kuitenkin usein hukassa.</p><p>Siksi päädymme jakamaan kansantalouden kannalta hyödyttömiä tukia sektoreille, jotka käyttävät tehokkaasti lobbausvoimaansa.</p><p>Edunvalvojat korostavat, kuinka välttämätöntä heidän edustamiensa yritysten tukeminen on ja uhkailevat isoilla irtisanomisilla, jos tukia leikataan. Todellisuudessa nämä tuet ovat vääristeltyyn tietoon perustuvalla kiristyksellä saatuja lahjusrahoja, jotka päätyvät kasvattamaan yritysten omistajille maksettavia osinkoja.</p><p>Jos rehellinen porvari toimisi aatteidensa mukaan, hän leikkaisi yritystuista ahkerasti. Tuet ovat yksi epäonnistuneen suunnitelmatalouden selkeimmistä ilmentymistä ja täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.</p><p>Rehellinen porvari olisi ensimmäisenä leikkaamassa ympäristölle haitallisista tuista. On hurskastelua puhua velkaantumisesta lastemme kustannuksella samalla, kun annamme ilmastonmuutoksen edetä ja olemme jättämässä perinnöksemme valtion velan lisäksi kaaosta kohti lipuvan sivilisaation.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaistu Vihreässä langassa 7.9.2017

 

Porvarihallitus kantaa perusteltua huolta julkisen talouden tasapainosta. Elämme yli varojemme, vaikka eläkepommi ei ole edes kunnolla räjähtänyt. Työssä käyviä tarvitaan enemmän, ja heidän on tehtävä nykyistä tuottavampaa työtä entistä ahkerammin, jos aiomme pitää kiinni yhteiskuntamme antamasta palvelulupauksesta. Jos emme saa taloutta tasapainoon nyt, miten ajattelimme tehdä sen 20 vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja tarvitsevat kallista hoivaa?

Kun rahat ovat loppumassa, on mietittävä tarkkaan, miten viimeisen euron käyttää. Porvarihallitus on etsinyt säästökohteita ahkerasti. Niitä on löytynyt lähes jokaiselta yhteiskunnan sektorilta, mutta kansantaloudelle hyödyttömiin yritystukiin ei ole koskettu. Päinvastoin, niitä on keksitty lisää. Taloustieteilijöiden, tutkijoiden ja virkamiesten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta.

Aina kun puhun yritystukia vastaan eduskunnassa, kuuluu hallituksen riveistä huuto, että vihreät eivät välitä työpaikoista. Se osoittaa, että kaikki eivät ymmärrä tukien vaihtoehtoiskustannusta.

Kun metsäteollisuudelle annetaan miljoona euroa päästökauppakompensaatiota, se miljoona on jostain muualta pois. Se miljoona pitää kerätä veroina, mikä tuhoaa enemmän työpaikkoja kuin sen antaminen tukena synnyttää.

Yhteisöveroa kerätään vuosittain noin neljän miljardin edestä. Saman verran myönnetään yritystukia.

Varat tukemiseen kerätään kannattavasta toiminnasta, sillä eihän kannattamattomilta saada resursseja. Tukia jaetaan usein kannattamattomille hankkeille, sillä eihän taloudellisesti kannattavia hankkeita jätettäisi tekemättä. Resursseja toisin sanoen siirretään kannattavasta toiminnasta vähemmän kannattavaan.

Tämä on kansantalouden kannalta hölmöä.

Me poliitikot emme jaa yritystukia ilkeyttämme. Kaikki me kaksisataa kansanedustajaa toivomme elinkeinoelämän menestyvän. Kansantaloustieteen perusteet ovat meiltä kuitenkin usein hukassa.

Siksi päädymme jakamaan kansantalouden kannalta hyödyttömiä tukia sektoreille, jotka käyttävät tehokkaasti lobbausvoimaansa.

Edunvalvojat korostavat, kuinka välttämätöntä heidän edustamiensa yritysten tukeminen on ja uhkailevat isoilla irtisanomisilla, jos tukia leikataan. Todellisuudessa nämä tuet ovat vääristeltyyn tietoon perustuvalla kiristyksellä saatuja lahjusrahoja, jotka päätyvät kasvattamaan yritysten omistajille maksettavia osinkoja.

Jos rehellinen porvari toimisi aatteidensa mukaan, hän leikkaisi yritystuista ahkerasti. Tuet ovat yksi epäonnistuneen suunnitelmatalouden selkeimmistä ilmentymistä ja täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.

Rehellinen porvari olisi ensimmäisenä leikkaamassa ympäristölle haitallisista tuista. On hurskastelua puhua velkaantumisesta lastemme kustannuksella samalla, kun annamme ilmastonmuutoksen edetä ja olemme jättämässä perinnöksemme valtion velan lisäksi kaaosta kohti lipuvan sivilisaation.

 

 

]]>
0 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242471-rehellinen-porvari-leikkaisi-yritystuista#comments Yritystuet Thu, 07 Sep 2017 10:16:54 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242471-rehellinen-porvari-leikkaisi-yritystuista
Rehellinen porvari leikkaisi yritystuista http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242470-rehellinen-porvari-leikkaisi-yritystuista <p><em>Julkaistu Vihreässä langassa 7.9.2017</em></p><p>&nbsp;</p><p>Porvarihallitus kantaa perusteltua huolta julkisen talouden tasapainosta. Elämme yli varojemme, vaikka eläkepommi ei ole edes kunnolla räjähtänyt. Työssä käyviä tarvitaan enemmän, ja heidän on tehtävä nykyistä tuottavampaa työtä entistä ahkerammin, jos aiomme pitää kiinni yhteiskuntamme antamasta palvelulupauksesta. Jos emme saa taloutta tasapainoon nyt, miten ajattelimme tehdä sen 20 vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja tarvitsevat kallista hoivaa?</p><p>Kun rahat ovat loppumassa, on mietittävä tarkkaan, miten viimeisen euron käyttää. Porvarihallitus on etsinyt säästökohteita ahkerasti. Niitä on löytynyt lähes jokaiselta yhteiskunnan sektorilta, mutta kansantaloudelle hyödyttömiin yritystukiin ei ole koskettu. Päinvastoin, niitä on keksitty lisää. Taloustieteilijöiden, tutkijoiden ja virkamiesten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta.</p><p>Aina kun puhun&nbsp;yritystukia vastaan eduskunnassa, kuuluu hallituksen riveistä huuto, että vihreät eivät välitä työpaikoista. Se osoittaa, että kaikki eivät ymmärrä tukien vaihtoehtoiskustannusta.</p><p>Kun metsäteollisuudelle annetaan miljoona euroa päästökauppakompensaatiota, se miljoona on jostain muualta pois. Se miljoona pitää kerätä veroina, mikä tuhoaa enemmän työpaikkoja kuin sen antaminen tukena synnyttää.</p><p>Yhteisöveroa kerätään vuosittain noin neljän miljardin edestä. Saman verran myönnetään yritystukia.</p><p>Varat tukemiseen kerätään kannattavasta toiminnasta, sillä eihän kannattamattomilta saada resursseja. Tukia jaetaan usein kannattamattomille hankkeille, sillä eihän taloudellisesti kannattavia hankkeita jätettäisi tekemättä. Resursseja toisin sanoen siirretään kannattavasta toiminnasta vähemmän kannattavaan.</p><p>Tämä on kansantalouden kannalta hölmöä.</p><p>Me poliitikot emme&nbsp;jaa yritystukia ilkeyttämme. Kaikki me kaksisataa kansanedustajaa toivomme elinkeinoelämän menestyvän. Kansantaloustieteen perusteet ovat meiltä kuitenkin usein hukassa.</p><p>Siksi päädymme jakamaan kansantalouden kannalta hyödyttömiä tukia sektoreille, jotka käyttävät tehokkaasti lobbausvoimaansa.</p><p>Edunvalvojat korostavat, kuinka välttämätöntä heidän edustamiensa yritysten tukeminen on ja uhkailevat isoilla irtisanomisilla, jos tukia leikataan. Todellisuudessa nämä tuet ovat vääristeltyyn tietoon perustuvalla kiristyksellä saatuja lahjusrahoja, jotka päätyvät kasvattamaan yritysten omistajille maksettavia osinkoja.</p><p>Jos rehellinen porvari toimisi aatteidensa mukaan, hän leikkaisi yritystuista ahkerasti. Tuet ovat yksi epäonnistuneen suunnitelmatalouden selkeimmistä ilmentymistä ja täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.</p><p>Rehellinen porvari olisi ensimmäisenä leikkaamassa ympäristölle haitallisista tuista. On hurskastelua puhua velkaantumisesta lastemme kustannuksella samalla, kun annamme ilmastonmuutoksen edetä ja olemme jättämässä perinnöksemme valtion velan lisäksi kaaosta kohti lipuvan sivilisaation.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaistu Vihreässä langassa 7.9.2017

 

Porvarihallitus kantaa perusteltua huolta julkisen talouden tasapainosta. Elämme yli varojemme, vaikka eläkepommi ei ole edes kunnolla räjähtänyt. Työssä käyviä tarvitaan enemmän, ja heidän on tehtävä nykyistä tuottavampaa työtä entistä ahkerammin, jos aiomme pitää kiinni yhteiskuntamme antamasta palvelulupauksesta. Jos emme saa taloutta tasapainoon nyt, miten ajattelimme tehdä sen 20 vuoden kuluttua, kun suuret ikäluokat ovat eläkkeellä ja tarvitsevat kallista hoivaa?

Kun rahat ovat loppumassa, on mietittävä tarkkaan, miten viimeisen euron käyttää. Porvarihallitus on etsinyt säästökohteita ahkerasti. Niitä on löytynyt lähes jokaiselta yhteiskunnan sektorilta, mutta kansantaloudelle hyödyttömiin yritystukiin ei ole koskettu. Päinvastoin, niitä on keksitty lisää. Taloustieteilijöiden, tutkijoiden ja virkamiesten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta.

Aina kun puhun yritystukia vastaan eduskunnassa, kuuluu hallituksen riveistä huuto, että vihreät eivät välitä työpaikoista. Se osoittaa, että kaikki eivät ymmärrä tukien vaihtoehtoiskustannusta.

Kun metsäteollisuudelle annetaan miljoona euroa päästökauppakompensaatiota, se miljoona on jostain muualta pois. Se miljoona pitää kerätä veroina, mikä tuhoaa enemmän työpaikkoja kuin sen antaminen tukena synnyttää.

Yhteisöveroa kerätään vuosittain noin neljän miljardin edestä. Saman verran myönnetään yritystukia.

Varat tukemiseen kerätään kannattavasta toiminnasta, sillä eihän kannattamattomilta saada resursseja. Tukia jaetaan usein kannattamattomille hankkeille, sillä eihän taloudellisesti kannattavia hankkeita jätettäisi tekemättä. Resursseja toisin sanoen siirretään kannattavasta toiminnasta vähemmän kannattavaan.

Tämä on kansantalouden kannalta hölmöä.

Me poliitikot emme jaa yritystukia ilkeyttämme. Kaikki me kaksisataa kansanedustajaa toivomme elinkeinoelämän menestyvän. Kansantaloustieteen perusteet ovat meiltä kuitenkin usein hukassa.

Siksi päädymme jakamaan kansantalouden kannalta hyödyttömiä tukia sektoreille, jotka käyttävät tehokkaasti lobbausvoimaansa.

Edunvalvojat korostavat, kuinka välttämätöntä heidän edustamiensa yritysten tukeminen on ja uhkailevat isoilla irtisanomisilla, jos tukia leikataan. Todellisuudessa nämä tuet ovat vääristeltyyn tietoon perustuvalla kiristyksellä saatuja lahjusrahoja, jotka päätyvät kasvattamaan yritysten omistajille maksettavia osinkoja.

Jos rehellinen porvari toimisi aatteidensa mukaan, hän leikkaisi yritystuista ahkerasti. Tuet ovat yksi epäonnistuneen suunnitelmatalouden selkeimmistä ilmentymistä ja täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.

Rehellinen porvari olisi ensimmäisenä leikkaamassa ympäristölle haitallisista tuista. On hurskastelua puhua velkaantumisesta lastemme kustannuksella samalla, kun annamme ilmastonmuutoksen edetä ja olemme jättämässä perinnöksemme valtion velan lisäksi kaaosta kohti lipuvan sivilisaation.

 

 

]]>
0 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242470-rehellinen-porvari-leikkaisi-yritystuista#comments Yritystuet Thu, 07 Sep 2017 10:16:48 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242470-rehellinen-porvari-leikkaisi-yritystuista
Hallituksen ilmasto- ja energiastrategia ei vähennä päästöjä http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237402-hallituksen-ilmasto-ja-energiastrategia-ei-vahenna-paastoja <p>Eduskunta käsitteli tänään hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaa. Joukossa on hyviä tavoitteita, mutta yksi kriittinen sokea piste.&nbsp;<strong>Strategia nojaa niin voimakkaasti metsiemme puusta saatavan bioenergian lisäämiseen, että metsien hiilinielu uhkaa leikkautua puoleen nykyisestä.</strong>&nbsp;Tämä on todettu<a href="https://www.google.com/url?q=https://www.google.com/url?q%3Dhttp://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/21_Energia-%252Bja%252Bilmastostrategian%252Bvaikutusarviot%252BYhteenvetoraportti/40df1f5f-c99c-47d1-a929-a4c825f71547%26amp;sa%3DD%26amp;ust%3D1495640707059000%26amp;usg%3DAFQjCNHygrCKQzeI6ibV0eYZUPPrjuebDA&amp;sa=D&amp;ust=1495640707087000&amp;usg=AFQjCNHVmDLQGGasAY9YHsNmzT2HantosQ">&nbsp;</a><u><a href="https://www.google.com/url?q=https://www.google.com/url?q%3Dhttp://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/21_Energia-%252Bja%252Bilmastostrategian%252Bvaikutusarviot%252BYhteenvetoraportti/40df1f5f-c99c-47d1-a929-a4c825f71547%26amp;sa%3DD%26amp;ust%3D1495640707060000%26amp;usg%3DAFQjCNFOWypMJLeZSLco4hV0PFVIZRtLkQ&amp;sa=D&amp;ust=1495640707088000&amp;usg=AFQjCNEYNLVDhCeBILL6tlOjNZcYeXDOjQ">valtioneuvoston omissa vaikutusarvioissa</a></u>. Suomen metsät siis imevät tulevaisuudessa ilmasta vuosittain puolet vähemmän hiiltä kuin nykyisin.</p><p>Ilmaston kannalta nielun pieneneminen on sama asia kuin päästö. Kun lasketaan yhteen Suomen tavoittelemat päästövähennykset ja hiilinielun puolittuminen, tulos on plus-miinus-nolla.<strong>&nbsp;Suomen päästöt eivät vähene lainkaan vuoteen 2030 mennessä.&nbsp;</strong>Hallituksen strategia muistuttaa hölmöläisten peitonleikkuuta. Ilmasto ei piittaa siitä, ovatko päästöt syntyneet piipun päästä vai vähenevästä metsänielusta.</p><p>Strategia nojaa linjaan, jonka mukaan metsien hakkuu bioenergiaksi on hiilineutraalia.&nbsp;<strong>Tuoreiden tutkimustulosten myötä hallitus on kuitenkin jäämässä tässä näkemyksessä yksin.</strong>&nbsp;Tässä lista vain muutamista tutkija- ja asiantuntijaorganisaatioista, jotka ovat pelkästään tämän kevään aikana kyseenalaistaneet bioenergian ilmastohyödyt:</p><ul><li>Suomen ilmastopaneeli (<u><a href="https://www.google.com/url?q=https://www.google.com/url?q%3Dhttp://www.hs.fi/talous/art-2000005222742.html?share%253D498f508e958f4e27e5f4682a02af204f%26amp;sa%3DD%26amp;ust%3D1495640707064000%26amp;usg%3DAFQjCNESUCHABk0hJOeLCZ5MHw3Hx_rS1g&amp;sa=D&amp;ust=1495640707088000&amp;usg=AFQjCNEtjLX6ppPXRZ74WcY7h_ERGdgagg">1</a></u>)</li><li>Euroopan tiedeakatemia (<u><a href="https://www.google.com/url?q=https://www.google.com/url?q%3Dhttp://www.hs.fi/paivanlehti/21052017/art-2000005219159.html%26amp;sa%3DD%26amp;ust%3D1495640707065000%26amp;usg%3DAFQjCNGw5xyNMDVt2Hbgp5zMrtdmH8DT7w&amp;sa=D&amp;ust=1495640707088000&amp;usg=AFQjCNEAwoSt4PZ4lgq5mBMH92xeGSrZWg">2</a></u>)</li><li>68 suomalaista ilmasto- ja metsätutkijaa julkisessa kirjeessään (<u><a href="https://www.google.com/url?q=https://www.google.com/url?q%3Dhttp://yle.fi/uutiset/3-9526811%26amp;sa%3DD%26amp;ust%3D1495640707066000%26amp;usg%3DAFQjCNEOAY8yQe-6bJsP1CzOGF8W76vq5A&amp;sa=D&amp;ust=1495640707088000&amp;usg=AFQjCNFtqvPEgvpYIgzGnAxkbZZ9iKO0Cw">3</a></u>)</li><li>Suomen ympäristökeskus (lausunnot ympäristövaliokunnalle ja talousvaliokunnalle sekä (<u><a href="https://www.google.com/url?q=https://www.google.com/url?q%3Dhttp://www.hs.fi/mielipide/art-2000002927934.html%26amp;sa%3DD%26amp;ust%3D1495640707067000%26amp;usg%3DAFQjCNFZJtVupqHAS9cVKoKhbzEIY1Y26A&amp;sa=D&amp;ust=1495640707088000&amp;usg=AFQjCNEuyhhkOexM5LPAU1ZP4SxZMIlxGg">4</a></u>)</li><li>Euroopan metsäjärjestöjen kattojärjestö Fern (<u><a href="https://www.google.com/url?q=https://www.google.com/url?q%3Dhttp://lulucf.inscope.am/%26amp;sa%3DD%26amp;ust%3D1495640707068000%26amp;usg%3DAFQjCNFqUNMsulgbCJKWG0-pBL4Kl5z4Ig&amp;sa=D&amp;ust=1495640707088000&amp;usg=AFQjCNGx7eUmkyQuEQ1IVrzCIFdGNgzPCw">5</a></u>)</li></ul><p>Myös me vihreät olemme kannattaneet bioenergian lisäämistä.&nbsp;<strong>Kaikki bioenergia ei kuitenkaan ole samanarvoista päästöjen kannalta, ja uusin tutkimustieto on otettava huomioon.</strong>&nbsp;Maatalouden biomassojen sekä metsäteollisuuden sivuvirtojen käyttö energiaksi on järkevää, mutta hallituksen vaatimat hakkuiden lisäykset ovat ilmaston kannalta kestämättömän suuria. Biopolttoaineiden sekoitevelvoitteen nosto ohjaa todennäköisesti myös teollisuudelle kelpaavaa ainespuuta tankkiin. Lisäksi hakkuiden kasvattaminen uhkaa metsäluonnon monimuotoisuutta.</p><p><strong>Painottamalla liiaksi metsäbioenergiaa otamme myös poliittisen riskin.</strong>&nbsp;EU on tekemässä uusia laskentasääntöjä sille, miten metsien käyttö huomioidaan jäsenvaltioiden päästöjen laskennassa. Myös muut maat ottanevat mallia EU:n säännöistä jahka ne valmistuvat, joten linjauksilla on suuri kansainvälinen merkitys.</p><p>Suomi on EU-pöydissä ajanut itsepäisesti omaa linjaansa bioenergian hiilineutraaliudesta.&nbsp;<strong>Jos Suomen ajama malli menee läpi, voivat kaikki maat vähentää metsiensä hiilinielua ilman, että tätä huomioidaan päästöjen laskennassa mitenkään.&nbsp;</strong>Tämä tarkoittaisi Pariisin tavoitteiden heittämistä romukoppaan.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Vihreiden vastalause talousvaliokunnan mietintöön ilmasto- ja energiastrategiasta:&nbsp;<u><a href="https://www.google.com/url?q=https://www.google.com/url?q%3Dhttps://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/TaVM_8%252B2017.aspx%26amp;sa%3DD%26amp;ust%3D1495640707074000%26amp;usg%3DAFQjCNFTI2p7tPsJeYRnQHrGGMF5vXa0Mg&amp;sa=D&amp;ust=1495640707089000&amp;usg=AFQjCNHQ8usU02MUaE9lIPUIeXeHym-zLQ">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/TaVM_8+2017.aspx</a></u>&nbsp;</p><p>Vihreä energiavisio 2035:&nbsp;<u><a href="https://www.google.com/url?q=https://www.google.com/url?q%3Dhttps://www.vihreat.fi/vihrea-energiavisio-2035%26amp;sa%3DD%26amp;ust%3D1495640707075000%26amp;usg%3DAFQjCNEnno_yJY2XX8_CbZgmN3z6tP07Jg&amp;sa=D&amp;ust=1495640707089000&amp;usg=AFQjCNF7p6WUQCdZzCU7sMQZCiGYoEb4-g">https://www.vihreat.fi/vihrea-energiavisio-2035</a></u></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunta käsitteli tänään hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaa. Joukossa on hyviä tavoitteita, mutta yksi kriittinen sokea piste. Strategia nojaa niin voimakkaasti metsiemme puusta saatavan bioenergian lisäämiseen, että metsien hiilinielu uhkaa leikkautua puoleen nykyisestä. Tämä on todettu valtioneuvoston omissa vaikutusarvioissa. Suomen metsät siis imevät tulevaisuudessa ilmasta vuosittain puolet vähemmän hiiltä kuin nykyisin.

Ilmaston kannalta nielun pieneneminen on sama asia kuin päästö. Kun lasketaan yhteen Suomen tavoittelemat päästövähennykset ja hiilinielun puolittuminen, tulos on plus-miinus-nolla. Suomen päästöt eivät vähene lainkaan vuoteen 2030 mennessä. Hallituksen strategia muistuttaa hölmöläisten peitonleikkuuta. Ilmasto ei piittaa siitä, ovatko päästöt syntyneet piipun päästä vai vähenevästä metsänielusta.

Strategia nojaa linjaan, jonka mukaan metsien hakkuu bioenergiaksi on hiilineutraalia. Tuoreiden tutkimustulosten myötä hallitus on kuitenkin jäämässä tässä näkemyksessä yksin. Tässä lista vain muutamista tutkija- ja asiantuntijaorganisaatioista, jotka ovat pelkästään tämän kevään aikana kyseenalaistaneet bioenergian ilmastohyödyt:

  • Suomen ilmastopaneeli (1)
  • Euroopan tiedeakatemia (2)
  • 68 suomalaista ilmasto- ja metsätutkijaa julkisessa kirjeessään (3)
  • Suomen ympäristökeskus (lausunnot ympäristövaliokunnalle ja talousvaliokunnalle sekä (4)
  • Euroopan metsäjärjestöjen kattojärjestö Fern (5)

Myös me vihreät olemme kannattaneet bioenergian lisäämistä. Kaikki bioenergia ei kuitenkaan ole samanarvoista päästöjen kannalta, ja uusin tutkimustieto on otettava huomioon. Maatalouden biomassojen sekä metsäteollisuuden sivuvirtojen käyttö energiaksi on järkevää, mutta hallituksen vaatimat hakkuiden lisäykset ovat ilmaston kannalta kestämättömän suuria. Biopolttoaineiden sekoitevelvoitteen nosto ohjaa todennäköisesti myös teollisuudelle kelpaavaa ainespuuta tankkiin. Lisäksi hakkuiden kasvattaminen uhkaa metsäluonnon monimuotoisuutta.

Painottamalla liiaksi metsäbioenergiaa otamme myös poliittisen riskin. EU on tekemässä uusia laskentasääntöjä sille, miten metsien käyttö huomioidaan jäsenvaltioiden päästöjen laskennassa. Myös muut maat ottanevat mallia EU:n säännöistä jahka ne valmistuvat, joten linjauksilla on suuri kansainvälinen merkitys.

Suomi on EU-pöydissä ajanut itsepäisesti omaa linjaansa bioenergian hiilineutraaliudesta. Jos Suomen ajama malli menee läpi, voivat kaikki maat vähentää metsiensä hiilinielua ilman, että tätä huomioidaan päästöjen laskennassa mitenkään. Tämä tarkoittaisi Pariisin tavoitteiden heittämistä romukoppaan.

 

 

 

Vihreiden vastalause talousvaliokunnan mietintöön ilmasto- ja energiastrategiasta: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/TaVM_8+2017.aspx 

Vihreä energiavisio 2035: https://www.vihreat.fi/vihrea-energiavisio-2035

]]>
20 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237402-hallituksen-ilmasto-ja-energiastrategia-ei-vahenna-paastoja#comments Energia- ja ilmastopolitiikka Wed, 24 May 2017 14:50:05 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237402-hallituksen-ilmasto-ja-energiastrategia-ei-vahenna-paastoja
Lukukausimaksut, tutkimustieto ja aate http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237192-lukukausimaksut-tutkimustieto-ja-aate <p>Helsingin Sanomat uutisoi torstaina 18.5. taloustieteen professori Markus Jäntistä ja lukukausimaksua koskeneesta keskustelusta. Uutinen synnyttää mielikuvan, että Jänttiä ja tiedettä olisi vähätelty keskustelutilaisuudessa.</p><p>Seminaarissa neljä tutkijaa piti puheenvuoron lukukausimaksuista. Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Hannu Karhunen sekä Etlan tutkijat Hanna Virtanen ja Niku Määttänen ovat perehtyneet Suomen koulutusjärjestelmään sekä kansainvälisiin tutkimuksiin lukukausimaksujen vaikutuksista koulutusmahdollisuuksiin ja sosiaaliseen liikkuvuuteen. Heidän esityksistään kävi ilmi, että oikein toteutettuna yliopistojen lukukausimaksut eivät kasvata eriarvoisuutta, pikemminkin päinvastoin. Ainoan kielteisen puheenvuoron lukukausimaksuista piti professori Markus Jäntti, jonka kritiikki tilaisuudessa kohdistui pääosin sosiaalisen liikkuvuuden käsitteen epämääräiseen käyttöön.</p><p>Enemmistö taloustieteilijöistä näyttää pitävän lukukausimaksuja perusteltuina. Olennaista on tutkijoiden mukaan kiinnittää huomio esityksen reunaehtoihin. Yhteiskunnan tulee jatkossakin maksaa valtaosa koulutuksesta. Lukukausimaksu tulisi toteuttaa niin, että valtio kattaa lukukausimaksut, jos valmistuneen tulot eivät tulevaisuudessa kasva yli tietyn rajan. Lukukausimaksuilla tulisi olla yläraja ja ne vaihtelisivat aloittain. Tutkimusten nojalla voidaan päätellä, että lukukausimaksut todennäköisesti kasvattaisivat yliopistojen resursseja, lisäisivät koulutuspaikkoja, kannustaisivat opiskelijoita valmistumaan nopeammin ja siten parantaisivat osaamista sekä pidentäisivät työuria.</p><p>Suomalainen korkeakoulutettu ansaitsee elämänsä aikana nettona eli maksettujen verojen jälkeen 400.000 - 600.000&euro; enemmän kuin keskiasteen tutkinnon suorittaneet. Kaikki suomalaiset veronmaksajat, myös pienituloiset, osallistuvat yliopistokoulutuksen rahoittamiseen. Koska korkeakoulutetut ovat yhteiskuntamme hyväosaisia, voisi olla perusteltua että he kustantaisivat edes hieman suuremman osuuden koulutuksestaan, jonka ansiosta he pärjäävät elämässään paremmin.</p><p>Osallistuin tilaisuuteen, jotta kuulisin mitä tieteentekijät ajattelevat lukukausimaksuista. Eriarvoistuminen on yksi suurimmista yhteiskuntamme toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta haastavista kysymyksistä. Koulutukseen liittyvä eriarvoistuminen näyttää syntyvän paljon ennen ylioppilastutkinnon suorittamista. Tutkimustieto osoittaa, että erityisesti varhaiskasvatukseen tulisi panostaa huomattavasti enemmän, jos haluamme parantaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Varhaiskasvatus on Suomessa maksullista.</p><p>Kun resurssimme ovat rajalliset, meidän tulee miettiä, kuinka käytämme sen viimeisen euron mahdollisimman fiksusti. Korkea koulutustaso on tämän maan elinehto ja siitä ei tule tinkiä, päinvastoin. Tämänkin tieteentekijöiden tekemän esityksen tavoitteena on lisätä resursseja korkeakoulutukseen ja varmistua siitä, että mahdollisimman moni pääsee opiskelemaan. Jos olemme aidosti huolissamme siitä, että tutkimustiedolla ei ole merkitystä, meidän kannattaisi kuulla myös niitä tutkijoita, jotka ovat asiaa tutkineet.</p><p>&mdash;&mdash;&mdash;</p><p>Lähetin edellä olevan tekstin Helsingin Sanomien mielipidesivuille. Koska vastinetta ei julkaistu tämän päivän lehdessä ja sisältö vanhenee vauhdilla, päätin laittaa mielipidekirjoitukseni blogiin.</p><p>Torstain <a href="http://www.hs.fi/talous/art-2000005215252.html">uutinen</a> hämmensi ja suututti monia ja ymmärrän sen hyvin. Jutusta välittyi mielikuva, että en välittäisi tutkitusta tiedosta tai että vähättelisin kansanedustajakollegojani. Kun esitin yleisökysymyksen, esittäydin Antero Vartiana, vihreänä kansanedustajana ja sanoin Markus Jäntille, että hän kuulostaa mielestäni vihreältä kansanedustajalta. Tämän oli tarkoitus keventää puheenvuoroani, jossa esitin kritiikkiä Markus Jäntin tapaan suhtautua itse kysymykseen.</p><p>Kysymys lukukausimaksuista on minulle hankala. Puolue on yksiselitteisesti lukukausimaksuja vastaan. Vihreät näkevät koulutuksen tasa-arvon niin tärkeänä periaatteena ja vahvuutena, että se on turvattava riittävällä julkisella rahoituksella kaikille koulutusasteille. Vihreiden tavoite on mahdollistaa kaikille korkea koulutus taustasta riippumatta ja panostaa koulutukseen sekä osaamiseen nykyistä enemmän.</p><p>Olen todella huolissani eriarvoisuuden kasvusta. Meidän on voitava turvata se, että perhetaustasta ja lähtökohdista riippumatta ihmisillä on mahdollisuus kouluttaa itsensä kunnolla. Maksuton koulutus on kuitenkin vain yksi tapa saavuttaa tämä tavoite, eikä välttämättä se tehokkain.</p><p>Perehdyttyäni asiaan paremmin olen hieman muuttanut mieltäni. On kuitenkin tärkeää ymmärtää miltä osin. Lukukausimaksuja ei tule hyväksyä, jos ne vaarantavat sosiaalisen liikkuvuuden ja mahdollisuuksien tasa-arvon, heikentävät koulutuksen laatua tai koituvat opiskelijoille liian kalliiksi. Etlan esittämä muutos on kokonaisuus, johon kuuluu katto maksuille sekä se, että kukaan ei joudu koskaan ongelmiin lukukausimaksujen vuoksi. Jos tulot eivät kasva riittävän korkeiksi valmistumisen jälkeen, maksuja ei tarvitse koskaan maksaa takaisin.&nbsp;</p><p>On kiistatonta, että yliopistot tarvitsevat nykyistä enemmän resursseja ja koulutuspaikkoja kasvavan koulutuskysynnän kattamiseksi. Moni on kysynyt, miksi juuri lukukausimaksut olisivat paras keino tämän saavuttamiseksi. Jos lukukausimaksujen avulla saamme yliopistoille enemmän resursseja ja enemmän koulutuspaikkoja, kannattaa ajatuksiin perehtyä paremmin. Sen sijaan jos muutos johtaisi siihen, että lukukausimaksujen katosta luovuttaisiin tulevaisuudessa. lukukausimaksuja ei tule hyväksyä. Näin on käynyt mm. Britanniassa ja siksi huoli on hyvin perusteltu.</p><p>Taloustieteen yhdistyksen tilaisuudessa ei riidelty. Tilaisuudessa myös nimenomaan keskityttiin uuteen tutkimustietoon, jonka valossa lukukausimaksut ovat tietyin edellytyksin perusteltuja. Markus Jäntti on kiistatta yksi Suomen parhaista ja maailmallakin arvostetuimmista taloustieteilijöistä, mutta hän oli tilaisuuden harvoja tutkijoita, joka vastusti lukukausimaksuja. Tilaisuudessa ongelma ei ollut se, että Jäntti vastusti lukukausimaksuja, vaan se, että hän puheenvuoroissaan sivuutti täysin muiden tutkijoiden argumentit.</p><p>Kaiken tämän jälkeen haluan vielä todeta, että en esitä lukukausimaksujen käyttöönottoa Suomen korkeakouluissa. Sen sijaan esitän, että meidän on uskallettava haastaa näkemyksiämme ja kuunneltava muiden perustelut omilleen. Laaja-alainen keskustelu on toimivan demokratian ja fiksujen päätösten edellytys.&nbsp;</p><p>Yhteiskuntamme vaatii lähes joka alalla suuria uudistuksia. Merkittävät reformit eivät ole kivuttomia, ja ne saattavat mennä pahimmillaan pahastikin pieleen. Toisaalta pitkällä tähtäimellä varmin resepti epäonnistumiselle on lakata kysymästä, voisiko asiat hoitaa kokonaan uudella tavalla olennaisesti paremmin. Ja tietysti sillä, että emme kykene tarttumaan toimeen.</p><p>SEMINAARIN KALVOT:<br />&nbsp;&nbsp; &nbsp;▪&nbsp;&nbsp; &nbsp;Hannu Karhunen (Jyväskylän yliopisto): Havaintoja korkeakoulutuksesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta, <a href="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/05/Huomioita-korkeakoulutuksesta-ja-tasa_arvosta_KarhunenH_1552017.pdf">esityskalvot</a><br />&nbsp;&nbsp; &nbsp;▪&nbsp;&nbsp; &nbsp;Hanna Virtanen (Etla): Korkeakoulutus, lukukausimaksut ja sosiaalinen liikkuvuus, <a href="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/05/lukukausimaksut_virtanen.pdf">esityskalvot</a><br />&nbsp;&nbsp; &nbsp;▪&nbsp;&nbsp; &nbsp;Niku Määttänen (Etla): Lukukausimaksut: tehokas ja oikeudenmukainen ratkaisu korkeakoulutuksen rahoitusvajeeseen, <a href="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/05/Niku_lukukausimaksut_TTY-1.pptx">esityskalvot</a><br />&nbsp;&nbsp; &nbsp;▪&nbsp;&nbsp; &nbsp;Markus Jäntti (VATT/HY): Lukukausimaksut yliopistoissa ja sosio-ekonominen liikkuvuus, <a href="http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2017/05/jantti.pdf">esityskalvot</a></p> Helsingin Sanomat uutisoi torstaina 18.5. taloustieteen professori Markus Jäntistä ja lukukausimaksua koskeneesta keskustelusta. Uutinen synnyttää mielikuvan, että Jänttiä ja tiedettä olisi vähätelty keskustelutilaisuudessa.

Seminaarissa neljä tutkijaa piti puheenvuoron lukukausimaksuista. Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Hannu Karhunen sekä Etlan tutkijat Hanna Virtanen ja Niku Määttänen ovat perehtyneet Suomen koulutusjärjestelmään sekä kansainvälisiin tutkimuksiin lukukausimaksujen vaikutuksista koulutusmahdollisuuksiin ja sosiaaliseen liikkuvuuteen. Heidän esityksistään kävi ilmi, että oikein toteutettuna yliopistojen lukukausimaksut eivät kasvata eriarvoisuutta, pikemminkin päinvastoin. Ainoan kielteisen puheenvuoron lukukausimaksuista piti professori Markus Jäntti, jonka kritiikki tilaisuudessa kohdistui pääosin sosiaalisen liikkuvuuden käsitteen epämääräiseen käyttöön.

Enemmistö taloustieteilijöistä näyttää pitävän lukukausimaksuja perusteltuina. Olennaista on tutkijoiden mukaan kiinnittää huomio esityksen reunaehtoihin. Yhteiskunnan tulee jatkossakin maksaa valtaosa koulutuksesta. Lukukausimaksu tulisi toteuttaa niin, että valtio kattaa lukukausimaksut, jos valmistuneen tulot eivät tulevaisuudessa kasva yli tietyn rajan. Lukukausimaksuilla tulisi olla yläraja ja ne vaihtelisivat aloittain. Tutkimusten nojalla voidaan päätellä, että lukukausimaksut todennäköisesti kasvattaisivat yliopistojen resursseja, lisäisivät koulutuspaikkoja, kannustaisivat opiskelijoita valmistumaan nopeammin ja siten parantaisivat osaamista sekä pidentäisivät työuria.

Suomalainen korkeakoulutettu ansaitsee elämänsä aikana nettona eli maksettujen verojen jälkeen 400.000 - 600.000€ enemmän kuin keskiasteen tutkinnon suorittaneet. Kaikki suomalaiset veronmaksajat, myös pienituloiset, osallistuvat yliopistokoulutuksen rahoittamiseen. Koska korkeakoulutetut ovat yhteiskuntamme hyväosaisia, voisi olla perusteltua että he kustantaisivat edes hieman suuremman osuuden koulutuksestaan, jonka ansiosta he pärjäävät elämässään paremmin.

Osallistuin tilaisuuteen, jotta kuulisin mitä tieteentekijät ajattelevat lukukausimaksuista. Eriarvoistuminen on yksi suurimmista yhteiskuntamme toimivuutta ja oikeudenmukaisuutta haastavista kysymyksistä. Koulutukseen liittyvä eriarvoistuminen näyttää syntyvän paljon ennen ylioppilastutkinnon suorittamista. Tutkimustieto osoittaa, että erityisesti varhaiskasvatukseen tulisi panostaa huomattavasti enemmän, jos haluamme parantaa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Varhaiskasvatus on Suomessa maksullista.

Kun resurssimme ovat rajalliset, meidän tulee miettiä, kuinka käytämme sen viimeisen euron mahdollisimman fiksusti. Korkea koulutustaso on tämän maan elinehto ja siitä ei tule tinkiä, päinvastoin. Tämänkin tieteentekijöiden tekemän esityksen tavoitteena on lisätä resursseja korkeakoulutukseen ja varmistua siitä, että mahdollisimman moni pääsee opiskelemaan. Jos olemme aidosti huolissamme siitä, että tutkimustiedolla ei ole merkitystä, meidän kannattaisi kuulla myös niitä tutkijoita, jotka ovat asiaa tutkineet.

———

Lähetin edellä olevan tekstin Helsingin Sanomien mielipidesivuille. Koska vastinetta ei julkaistu tämän päivän lehdessä ja sisältö vanhenee vauhdilla, päätin laittaa mielipidekirjoitukseni blogiin.

Torstain uutinen hämmensi ja suututti monia ja ymmärrän sen hyvin. Jutusta välittyi mielikuva, että en välittäisi tutkitusta tiedosta tai että vähättelisin kansanedustajakollegojani. Kun esitin yleisökysymyksen, esittäydin Antero Vartiana, vihreänä kansanedustajana ja sanoin Markus Jäntille, että hän kuulostaa mielestäni vihreältä kansanedustajalta. Tämän oli tarkoitus keventää puheenvuoroani, jossa esitin kritiikkiä Markus Jäntin tapaan suhtautua itse kysymykseen.

Kysymys lukukausimaksuista on minulle hankala. Puolue on yksiselitteisesti lukukausimaksuja vastaan. Vihreät näkevät koulutuksen tasa-arvon niin tärkeänä periaatteena ja vahvuutena, että se on turvattava riittävällä julkisella rahoituksella kaikille koulutusasteille. Vihreiden tavoite on mahdollistaa kaikille korkea koulutus taustasta riippumatta ja panostaa koulutukseen sekä osaamiseen nykyistä enemmän.

Olen todella huolissani eriarvoisuuden kasvusta. Meidän on voitava turvata se, että perhetaustasta ja lähtökohdista riippumatta ihmisillä on mahdollisuus kouluttaa itsensä kunnolla. Maksuton koulutus on kuitenkin vain yksi tapa saavuttaa tämä tavoite, eikä välttämättä se tehokkain.

Perehdyttyäni asiaan paremmin olen hieman muuttanut mieltäni. On kuitenkin tärkeää ymmärtää miltä osin. Lukukausimaksuja ei tule hyväksyä, jos ne vaarantavat sosiaalisen liikkuvuuden ja mahdollisuuksien tasa-arvon, heikentävät koulutuksen laatua tai koituvat opiskelijoille liian kalliiksi. Etlan esittämä muutos on kokonaisuus, johon kuuluu katto maksuille sekä se, että kukaan ei joudu koskaan ongelmiin lukukausimaksujen vuoksi. Jos tulot eivät kasva riittävän korkeiksi valmistumisen jälkeen, maksuja ei tarvitse koskaan maksaa takaisin. 

On kiistatonta, että yliopistot tarvitsevat nykyistä enemmän resursseja ja koulutuspaikkoja kasvavan koulutuskysynnän kattamiseksi. Moni on kysynyt, miksi juuri lukukausimaksut olisivat paras keino tämän saavuttamiseksi. Jos lukukausimaksujen avulla saamme yliopistoille enemmän resursseja ja enemmän koulutuspaikkoja, kannattaa ajatuksiin perehtyä paremmin. Sen sijaan jos muutos johtaisi siihen, että lukukausimaksujen katosta luovuttaisiin tulevaisuudessa. lukukausimaksuja ei tule hyväksyä. Näin on käynyt mm. Britanniassa ja siksi huoli on hyvin perusteltu.

Taloustieteen yhdistyksen tilaisuudessa ei riidelty. Tilaisuudessa myös nimenomaan keskityttiin uuteen tutkimustietoon, jonka valossa lukukausimaksut ovat tietyin edellytyksin perusteltuja. Markus Jäntti on kiistatta yksi Suomen parhaista ja maailmallakin arvostetuimmista taloustieteilijöistä, mutta hän oli tilaisuuden harvoja tutkijoita, joka vastusti lukukausimaksuja. Tilaisuudessa ongelma ei ollut se, että Jäntti vastusti lukukausimaksuja, vaan se, että hän puheenvuoroissaan sivuutti täysin muiden tutkijoiden argumentit.

Kaiken tämän jälkeen haluan vielä todeta, että en esitä lukukausimaksujen käyttöönottoa Suomen korkeakouluissa. Sen sijaan esitän, että meidän on uskallettava haastaa näkemyksiämme ja kuunneltava muiden perustelut omilleen. Laaja-alainen keskustelu on toimivan demokratian ja fiksujen päätösten edellytys. 

Yhteiskuntamme vaatii lähes joka alalla suuria uudistuksia. Merkittävät reformit eivät ole kivuttomia, ja ne saattavat mennä pahimmillaan pahastikin pieleen. Toisaalta pitkällä tähtäimellä varmin resepti epäonnistumiselle on lakata kysymästä, voisiko asiat hoitaa kokonaan uudella tavalla olennaisesti paremmin. Ja tietysti sillä, että emme kykene tarttumaan toimeen.

SEMINAARIN KALVOT:
    ▪    Hannu Karhunen (Jyväskylän yliopisto): Havaintoja korkeakoulutuksesta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta, esityskalvot
    ▪    Hanna Virtanen (Etla): Korkeakoulutus, lukukausimaksut ja sosiaalinen liikkuvuus, esityskalvot
    ▪    Niku Määttänen (Etla): Lukukausimaksut: tehokas ja oikeudenmukainen ratkaisu korkeakoulutuksen rahoitusvajeeseen, esityskalvot
    ▪    Markus Jäntti (VATT/HY): Lukukausimaksut yliopistoissa ja sosio-ekonominen liikkuvuus, esityskalvot

]]>
19 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237192-lukukausimaksut-tutkimustieto-ja-aate#comments Kotimaa #politiikka Lukukausimaksut Fri, 19 May 2017 09:26:07 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237192-lukukausimaksut-tutkimustieto-ja-aate
Jospa tarkastelisimme kokonaisuutta? http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235941-hyvat-aikomukset-eivat-takaa-hyvaa-lopputulosta <p>Meillä poliitikoilla on paljon hyvää tahtoa ja hyviä aikomuksia, mutta aina ne eivät johda hyvään lopputulokseen.</p><p>Hyvä esimerkki tästä ovat yritystuet. Haluamme varmistaa yrityksille riittävän hyvät edellytykset menestyä. Koska toimintaympäristö asettaa yrityksille erilaisia haasteita, haluamme avittaa niitä maksamalla yritystukia.</p><p>Maksamme yrityksille suoria tukia vuosittain 1,3 miljardin edestä. Verotukia yritykset saavat 2,7 miljardia. Kansallisia maataloustukia maksamme miljardin edestä. Lisäksi osa yrityksistä saa tukea toimintaansa alhaisempien arvonlisäverokantojen myötä, joiden kustannus on 3 miljardia. Yhteensä kahdeksan miljardia vuodessa on paljon. Jos karsisimme tuista edes yhden prosentin, olisi valtion kassassa 80 miljoonaa euroa enemmän.&nbsp;</p><p>Valtavat kustannukset oikeuttavat kysymään, mitä saamme tukien vastineeksi. Tavoitteena on tietenkin, että tuki tuo valtion kassaan enemmän rahaa kuin sieltä vie. Tuki on perusteltu, jos se auttaa luomaan kestäviä työpaikkoja tai uusia innovaatioita, jotka eivät olisi syntyneet ilman tukea. Hyvän tuen tulisi paikata markkinoiden jättämiä aukkoja sekä luoda yhden yrityksen viivan alle jäävää tulosta laajempaa hyötyä yhteiskuntaan.&nbsp;</p><p>Huonoja tukia ovat sellaiset, jotka vääristävät kilpailua, tekohengittävät kuolevia aloja tai tukevat toimintaa, joka olisi syntynyt muutenkin. Saatamme tukea kannattavia yrityksiä, jotka pärjäisivät ilmankin ja saavat tukien myötä vain enemmän kilpailuetua. Toisaalta tuemme kannattamattomia yrityksiä, joiden tukeminen verorahoilla vähentää niiden kannustimia välttämättömiin uudistuksiin. Pahimmillaan tuki siirtyy suoraan yritysten omistajien osinkoihin tuomatta minkäänlaisia yhteiskunnallisia tai taloudellisia hyötyjä.</p><p>On kiistatonta, että tuki hyödyttää sellaista yritystä, joka sen saa. Muut yritykset kuitenkin joutuvat huonompaan asemaan. Poliitikkojen tehtävänä on katsoa kokonaisuutta.</p><p>Ikävä totuus on, että valtaosa maksamistamme yritystuista on huonoja, turhia tai jopa haitallisia. Tukien tehokkuuden mittaaminen on viime vuosina kehittynyt ja yleistynyt harppauksin, ja Suomessa mm. VATT ja Etla ovat kritisoineet osaa tuista voimakkaasti.</p><p>---</p><p>Suurille teollisuuden sähkönkäyttäjille suunnattu energiaveron palautus on hyvä esimerkki tuesta, josta maksamme valtavia summia, mutta emme saa oikein mitään vastineeksi.</p><p>Energiaveron palautus hidastaa panostuksia energiatehokkuuteen ja on taloudellisesti kieroutunut. Tuki on toteutettu niin, että mitä enemmän sähköä yritys käyttää, sitä suuremman osan maksamistaan energiaveroista se saa takaisin. Pieni sähkönkäyttäjä maksaa energiaveroa jopa nelinkertaisesti per kilowattitunti verrattuna suureen. Lisäksi tuen korkea omavastuu johtaa siihen, että vain pieni osa kunkin alan yrityksistä saa palautuksia. Esimerkiksi metalliteollisuudessa toimii 2669 yritystä, joista palautusta saa vain 18.</p><p>Tästä syntyy iso vääristymä, joka valtaosalle teollisuusyrityksiä heikentää mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa.&nbsp;Leijonanosan tuesta saavat suuret teollisuusyritykset, joiden juuri voisi ajatella pärjäävän kilpailussa ilman veronmaksajien rahoja. Noin puolella tuensaajista tuen suuruus on vain 0,3 % liikevaihdosta. Tämä on sama kuin saisi palkkaa 10 000 euroa ja sen päälle 30 euroa tukea.</p><p>Tästä kolmesta promillestako yritystemme menestyminen on kiinni? Usein kuulee, että meidän on maksettava tukea, koska niin tekevät myös kilpailijamaamme. Jos emme maksa, yritys sijoittaa toimintansa muualle. Todellisia sijoittautumispäätöksiä selvittäneet tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä uhkakuvaa, vaan sijaintimaan valintaan vaikuttavat aivan muut asiat.</p><p>Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa tehottomia lahjusrahoja, joiden avulla toivomme yritysten hyvästä tahdostaan pysyvän maassa. Yritystuet ovat julkisia menoja siinä missä muutkin, ja niitä on voitava tarkastella kriittisesti.</p><p>Energiaveron palautuksen hinta on 200 miljoonaa euroa vuodessa. Saman verran leikattiin juuri ammatillisesta koulutuksesta. Meniköhän nyt ihan oikein?</p><p>---</p><p>On olemassa yksi tukityyppi, jota taloustieteilijät laajasti pitävät hyödyllisenä. Tehokkaasti toteutettuna tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotuet paikkaavat markkinoiden puutteita riskirahoituksessa ja edistävät yrityksissä tehtyjen innovaatioiden leviämistä muualle yhteiskuntaan nostaen siten muidenkin tuottavuutta. Harmillista kyllä, nämä tehokkaat tuet ovat ainoita, joista tällä vaalikaudella on leikattu kovalla kädellä.</p><p>Tuet on myös rahoitettava. Jos jollekin annetaan rahaa, se on muualta pois. Yritystukien maksamisen sijaan olisi kansantalouden kannalta tehokkaampaa käyttää sama raha esimerkiksi työnteon verotuksen alentamiseen. Työpaikkoja syntyy, kun työllistäminen on taloudellisesti kannattavaa. Työllistämisen ja työn tekemisen kannattavuutta kuitenkin heikennetään sillä, että liiketoimintaa ja työntekoa verotetaan korkeasti. Jos palkansaajalle jäisi bruttotuloistaan isompi osa käteen, työn tekeminen kannattaisi useammin. Työn verotuksen laskeminen toisi kansantalouteen takuulla isomman piristysruiskeen kuin monet nykyisistä yritystuista.&nbsp;</p><p>Veronmaksaja maksaa tämän yhteiskunnan kannalta pääasiassa hyödyttömän lystin. Kun resurssitovat niin rajalliset, on täysin käsittämätöntä, että ylläpidämme nykyisenkaltaista yritystukijärjestelmää.</p> Meillä poliitikoilla on paljon hyvää tahtoa ja hyviä aikomuksia, mutta aina ne eivät johda hyvään lopputulokseen.

Hyvä esimerkki tästä ovat yritystuet. Haluamme varmistaa yrityksille riittävän hyvät edellytykset menestyä. Koska toimintaympäristö asettaa yrityksille erilaisia haasteita, haluamme avittaa niitä maksamalla yritystukia.

Maksamme yrityksille suoria tukia vuosittain 1,3 miljardin edestä. Verotukia yritykset saavat 2,7 miljardia. Kansallisia maataloustukia maksamme miljardin edestä. Lisäksi osa yrityksistä saa tukea toimintaansa alhaisempien arvonlisäverokantojen myötä, joiden kustannus on 3 miljardia. Yhteensä kahdeksan miljardia vuodessa on paljon. Jos karsisimme tuista edes yhden prosentin, olisi valtion kassassa 80 miljoonaa euroa enemmän. 

Valtavat kustannukset oikeuttavat kysymään, mitä saamme tukien vastineeksi. Tavoitteena on tietenkin, että tuki tuo valtion kassaan enemmän rahaa kuin sieltä vie. Tuki on perusteltu, jos se auttaa luomaan kestäviä työpaikkoja tai uusia innovaatioita, jotka eivät olisi syntyneet ilman tukea. Hyvän tuen tulisi paikata markkinoiden jättämiä aukkoja sekä luoda yhden yrityksen viivan alle jäävää tulosta laajempaa hyötyä yhteiskuntaan. 

Huonoja tukia ovat sellaiset, jotka vääristävät kilpailua, tekohengittävät kuolevia aloja tai tukevat toimintaa, joka olisi syntynyt muutenkin. Saatamme tukea kannattavia yrityksiä, jotka pärjäisivät ilmankin ja saavat tukien myötä vain enemmän kilpailuetua. Toisaalta tuemme kannattamattomia yrityksiä, joiden tukeminen verorahoilla vähentää niiden kannustimia välttämättömiin uudistuksiin. Pahimmillaan tuki siirtyy suoraan yritysten omistajien osinkoihin tuomatta minkäänlaisia yhteiskunnallisia tai taloudellisia hyötyjä.

On kiistatonta, että tuki hyödyttää sellaista yritystä, joka sen saa. Muut yritykset kuitenkin joutuvat huonompaan asemaan. Poliitikkojen tehtävänä on katsoa kokonaisuutta.

Ikävä totuus on, että valtaosa maksamistamme yritystuista on huonoja, turhia tai jopa haitallisia. Tukien tehokkuuden mittaaminen on viime vuosina kehittynyt ja yleistynyt harppauksin, ja Suomessa mm. VATT ja Etla ovat kritisoineet osaa tuista voimakkaasti.

---

Suurille teollisuuden sähkönkäyttäjille suunnattu energiaveron palautus on hyvä esimerkki tuesta, josta maksamme valtavia summia, mutta emme saa oikein mitään vastineeksi.

Energiaveron palautus hidastaa panostuksia energiatehokkuuteen ja on taloudellisesti kieroutunut. Tuki on toteutettu niin, että mitä enemmän sähköä yritys käyttää, sitä suuremman osan maksamistaan energiaveroista se saa takaisin. Pieni sähkönkäyttäjä maksaa energiaveroa jopa nelinkertaisesti per kilowattitunti verrattuna suureen. Lisäksi tuen korkea omavastuu johtaa siihen, että vain pieni osa kunkin alan yrityksistä saa palautuksia. Esimerkiksi metalliteollisuudessa toimii 2669 yritystä, joista palautusta saa vain 18.

Tästä syntyy iso vääristymä, joka valtaosalle teollisuusyrityksiä heikentää mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa. Leijonanosan tuesta saavat suuret teollisuusyritykset, joiden juuri voisi ajatella pärjäävän kilpailussa ilman veronmaksajien rahoja. Noin puolella tuensaajista tuen suuruus on vain 0,3 % liikevaihdosta. Tämä on sama kuin saisi palkkaa 10 000 euroa ja sen päälle 30 euroa tukea.

Tästä kolmesta promillestako yritystemme menestyminen on kiinni? Usein kuulee, että meidän on maksettava tukea, koska niin tekevät myös kilpailijamaamme. Jos emme maksa, yritys sijoittaa toimintansa muualle. Todellisia sijoittautumispäätöksiä selvittäneet tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä uhkakuvaa, vaan sijaintimaan valintaan vaikuttavat aivan muut asiat.

Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa tehottomia lahjusrahoja, joiden avulla toivomme yritysten hyvästä tahdostaan pysyvän maassa. Yritystuet ovat julkisia menoja siinä missä muutkin, ja niitä on voitava tarkastella kriittisesti.

Energiaveron palautuksen hinta on 200 miljoonaa euroa vuodessa. Saman verran leikattiin juuri ammatillisesta koulutuksesta. Meniköhän nyt ihan oikein?

---

On olemassa yksi tukityyppi, jota taloustieteilijät laajasti pitävät hyödyllisenä. Tehokkaasti toteutettuna tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotuet paikkaavat markkinoiden puutteita riskirahoituksessa ja edistävät yrityksissä tehtyjen innovaatioiden leviämistä muualle yhteiskuntaan nostaen siten muidenkin tuottavuutta. Harmillista kyllä, nämä tehokkaat tuet ovat ainoita, joista tällä vaalikaudella on leikattu kovalla kädellä.

Tuet on myös rahoitettava. Jos jollekin annetaan rahaa, se on muualta pois. Yritystukien maksamisen sijaan olisi kansantalouden kannalta tehokkaampaa käyttää sama raha esimerkiksi työnteon verotuksen alentamiseen. Työpaikkoja syntyy, kun työllistäminen on taloudellisesti kannattavaa. Työllistämisen ja työn tekemisen kannattavuutta kuitenkin heikennetään sillä, että liiketoimintaa ja työntekoa verotetaan korkeasti. Jos palkansaajalle jäisi bruttotuloistaan isompi osa käteen, työn tekeminen kannattaisi useammin. Työn verotuksen laskeminen toisi kansantalouteen takuulla isomman piristysruiskeen kuin monet nykyisistä yritystuista. 

Veronmaksaja maksaa tämän yhteiskunnan kannalta pääasiassa hyödyttömän lystin. Kun resurssitovat niin rajalliset, on täysin käsittämätöntä, että ylläpidämme nykyisenkaltaista yritystukijärjestelmää.

]]>
26 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235941-hyvat-aikomukset-eivat-takaa-hyvaa-lopputulosta#comments Kotimaa #politiikka Budjetti Yritystuet Fri, 21 Apr 2017 09:45:29 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235941-hyvat-aikomukset-eivat-takaa-hyvaa-lopputulosta
Vaarallisesta pysäköinnistä tuntuva sakko http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232579-vaarallisesta-pysakoinnista-tuntuva-sakko <p>Auton voi pysäköidä väärin monella eri tavalla. Auto voi olla oikein pysäköitynä, mutta pysäköintimaksu on jäänyt maksamatta. Vastaavasti autoilijat saattavat jättää kulkupelinsä bussipysäkille, jalkakäytävälle tai liian lähelle ratikkakiskoja. Osa pysäköintivirheistä on kuitenkin vaarallisia.</p><p>Esimerkiksi suojatien eteen pysäköinti lisää vakavien liikenneonnettomuuksien riskiä, kun muiden kuskien on vaikea nähdä pysäköidyn auton takaa suojatietä ylittävää jalankulkijaa. Lain mukaan auton tulee olla vähintään viiden metrin päässä suojatiestä, mutta moni autoilija suhtautuu sääntöön välinpitämättömästi. Tästä aiheutuu vaaraa jalankulkijoille, erityisesti lapsille. He luottavat siihen, että tien saa ylittää suojatien kohdalla. Liikenteen kokemattomattomimmat ovat kuitenkin eniten vaarassa, sillä he eivät näy suojatien eteen pysäköidyn auton takaa.</p><p>HS kirjoitti marraskuussa ystävästäni Ari Karppisesta (,<a href="http://www.hs.fi/autot/art-2000002929987.html">http://www.hs.fi/autot/art-2000002929987.html</a>), joka kuvaa Helsingissä suojatien eteen pysäköityjä autoja kiinnittääkseen ihmisten huomion ongelmaan. Ari Karppisen esimerkillisen toiminnan innoittamana jätän tänään eduskunnalle lakialoitteen pysäköinninvalvontalain muuttamiseksi siten, että liikennettä vaarantavasta pysäköinnistä määrätään sakko kaksinkertaisena. Ei ole oikein, että pysäköintimaksun unohtumisesta ja erityisesti lapsia vaarantavasta pysäköinnistä seuraa sama sakko.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>LAKIALOITE</strong></p><p>lain pysäköinninvalvonnasta &sect; 3muuttamisesta</p><p>Eduskunnalle</p><p>&nbsp;</p><p>Pysäköintivirhemaksun suuruus onnykylain mukaan 20 euroa. Lisäksi sisäasiainministeriön asetuksella voidaansäätää korkeammasta pysäköintivirhemaksusta kunnassa tai sen osassa, josliikennetiheys, paikoitustilojen niukkuus, pysäköintivirheiden määrä,liikenteen sujuvuus tai muut liikenteelliset syyt sitä vaativat.Pysäköintivirhemaksun enimmäismäärä on 60&thinsp;euroa. Määrä on kuitenkin virheenlaadusta riippumaton.&nbsp;</p><p>Virheellinen pysäköinti aiheuttaa usein vaaratilanteenmuulle liikenteelle. Esimerkiksi suojatien eteen pysäköinti aiheuttaatilanteen, jossa suojatietä ylittävä jalankulkija ei pysäköidyn autonvuoksi näe tulevaa liikennettä, eivätkä autoilijat näe jalankulkijaa. Tilanneon vaarallinen erityisesti lapsille. Lain mukaan auton täytyy olla vähintäänviiden metrin päässä suojatiestä, mutta moni autoilija pysäköi suojatien eteentästä huolimatta.</p><p>Liikenteen vaarantumisen aiheuttamasta pysäköinnistä tulisivoida määrätä korotettu sakko. Liian alhainen pysäköintivirhemaksun taso näkyytietoisena väärinpysäköintinä, mikä ei ole pysäköintivirhemaksujärjestelmäntavoitteiden mukaista.</p><p>Edellä olevan perusteella ehdotan,</p><p>että eduskunta hyväksyy seuraavanlakiehdotuksen:</p><p>&nbsp;</p><p>Laki</p><p>pysäköinninvalvonnasta</p><p>Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätäänpysäköinninvalvontalain 3 &sect;:ään uusi 5 momentti</p><p>&nbsp;</p><p>3 &sect; Pysäköintivirhemaksu</p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p>Liikennettä vaarantavasta pysäköintivirheestä määrätään pysäköintivirhemaksu kaksinkertaisena.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä laki tulee voimaan 1.päivänä tammikuuta 2018.</p><p>&nbsp;</p><p>Helsingissä 3.3.2017</p><p>Antero Vartia /vihr</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Auton voi pysäköidä väärin monella eri tavalla. Auto voi olla oikein pysäköitynä, mutta pysäköintimaksu on jäänyt maksamatta. Vastaavasti autoilijat saattavat jättää kulkupelinsä bussipysäkille, jalkakäytävälle tai liian lähelle ratikkakiskoja. Osa pysäköintivirheistä on kuitenkin vaarallisia.

Esimerkiksi suojatien eteen pysäköinti lisää vakavien liikenneonnettomuuksien riskiä, kun muiden kuskien on vaikea nähdä pysäköidyn auton takaa suojatietä ylittävää jalankulkijaa. Lain mukaan auton tulee olla vähintään viiden metrin päässä suojatiestä, mutta moni autoilija suhtautuu sääntöön välinpitämättömästi. Tästä aiheutuu vaaraa jalankulkijoille, erityisesti lapsille. He luottavat siihen, että tien saa ylittää suojatien kohdalla. Liikenteen kokemattomattomimmat ovat kuitenkin eniten vaarassa, sillä he eivät näy suojatien eteen pysäköidyn auton takaa.

HS kirjoitti marraskuussa ystävästäni Ari Karppisesta (,http://www.hs.fi/autot/art-2000002929987.html), joka kuvaa Helsingissä suojatien eteen pysäköityjä autoja kiinnittääkseen ihmisten huomion ongelmaan. Ari Karppisen esimerkillisen toiminnan innoittamana jätän tänään eduskunnalle lakialoitteen pysäköinninvalvontalain muuttamiseksi siten, että liikennettä vaarantavasta pysäköinnistä määrätään sakko kaksinkertaisena. Ei ole oikein, että pysäköintimaksun unohtumisesta ja erityisesti lapsia vaarantavasta pysäköinnistä seuraa sama sakko.

 

LAKIALOITE

lain pysäköinninvalvonnasta § 3muuttamisesta

Eduskunnalle

 

Pysäköintivirhemaksun suuruus onnykylain mukaan 20 euroa. Lisäksi sisäasiainministeriön asetuksella voidaansäätää korkeammasta pysäköintivirhemaksusta kunnassa tai sen osassa, josliikennetiheys, paikoitustilojen niukkuus, pysäköintivirheiden määrä,liikenteen sujuvuus tai muut liikenteelliset syyt sitä vaativat.Pysäköintivirhemaksun enimmäismäärä on 60 euroa. Määrä on kuitenkin virheenlaadusta riippumaton. 

Virheellinen pysäköinti aiheuttaa usein vaaratilanteenmuulle liikenteelle. Esimerkiksi suojatien eteen pysäköinti aiheuttaatilanteen, jossa suojatietä ylittävä jalankulkija ei pysäköidyn autonvuoksi näe tulevaa liikennettä, eivätkä autoilijat näe jalankulkijaa. Tilanneon vaarallinen erityisesti lapsille. Lain mukaan auton täytyy olla vähintäänviiden metrin päässä suojatiestä, mutta moni autoilija pysäköi suojatien eteentästä huolimatta.

Liikenteen vaarantumisen aiheuttamasta pysäköinnistä tulisivoida määrätä korotettu sakko. Liian alhainen pysäköintivirhemaksun taso näkyytietoisena väärinpysäköintinä, mikä ei ole pysäköintivirhemaksujärjestelmäntavoitteiden mukaista.

Edellä olevan perusteella ehdotan,

että eduskunta hyväksyy seuraavanlakiehdotuksen:

 

Laki

pysäköinninvalvonnasta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätäänpysäköinninvalvontalain 3 §:ään uusi 5 momentti

 

3 § Pysäköintivirhemaksu

 

*

Liikennettä vaarantavasta pysäköintivirheestä määrätään pysäköintivirhemaksu kaksinkertaisena.

 

Tämä laki tulee voimaan 1.päivänä tammikuuta 2018.

 

Helsingissä 3.3.2017

Antero Vartia /vihr

]]>
4 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232579-vaarallisesta-pysakoinnista-tuntuva-sakko#comments Pysäköinti Fri, 03 Mar 2017 11:23:33 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232579-vaarallisesta-pysakoinnista-tuntuva-sakko
Hurskastelun sietämätön keveys http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232100-hurskastelun-sietamaton-keveys <p>Jos heittelee muita kivillä, kannattaa varautua siihen, että he heittävät jossain vaiheessa takaisin. Sen sijaan monikaan ei alistu kivitettäväksi ja seuraavana päivänä tee kivittäjien kanssa kiltisti yhteistyötä.&nbsp;</p><p>Yhteiskuntamme perustuu luottamukseen. Lait, raha, instituutiot, talous, lakkaavat olemasta ilman riittävää luottamusta. Jos ihmiset eivät luota toisiinsa tai pitävät toisiaan vihollisina, demokraattisen yhteiskunnan on vaikea toimia, ylläpitää rauhaa tai vaurastua. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että esimerkiksi 5,5 miljoonaa suomalaista tulevat suurin piirtein toimeen keskenään. Pikemminkin se on ihmeellistä.</p><p>Tavanomaista suurempi vastuu luottamuksen ylläpitämisestä on poliitikoilla. Edustuksellisessa demokratiassa poliitikot edustavat kansaa, joka on antanut heille mandaatin tehdä päätöksiä. Jos poliitikot eivät kykene luottamaan toisiinsa, ei ole mitään syytä olettaa, että ihmisten luottamus poliitikkoihin olisi yhtään korkeammalla. Kun poliitikot syyttelevät toisiaan, lietsovat kohuja toistensa ympärillä ja puhuvat ihmisistä asioiden sijaan, rapautetaan kansan luottamusta politiikkaan, instituutioihin ja koko yhteiskuntaan. Ihmiset, jotka ovat eri mieltä kanssasi, alkavat näyttää vihollisilta.&nbsp;</p><p>---</p><p>Tällä viikolla liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä on riepotettu niin mediassa kuin eduskunnan täysistunnossa. Kohu liittyy valtionyhtiö Finavian muutama vuosi sitten hankkimiin johdannaisiin, joista yhtiölle koitui miljoonatappiot, sekä Bernerin toimintaan yhtiön omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä. Eduskunnan tarkastusvaliokunta käsitteli asiaa pitkään ja perusteellisesti, ja moitti ministeriötä omistajaohjauksen vakiintuneiden periaatteiden vastaisesta puuttumisesta yhtiön operatiivisiin asioihin. Samalla valiokunta velvoitti hallitusta täsmentämään valtionyhtiöiden riskinhallintaa sekä omistajaohjauksen periaatteita, jottei vastaavaa enää tapahtuisi. Valiokunnan mietintö oli yksimielinen. Yksiselitteistä on, että Finavian tappiot eivät johdu Berneristä. Päätökset Finaviassa tehtiin vuosina 2009-2011. Berneristä tuli ministeri vuonna 2015.</p><p>Asia tuli näin käsiteltyä eduskunnassa asianmukaisella tavalla. Tarkastusvaliokunta on selvittänyt mitä tapahtui ja esittänyt korjaavia toimenpiteitä. Eduskuntakeskustelu ja osa mediasta ovat kuitenkin irronneet tästä todellisuudesta, ja Bernerin päätä vaadittiin vadille tänään eduskunnan äänestyksessä ministerin luottamuksesta.&nbsp;</p><p>Epäluottamuslauseen nostamisessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, onko ministeri Berner tehnyt jotain moitittavaa, juridisesti tai poliittisesti. Tai siitä, nauttiiko hän eduskunnan luottamusta. Kyse on arvottomasta näytelmästä demokratian kustannuksella. Politikoinnista, jonka tavoitteena on saada vastustaja näyttämään huonolta mediassa ja siten nostaa omaa profiilia. Kyse ei ole itse asiasta, vaan mediakeskustelusta, kannatusluvuista ja vastakkainasettelun lietsomisesta.</p><p>Tällainen tapa tehdä politiikkaa on tuhoisa. Kohujen, syytösten ja vastakkainasettelun voimalla etenevä politiikka ei kykene päätöksiin, erityisesti sellaisissa kauaskantoisissa koko kansaa yhdistävissä asioissa kuin sote, maakuntauudistus tai liikennejärjestelmän uudistaminen. Jos emme onnistu tekemään demokratiassa tarvittavia päätöksiä, ongelmat kasvavat ja ihmiset voivat entistä huonommin. Vastakkainasetteluun perustuvalla politikoinnilla saa entistä enemmän kannatusta, ja kierre on valmis.&nbsp;</p><p>---</p><p>Moni on sanonut minulle, että Bernerin luottamuksen puolesta äänestäminen näyttää poliittisesti todella pahalta. Minun pitäisi miettiä, miltä se näyttää ulospäin. Minusta on kuitenkin uskallettava haastaa omaa ajattelua ja puolustaa myös toisen puolueen edustajia silloin, kun heitä kohtaan ei toimita reilusti. Jos tyydymme ainoastaan pohtimaan, miltä tämä näyttää ulospäin, on se flirttailua populismin kanssa, jossa keskeistä on omien äänestäjien miellyttäminen. Poliitikon on uskallettava tehdä niin kuin on hänen arvojen mukaan oikein, pelattava reilusti, pysyttävä totuudessa ja sanottava ihmisille se, mikä heidän tulee kuulla. Ei sitä, minkä he haluavat kuulla.</p><p>Poliittista vastustajaa on helppo lyödä, jos kohu on päässyt syntymään. Hänestä on helppo maalata kuva epärehellisenä ja pahana oman edun tavoittelijana. Keksin kanssaedustajieni joukosta lukuisia, joiden kanssa minulla on erilainen arvomaailma. Keksin monta, joiden kanssa meillä on yhteiset arvot, mutta eri käsitys tarvittavista toimenpiteistä lopputuloksen saavuttamiseksi. On selvä, että heidän kanssaan saa vääntää siitä, mitä meidän tulisi tehdä. Mutta eivät he pahoja ole. Katsovat vain maailmaa eri tavalla.&nbsp;</p><p>Puhumalla epäkunnioittavaan sävyyn, epäilemällä kohtuuttomasti toisen motiiveja ja vihjailemalla epäasiallisesti vähennämme poliitikkojen luottamusta toisiinsa ja samalla kansan luottamusta poliitikkoihin ja politiikkaan. Tällaisen toiminnan tuloksia voi ihailla esimerkiksi Trumpin Yhdysvalloissa. Siihen suuntaan tuskin haluamme mennä. Jos haluamme, että demokratia toimii myös tulevaisuudessa, meidän kannattaa kohdella toisiamme huomattavasti kunnioittavammin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos heittelee muita kivillä, kannattaa varautua siihen, että he heittävät jossain vaiheessa takaisin. Sen sijaan monikaan ei alistu kivitettäväksi ja seuraavana päivänä tee kivittäjien kanssa kiltisti yhteistyötä. 

Yhteiskuntamme perustuu luottamukseen. Lait, raha, instituutiot, talous, lakkaavat olemasta ilman riittävää luottamusta. Jos ihmiset eivät luota toisiinsa tai pitävät toisiaan vihollisina, demokraattisen yhteiskunnan on vaikea toimia, ylläpitää rauhaa tai vaurastua. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että esimerkiksi 5,5 miljoonaa suomalaista tulevat suurin piirtein toimeen keskenään. Pikemminkin se on ihmeellistä.

Tavanomaista suurempi vastuu luottamuksen ylläpitämisestä on poliitikoilla. Edustuksellisessa demokratiassa poliitikot edustavat kansaa, joka on antanut heille mandaatin tehdä päätöksiä. Jos poliitikot eivät kykene luottamaan toisiinsa, ei ole mitään syytä olettaa, että ihmisten luottamus poliitikkoihin olisi yhtään korkeammalla. Kun poliitikot syyttelevät toisiaan, lietsovat kohuja toistensa ympärillä ja puhuvat ihmisistä asioiden sijaan, rapautetaan kansan luottamusta politiikkaan, instituutioihin ja koko yhteiskuntaan. Ihmiset, jotka ovat eri mieltä kanssasi, alkavat näyttää vihollisilta. 

---

Tällä viikolla liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä on riepotettu niin mediassa kuin eduskunnan täysistunnossa. Kohu liittyy valtionyhtiö Finavian muutama vuosi sitten hankkimiin johdannaisiin, joista yhtiölle koitui miljoonatappiot, sekä Bernerin toimintaan yhtiön omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä. Eduskunnan tarkastusvaliokunta käsitteli asiaa pitkään ja perusteellisesti, ja moitti ministeriötä omistajaohjauksen vakiintuneiden periaatteiden vastaisesta puuttumisesta yhtiön operatiivisiin asioihin. Samalla valiokunta velvoitti hallitusta täsmentämään valtionyhtiöiden riskinhallintaa sekä omistajaohjauksen periaatteita, jottei vastaavaa enää tapahtuisi. Valiokunnan mietintö oli yksimielinen. Yksiselitteistä on, että Finavian tappiot eivät johdu Berneristä. Päätökset Finaviassa tehtiin vuosina 2009-2011. Berneristä tuli ministeri vuonna 2015.

Asia tuli näin käsiteltyä eduskunnassa asianmukaisella tavalla. Tarkastusvaliokunta on selvittänyt mitä tapahtui ja esittänyt korjaavia toimenpiteitä. Eduskuntakeskustelu ja osa mediasta ovat kuitenkin irronneet tästä todellisuudesta, ja Bernerin päätä vaadittiin vadille tänään eduskunnan äänestyksessä ministerin luottamuksesta. 

Epäluottamuslauseen nostamisessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, onko ministeri Berner tehnyt jotain moitittavaa, juridisesti tai poliittisesti. Tai siitä, nauttiiko hän eduskunnan luottamusta. Kyse on arvottomasta näytelmästä demokratian kustannuksella. Politikoinnista, jonka tavoitteena on saada vastustaja näyttämään huonolta mediassa ja siten nostaa omaa profiilia. Kyse ei ole itse asiasta, vaan mediakeskustelusta, kannatusluvuista ja vastakkainasettelun lietsomisesta.

Tällainen tapa tehdä politiikkaa on tuhoisa. Kohujen, syytösten ja vastakkainasettelun voimalla etenevä politiikka ei kykene päätöksiin, erityisesti sellaisissa kauaskantoisissa koko kansaa yhdistävissä asioissa kuin sote, maakuntauudistus tai liikennejärjestelmän uudistaminen. Jos emme onnistu tekemään demokratiassa tarvittavia päätöksiä, ongelmat kasvavat ja ihmiset voivat entistä huonommin. Vastakkainasetteluun perustuvalla politikoinnilla saa entistä enemmän kannatusta, ja kierre on valmis. 

---

Moni on sanonut minulle, että Bernerin luottamuksen puolesta äänestäminen näyttää poliittisesti todella pahalta. Minun pitäisi miettiä, miltä se näyttää ulospäin. Minusta on kuitenkin uskallettava haastaa omaa ajattelua ja puolustaa myös toisen puolueen edustajia silloin, kun heitä kohtaan ei toimita reilusti. Jos tyydymme ainoastaan pohtimaan, miltä tämä näyttää ulospäin, on se flirttailua populismin kanssa, jossa keskeistä on omien äänestäjien miellyttäminen. Poliitikon on uskallettava tehdä niin kuin on hänen arvojen mukaan oikein, pelattava reilusti, pysyttävä totuudessa ja sanottava ihmisille se, mikä heidän tulee kuulla. Ei sitä, minkä he haluavat kuulla.

Poliittista vastustajaa on helppo lyödä, jos kohu on päässyt syntymään. Hänestä on helppo maalata kuva epärehellisenä ja pahana oman edun tavoittelijana. Keksin kanssaedustajieni joukosta lukuisia, joiden kanssa minulla on erilainen arvomaailma. Keksin monta, joiden kanssa meillä on yhteiset arvot, mutta eri käsitys tarvittavista toimenpiteistä lopputuloksen saavuttamiseksi. On selvä, että heidän kanssaan saa vääntää siitä, mitä meidän tulisi tehdä. Mutta eivät he pahoja ole. Katsovat vain maailmaa eri tavalla. 

Puhumalla epäkunnioittavaan sävyyn, epäilemällä kohtuuttomasti toisen motiiveja ja vihjailemalla epäasiallisesti vähennämme poliitikkojen luottamusta toisiinsa ja samalla kansan luottamusta poliitikkoihin ja politiikkaan. Tällaisen toiminnan tuloksia voi ihailla esimerkiksi Trumpin Yhdysvalloissa. Siihen suuntaan tuskin haluamme mennä. Jos haluamme, että demokratia toimii myös tulevaisuudessa, meidän kannattaa kohdella toisiamme huomattavasti kunnioittavammin.

]]>
47 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232100-hurskastelun-sietamaton-keveys#comments Kotimaa Demokratia Fri, 24 Feb 2017 10:48:02 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/232100-hurskastelun-sietamaton-keveys
Lakialoite apteekkimarkkinan avaamisesta kilpailulle http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224759-lakialoite-apteekkimarkkinan-avaamisesta-kilpailulle <p><strong>LAKIALOITE</strong></p><p><strong>lääkelain muuttamisesta</strong></p><p><br /><br /><em>Eduskunnalle</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ</strong></p><p>Tällä aloitteella muutetaan lääkelain 6 lukua apteekeista siten, että apteekkien määräsääntelystä luovutaan ja hinnoittelussa siirrytään&nbsp;täydestä&nbsp;hintasääntelystä&nbsp;enimmäishintoihin. Tavoitteena on lisätä apteekkien välistä kilpailua ja saavuttaa siten parempi palvelutaso sekä säästöjä kuluttajille ja valtiolle.&nbsp;</p><p>Juha Sipilän hallitus tavoittelee valtion lääkekorvauksiin 150 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä vuodesta 2017 alkaen. Merkittävä osa säästöistä voitaisiin saavuttaa apteekkijärjestelmää uudistamalla. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole ollut esillä hallituspuolueiden harkitsemissa säästökeinoissa.</p><p>Suomessa lääkkeiden tukkuhinnat ovat Euroopan alhaisimpia, mutta kuluttajahinnat korkeimpien joukossa. Toisin sanoen nykyjärjestelmässä kuluttaja maksaa lääkkeistään liikaa ja samalla apteekkarit hyötyvät kohtuuttomasti. Nykyisessä järjestelmässä viranomainen päättää, kuinka monta apteekkia alueella saa olla, millä hinnalla lääkkeitä myydään ja keitä ovat alueella toimivat apteekkarit. Kaikki tiukat kriteerit täyttävät hakijat eivät saa perustaa apteekkia, eivätkä apteekit kilpaile keskenään hinnoilla. Tämä nostaa väistämättä kustannuksia ja heikentää saatavuutta. Kilpailun rajoitukset estävät myös koko lääkejakelun tehostamista ja merkittävien kustannussäästöjen saamista.</p><p>Apteekkien kilpailurajoitusten purkamista ovat esittäneet muiden muassa Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat sekä Kelan entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä. Kilpailurajoitusten purkamisesta on myönteisiä kokemuksia myös lukuisista muista Euroopan maista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>PERUSTELUT</strong></p><p>Apteekkien tehtävä on varmistaa turvallinen, tehokas ja taloudellinen lääkehuolto koko Suomessa. Nykyinen toimialan sääntely on kuitenkin ylimitoitettua ja kilpailua tarpeettomasti rajoittavaa. Liiallinen sääntely rajoittaa markkinoiden toimivuutta ja johtaa tehottomuuteen ja korkeisiin hintoihin.&nbsp;</p><p>Lääketeollisuuden hintavertailu osoittaa, että lääkkeiden tukkuhinnat ovat Suomessa Pohjoismaiden edullisimmat, mutta vähittäishinnat Pohjoismaiden korkeimmat. Ruotsin ja yhdeksän muun EU-maan lääkehintoja vertailleen tutkimuksen mukaan arvonlisäverovapaat hinnat ovat Suomessa 12 % korkeammat kuin Ruotsissa ja 25 % korkeammat kuin Norjassa. Tämä koskee sekä resepti- että itsehoitolääkkeitä. Ero selittyy vain osittain lakisääteisellä apteekkimaksulla. Jos lääkkeiden hintataso olisi Suomessa sama kuin Ruotsissa, säästäisimme nykytilaan verrattuna lähes 100 miljoonaa euroa lääkekustannuksia joka vuosi.</p><p>Kansalaiset ovat laajasti tyytyväisiä Suomen apteekkijärjestelmään. Lääkkeiden ja apteekkipalveluiden saatavuus on hyvä koko maassa. Tämä on osin apteekkialan runsaan sääntelyn ansiota, ja merkittävä osa sääntelystä onkin perusteltua kansanterveyden ja turvallisen lääkehuollon näkökulmasta. Apteekkien välinen kilpailu on kuitenkin erittäin vähäistä kilpailurajoitusten vuoksi, minkä vuoksi järjestelmä on kallis. Lääkkeiden saatavuus ja samat palvelut voitaisiin järjestää edullisemmin ja siten, että järjestelmä kohtelisi kaikkia apteekkiyrittäjiä reilusti. Tämä vaatii muutoksia apteekkilupajärjestelmään ja lääkkeiden hintasääntelyyn.</p><p>Suomessa apteekkien perustamista säädellään&nbsp;apteekkilupajärjestelmällä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus&nbsp;Fimea&nbsp;myöntää apteekkiluvat tarveharkinnan perusteella. Apteekkarilla voi olla ainoastaan yksi lupa kerrallaan, ja se on aina kunta- tai kunnanosakohtainen. Käytännössä lupia tulee haettavaksi, kun apteekkia pyörittänyt apteekkari jää eläkkeelle tai saa toisen luvan paremmalta paikalta. Kilpailua apteekkien välillä ei juuri ole, sillä lupajärjestelmä pitää huolen siitä, että apteekit sijaitsevat riittävän etäällä toisistaan.&nbsp;Lääketaksa-asetuksella&nbsp;hinnat on säädetty täsmälleen samoiksi koko maassa.</p><p>Apteekkilupajärjestelmästä seuraa, että apteekkien yhtiömuoto on väistämättä toiminimi. Koska toimiluvat myönnetään henkilökohtaisina lupina, muu oikeushenkilö, kuten osakeyhtiö ei voi harjoittaa apteekkitoimintaa. Esimerkiksi kolme juuri valmistunutta proviisoria eivät nykyjärjestelmässä voi perustaa yhteistä apteekkia, vaan jokaisen on odotettava pahimmassa tapauksessa vuosia ennen kuin saavat apteekkiluvan. Tällä aikaa he tekevät joko koulutustaan vastaamatonta työtä esimerkiksi farmaseutteina tai kokonaan muita töitä.&nbsp;Fimean&nbsp;mukaan yksittäistä avointa apteekkilupaa saattaa hakea jopa yli 30 hakijaa.</p><p>Nykyisellään lääkkeiden hinnat on asetettu tasolle, joka mahdollistaa kannattavan apteekkiliiketoiminnan kaikkialla, missä apteekkeja on. Hintataso johtaa siihen, että hyvällä kauppapaikalla apteekin pyörittäminen on äärimmäisen kannattavaa. Apteekkiyrittäjällä ei ole juuri lainkaan riskiä, sillä lainsäädäntö takaa hintatason pysyvyyden ja kilpailun vähyyden. Talouselämän tekemän selvityksen mukaan vuonna 2013 neljä apteekkaria ylsi yli miljoonan euron vuosituloihin.</p><p>Apteekit maksavat Suomessa liikevaihdostaan progressiivista&nbsp;apteekkimaksua, jonka tarkoitus on tasata apteekkien välisiä voittoja, varmistaa syrjäseutujen pienten apteekkien kannattavuus ja estää suurten apteekkien omistajia hyötymästä kohtuuttomasti.&nbsp;</p><p>Todellisuudessa apteekkimaksu ei tätä tee.&nbsp;Fimean&nbsp;laatiman analyysin mukaan liikevaihdoltaan yli 7,5 miljoonan euron apteekkien mediaaniliikevoitto oli noin 475 000 euroa ja pienimmässä kokoluokassa liikevaihdoltaan alle 0,9 miljoonan euron apteekeissa vastaava luku oli 106 000 euroa. Se, että hyvällä kauppapaikalla olevaa apteekkia kielletään alentamasta hintoja, ei hyödytä syrjäseuduilla asuvia, vaan ainoastaan apteekkaria. Hyvältä paikalta apteekkiluvan saaneet apteekkarit hyötyvät järjestelmästä kohtuuttomasti. Nykyinen apteekkien luvanhakuprosessi on verrattavissa virkamiesten virantäyttöprosessiin, joten luvan turvin hankittujen tulojen pitäisi olla verrattavissa virkahenkilöiden palkkoihin.</p><p>Edellä esitetyistä näkökohdista huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön apteekkijärjestelmää ja muuta lääkehuoltoa kehittämään asetettu työryhmä päätyi vuoden 2015 alussa tukemaan olemassa olevaa apteekkilupa- ja lääketaksajärjestelmää.</p><p>Ruotsissa ja Norjassa apteekkien kilpailurajoituksia on purettu 2000-luvulla.&nbsp;Uudistuksilla on saavutettu asetetut tavoitteet. Lääkkeiden hinnat ovat laskeneet, saatavuus parantunut ja aukioloajat pidentyneet.&nbsp;</p><p>Ennen vuoden 2009 reformia Ruotsissa oli valtiollinen lääkemonopoli&nbsp;Apoteket&nbsp;AB, jota voi verrata esimerkiksi Alkoon. Uudistuksen jälkeen reseptilääkkeiden vähittäishinnat ovat laskeneet 10 %, ja itsehoitolääkkeiden hintakehitys on seurannut inflaatiokehitystä. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana kilpailun vapauttamisen jälkeen Ruotsissa avattiin 330 uutta apteekkia, ja apteekkien keskimääräinen aukioloaika on pidentynyt 42 tunnista 54 tuntiin viikossa.</p><p>Norjassa oli Suomen kaltainen apteekkilupajärjestelmä vuoteen 2003 asti. Uudistuksen tavoite oli parantaa saatavuutta. OECD:n raportin mukaan lääkkeiden vähittäishinnat ovat Norjassa Pohjoismaiden alhaisimmat, apteekkien lukumäärä on kaksinkertaistunut, eikä yhtään syrjäseudulla sijaitsevaa apteekkia ole suljettu ainakaan ensimmäisen seitsemän vuoden aikana. Lisäksi apteekkien keskimääräiset aukioloajat pidentyivät.</p><p>Ehdotamme, että apteekkilupien tarveharkinnasta luovutaan, ja apteekkilupa myönnetään kaikille nykyisinkin käytössä olevat pätevyysvaatimukset täyttäville hakijoille. Lääkkeiden kiinteistä vähittäismyyntihinnoista tulisi siirtyä enimmäishintoihin. Aloite ei vaadi reseptivapaiden itsehoitolääkkeiden myynnin siirtämistä apteekkien ulkopuolelle.</p><p>Kilpailurajoitusten vähentäminen lisäisi kilpailua ja kannustaisi apteekkeja toimimaan tehokkaammin. Apteekit kilpailisivat edelleen hinnan ohella myös laadulla, kuten muutkin yritykset. Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Ari Hyytinen on arvioinut, että&nbsp;apteekkitoimilupien haltijat nauttivat vuodessa noin 90-100 miljoonan euron ylisuurista voitoista. Ylisuuret voitot liittyvät todennäköisesti siihen tapaan, jolla alalle tuloa rajoitetaan lainsäädännöllä ja jolla lääkkeiden hintoja Suomessa säädellään. Kilpailun vapauttaminen toisi kaivattuja kustannussäästöjä, joista&nbsp;merkittävä&nbsp;osa&nbsp;kohdistuisi&nbsp;valtiolle pienentyneinä lääkekorvausmenoina.</p><p>Lakiuudistuksen yhteydessä tulee selvittää enimmäishintoihin siirtymisen vaikutukset erityisesti reseptilääkkeiden osalta. Lääkelaki sekä siihen liittyvät&nbsp;muut lait ja&nbsp;asetukset tulee käydä läpi apteekkien määräsääntelyn purkamisen sekä enimmäishintoihin siirtymisen näkökulmasta ja tehdä tarvittavat muutokset.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Edellä olevan perusteella ehdotamme,</p><p>että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Laki</strong></p><p><strong>lääkelain muuttamisesta</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Eduskunnan päätöksen mukaisesti</p><p><em>kumotaan</em>&nbsp;lääkelain (1987/395) 41, 45-47, 52, 52 a, 53, 54 ja 59 &sect;, sellaisina kuin niistä ovat 41, 52 a ja 53 &sect; laissa 1112/2010, 45 &sect; laissa 22/2006, 47 &sect; laissa 895/1996 sekä 53 ja 54 &sect; laissa 773/2009, sekä</p><p><em>muutetaan</em>&nbsp;40 &sect;:n 1 momentti, 43 &sect; ja 58 &sect;:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 40 &sect;:n 1 momentti ja 43 &sect; laissa 1112/2010 ja 58 &sect;:n 1 momentti laissa 789/2016, seuraavasti:&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>40 &sect;</p><p>&nbsp;</p><p>Apteekkiliikettä saa harjoittaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen luvalla (<em>apteekkilupa</em>). Sama henkilö voi apteekin lisäksi saada luvan sivuapteekin, apteekin palvelupisteen ja apteekin verkkopalvelun harjoittamiseen. Apteekkiliikettä ei saa harjoittaa muualla kuin tässä laissa tarkoitetussa apteekissa, sivuapteekissa, apteekin palvelupisteessä ja apteekin verkkopalvelussa.</p><p>- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>43 &sect;</p><p>&nbsp;</p><p>Apteekkilupa voidaan myöntää laillistetulle proviisorille hakemuksen perusteella. Edellytyksenä on lisäksi, että häntä ei ole asetettu konkurssiin, hänelle ei ole määrätty edunvalvojaa eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu. Apteekkilupa on henkilökohtainen.</p><p>&nbsp;</p><p>Apteekkilupa myönnetään hakijalle, jolla voidaan kokonaisuudessaan katsoa olevan edellytykset apteekkiliikkeen harjoittamiseen. Edellytysten arvioinnissa tulee ottaa huomioon&nbsp;hakijan toiminta apteekissa ja muissa lääkehuollon tehtävissä sekä apteekkiliikkeen harjoittamisen kannalta merkitykselliset opinnot, johtamistaito ja muu toiminta.</p><p>&nbsp;</p><p>58 &sect;</p><p>&nbsp;</p><p>Lääkkeen vähittäismyyntihintana on käytettävä enintään valtioneuvoston asetuksella säädettävän lääketaksan mukaista hintaa. Lääketaksan mukaisen hinnan tulee perustua lääkevalmisteen myyntiluvan haltijan 37 a &sect;:n mukaisesti ilmoittamaan valtakunnallisesti käytössä olevaan tukkuhintaan, tukkuhinnan perusteella laskettavaan myyntikatteeseen ja arvonlisäveroon. Tukkuhinnan perusteella laskettava yksittäisen lääkevalmisteen myyntikate voi olla pienempi kuin apteekkimaksusta annetun lain (148/1946) 2 &sect;:n mukaan määräytyvä maksuprosentti.</p><p>- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä&nbsp;heinäkuuta 2017.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Helsingissä 20.10.2016</p><p>Antero Vartia /vihr</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> LAKIALOITE

lääkelain muuttamisesta



Eduskunnalle

 

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Tällä aloitteella muutetaan lääkelain 6 lukua apteekeista siten, että apteekkien määräsääntelystä luovutaan ja hinnoittelussa siirrytään täydestä hintasääntelystä enimmäishintoihin. Tavoitteena on lisätä apteekkien välistä kilpailua ja saavuttaa siten parempi palvelutaso sekä säästöjä kuluttajille ja valtiolle. 

Juha Sipilän hallitus tavoittelee valtion lääkekorvauksiin 150 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä vuodesta 2017 alkaen. Merkittävä osa säästöistä voitaisiin saavuttaa apteekkijärjestelmää uudistamalla. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole ollut esillä hallituspuolueiden harkitsemissa säästökeinoissa.

Suomessa lääkkeiden tukkuhinnat ovat Euroopan alhaisimpia, mutta kuluttajahinnat korkeimpien joukossa. Toisin sanoen nykyjärjestelmässä kuluttaja maksaa lääkkeistään liikaa ja samalla apteekkarit hyötyvät kohtuuttomasti. Nykyisessä järjestelmässä viranomainen päättää, kuinka monta apteekkia alueella saa olla, millä hinnalla lääkkeitä myydään ja keitä ovat alueella toimivat apteekkarit. Kaikki tiukat kriteerit täyttävät hakijat eivät saa perustaa apteekkia, eivätkä apteekit kilpaile keskenään hinnoilla. Tämä nostaa väistämättä kustannuksia ja heikentää saatavuutta. Kilpailun rajoitukset estävät myös koko lääkejakelun tehostamista ja merkittävien kustannussäästöjen saamista.

Apteekkien kilpailurajoitusten purkamista ovat esittäneet muiden muassa Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat sekä Kelan entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä. Kilpailurajoitusten purkamisesta on myönteisiä kokemuksia myös lukuisista muista Euroopan maista. 

 

PERUSTELUT

Apteekkien tehtävä on varmistaa turvallinen, tehokas ja taloudellinen lääkehuolto koko Suomessa. Nykyinen toimialan sääntely on kuitenkin ylimitoitettua ja kilpailua tarpeettomasti rajoittavaa. Liiallinen sääntely rajoittaa markkinoiden toimivuutta ja johtaa tehottomuuteen ja korkeisiin hintoihin. 

Lääketeollisuuden hintavertailu osoittaa, että lääkkeiden tukkuhinnat ovat Suomessa Pohjoismaiden edullisimmat, mutta vähittäishinnat Pohjoismaiden korkeimmat. Ruotsin ja yhdeksän muun EU-maan lääkehintoja vertailleen tutkimuksen mukaan arvonlisäverovapaat hinnat ovat Suomessa 12 % korkeammat kuin Ruotsissa ja 25 % korkeammat kuin Norjassa. Tämä koskee sekä resepti- että itsehoitolääkkeitä. Ero selittyy vain osittain lakisääteisellä apteekkimaksulla. Jos lääkkeiden hintataso olisi Suomessa sama kuin Ruotsissa, säästäisimme nykytilaan verrattuna lähes 100 miljoonaa euroa lääkekustannuksia joka vuosi.

Kansalaiset ovat laajasti tyytyväisiä Suomen apteekkijärjestelmään. Lääkkeiden ja apteekkipalveluiden saatavuus on hyvä koko maassa. Tämä on osin apteekkialan runsaan sääntelyn ansiota, ja merkittävä osa sääntelystä onkin perusteltua kansanterveyden ja turvallisen lääkehuollon näkökulmasta. Apteekkien välinen kilpailu on kuitenkin erittäin vähäistä kilpailurajoitusten vuoksi, minkä vuoksi järjestelmä on kallis. Lääkkeiden saatavuus ja samat palvelut voitaisiin järjestää edullisemmin ja siten, että järjestelmä kohtelisi kaikkia apteekkiyrittäjiä reilusti. Tämä vaatii muutoksia apteekkilupajärjestelmään ja lääkkeiden hintasääntelyyn.

Suomessa apteekkien perustamista säädellään apteekkilupajärjestelmällä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea myöntää apteekkiluvat tarveharkinnan perusteella. Apteekkarilla voi olla ainoastaan yksi lupa kerrallaan, ja se on aina kunta- tai kunnanosakohtainen. Käytännössä lupia tulee haettavaksi, kun apteekkia pyörittänyt apteekkari jää eläkkeelle tai saa toisen luvan paremmalta paikalta. Kilpailua apteekkien välillä ei juuri ole, sillä lupajärjestelmä pitää huolen siitä, että apteekit sijaitsevat riittävän etäällä toisistaan. Lääketaksa-asetuksella hinnat on säädetty täsmälleen samoiksi koko maassa.

Apteekkilupajärjestelmästä seuraa, että apteekkien yhtiömuoto on väistämättä toiminimi. Koska toimiluvat myönnetään henkilökohtaisina lupina, muu oikeushenkilö, kuten osakeyhtiö ei voi harjoittaa apteekkitoimintaa. Esimerkiksi kolme juuri valmistunutta proviisoria eivät nykyjärjestelmässä voi perustaa yhteistä apteekkia, vaan jokaisen on odotettava pahimmassa tapauksessa vuosia ennen kuin saavat apteekkiluvan. Tällä aikaa he tekevät joko koulutustaan vastaamatonta työtä esimerkiksi farmaseutteina tai kokonaan muita töitä. Fimean mukaan yksittäistä avointa apteekkilupaa saattaa hakea jopa yli 30 hakijaa.

Nykyisellään lääkkeiden hinnat on asetettu tasolle, joka mahdollistaa kannattavan apteekkiliiketoiminnan kaikkialla, missä apteekkeja on. Hintataso johtaa siihen, että hyvällä kauppapaikalla apteekin pyörittäminen on äärimmäisen kannattavaa. Apteekkiyrittäjällä ei ole juuri lainkaan riskiä, sillä lainsäädäntö takaa hintatason pysyvyyden ja kilpailun vähyyden. Talouselämän tekemän selvityksen mukaan vuonna 2013 neljä apteekkaria ylsi yli miljoonan euron vuosituloihin.

Apteekit maksavat Suomessa liikevaihdostaan progressiivista apteekkimaksua, jonka tarkoitus on tasata apteekkien välisiä voittoja, varmistaa syrjäseutujen pienten apteekkien kannattavuus ja estää suurten apteekkien omistajia hyötymästä kohtuuttomasti. 

Todellisuudessa apteekkimaksu ei tätä tee. Fimean laatiman analyysin mukaan liikevaihdoltaan yli 7,5 miljoonan euron apteekkien mediaaniliikevoitto oli noin 475 000 euroa ja pienimmässä kokoluokassa liikevaihdoltaan alle 0,9 miljoonan euron apteekeissa vastaava luku oli 106 000 euroa. Se, että hyvällä kauppapaikalla olevaa apteekkia kielletään alentamasta hintoja, ei hyödytä syrjäseuduilla asuvia, vaan ainoastaan apteekkaria. Hyvältä paikalta apteekkiluvan saaneet apteekkarit hyötyvät järjestelmästä kohtuuttomasti. Nykyinen apteekkien luvanhakuprosessi on verrattavissa virkamiesten virantäyttöprosessiin, joten luvan turvin hankittujen tulojen pitäisi olla verrattavissa virkahenkilöiden palkkoihin.

Edellä esitetyistä näkökohdista huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön apteekkijärjestelmää ja muuta lääkehuoltoa kehittämään asetettu työryhmä päätyi vuoden 2015 alussa tukemaan olemassa olevaa apteekkilupa- ja lääketaksajärjestelmää.

Ruotsissa ja Norjassa apteekkien kilpailurajoituksia on purettu 2000-luvulla. Uudistuksilla on saavutettu asetetut tavoitteet. Lääkkeiden hinnat ovat laskeneet, saatavuus parantunut ja aukioloajat pidentyneet. 

Ennen vuoden 2009 reformia Ruotsissa oli valtiollinen lääkemonopoli Apoteket AB, jota voi verrata esimerkiksi Alkoon. Uudistuksen jälkeen reseptilääkkeiden vähittäishinnat ovat laskeneet 10 %, ja itsehoitolääkkeiden hintakehitys on seurannut inflaatiokehitystä. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana kilpailun vapauttamisen jälkeen Ruotsissa avattiin 330 uutta apteekkia, ja apteekkien keskimääräinen aukioloaika on pidentynyt 42 tunnista 54 tuntiin viikossa.

Norjassa oli Suomen kaltainen apteekkilupajärjestelmä vuoteen 2003 asti. Uudistuksen tavoite oli parantaa saatavuutta. OECD:n raportin mukaan lääkkeiden vähittäishinnat ovat Norjassa Pohjoismaiden alhaisimmat, apteekkien lukumäärä on kaksinkertaistunut, eikä yhtään syrjäseudulla sijaitsevaa apteekkia ole suljettu ainakaan ensimmäisen seitsemän vuoden aikana. Lisäksi apteekkien keskimääräiset aukioloajat pidentyivät.

Ehdotamme, että apteekkilupien tarveharkinnasta luovutaan, ja apteekkilupa myönnetään kaikille nykyisinkin käytössä olevat pätevyysvaatimukset täyttäville hakijoille. Lääkkeiden kiinteistä vähittäismyyntihinnoista tulisi siirtyä enimmäishintoihin. Aloite ei vaadi reseptivapaiden itsehoitolääkkeiden myynnin siirtämistä apteekkien ulkopuolelle.

Kilpailurajoitusten vähentäminen lisäisi kilpailua ja kannustaisi apteekkeja toimimaan tehokkaammin. Apteekit kilpailisivat edelleen hinnan ohella myös laadulla, kuten muutkin yritykset. Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Ari Hyytinen on arvioinut, että apteekkitoimilupien haltijat nauttivat vuodessa noin 90-100 miljoonan euron ylisuurista voitoista. Ylisuuret voitot liittyvät todennäköisesti siihen tapaan, jolla alalle tuloa rajoitetaan lainsäädännöllä ja jolla lääkkeiden hintoja Suomessa säädellään. Kilpailun vapauttaminen toisi kaivattuja kustannussäästöjä, joista merkittävä osa kohdistuisi valtiolle pienentyneinä lääkekorvausmenoina.

Lakiuudistuksen yhteydessä tulee selvittää enimmäishintoihin siirtymisen vaikutukset erityisesti reseptilääkkeiden osalta. Lääkelaki sekä siihen liittyvät muut lait ja asetukset tulee käydä läpi apteekkien määräsääntelyn purkamisen sekä enimmäishintoihin siirtymisen näkökulmasta ja tehdä tarvittavat muutokset. 

 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

 

Laki

lääkelain muuttamisesta

 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan lääkelain (1987/395) 41, 45-47, 52, 52 a, 53, 54 ja 59 §, sellaisina kuin niistä ovat 41, 52 a ja 53 § laissa 1112/2010, 45 § laissa 22/2006, 47 § laissa 895/1996 sekä 53 ja 54 § laissa 773/2009, sekä

muutetaan 40 §:n 1 momentti, 43 § ja 58 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 40 §:n 1 momentti ja 43 § laissa 1112/2010 ja 58 §:n 1 momentti laissa 789/2016, seuraavasti: 

 

40 §

 

Apteekkiliikettä saa harjoittaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen luvalla (apteekkilupa). Sama henkilö voi apteekin lisäksi saada luvan sivuapteekin, apteekin palvelupisteen ja apteekin verkkopalvelun harjoittamiseen. Apteekkiliikettä ei saa harjoittaa muualla kuin tässä laissa tarkoitetussa apteekissa, sivuapteekissa, apteekin palvelupisteessä ja apteekin verkkopalvelussa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

 

43 §

 

Apteekkilupa voidaan myöntää laillistetulle proviisorille hakemuksen perusteella. Edellytyksenä on lisäksi, että häntä ei ole asetettu konkurssiin, hänelle ei ole määrätty edunvalvojaa eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu. Apteekkilupa on henkilökohtainen.

 

Apteekkilupa myönnetään hakijalle, jolla voidaan kokonaisuudessaan katsoa olevan edellytykset apteekkiliikkeen harjoittamiseen. Edellytysten arvioinnissa tulee ottaa huomioon hakijan toiminta apteekissa ja muissa lääkehuollon tehtävissä sekä apteekkiliikkeen harjoittamisen kannalta merkitykselliset opinnot, johtamistaito ja muu toiminta.

 

58 §

 

Lääkkeen vähittäismyyntihintana on käytettävä enintään valtioneuvoston asetuksella säädettävän lääketaksan mukaista hintaa. Lääketaksan mukaisen hinnan tulee perustua lääkevalmisteen myyntiluvan haltijan 37 a §:n mukaisesti ilmoittamaan valtakunnallisesti käytössä olevaan tukkuhintaan, tukkuhinnan perusteella laskettavaan myyntikatteeseen ja arvonlisäveroon. Tukkuhinnan perusteella laskettava yksittäisen lääkevalmisteen myyntikate voi olla pienempi kuin apteekkimaksusta annetun lain (148/1946) 2 §:n mukaan määräytyvä maksuprosentti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

 

 

Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä heinäkuuta 2017.

 

 

Helsingissä 20.10.2016

Antero Vartia /vihr

]]>
6 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224759-lakialoite-apteekkimarkkinan-avaamisesta-kilpailulle#comments Apteekit Fri, 21 Oct 2016 04:56:28 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224759-lakialoite-apteekkimarkkinan-avaamisesta-kilpailulle
Apteekit osaksi terveydenhuollon kilpailua http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223926-apteekit-osaksi-terveydenhuollon-kilpailua <p><em>Julkaistu Kauppalehden mielipidesivuilla 4.10.2016</em></p><p>&nbsp;</p><p>Kilpailu on kuluttajan etu, sillä se pakottaa toimijat jatkuvasti parantamaan palveluaan ja pitämään hinnat kurissa. Kilpailua pyritäänkin edistämään kaikilla aloilla, viimeksi liikennekaaren myötä taksialalla.</p><p>Suomessa on jäljellä enää yksi toimiala, jossa viranomainen estää kilpailun: apteekit. Viranomainen päättää, kuinka monta apteekkia tarvitaan, missä apteekit sijaitsevat ja keitä apteekkarit ovat. Lisäksi yksikään apteekki ei saa myydä lääkkeitä muita halvemmalla. Tällainen järjestelmä ei voi olla tehokas. &nbsp;</p><p>Meidän kuluttajien ja veronmaksajien vuoksi tähän on saatava muutos. Tarvitaan enää poliittinen päätös.&nbsp;</p><p>Hallituspuolueissa nykyisen apteekkijärjestelmän puolustus on hämmentävän kovaa. Kilpailua ajetaan terveydenhuoltoon, mutta sitä ei haluta apteekkialalle. Sairaalan saa perustaa kuka tahansa pätevä henkilö, mutta apteekkia ei.</p><p>Annika Saarikon ja Hannakaisa Heikkisen mukaan &quot;sellaista mikä ei ole rikki, ei tarvitse korjata&quot;. Tällä asenteella kaiken kehittämisen voisi jättää sikseen. Valtaosa asioista ei ole rikki, joten miksi miettiä, miten niistä saataisiin parempia.</p><p>Entinen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä on sanonut, että pitää lappilaisena kansanedustajana äärimmäisen tärkeänä sitä, että apteekkeja on jatkossakin joka puolella Suomea. Kilpailun avaaminen ja tarjonnan lisääminen ei kuitenkaan vähennä tarjontaa. Jokainen Suomen apteekki on nykyisin kannattava. Ei ole mitään syytä olettaa, että kannattavaa liiketoimintaa lopetettaisiin, vaikka muualla saisi avata uusia toimipisteitä.</p><p>Kokoomuksen Sari Sarkomaan mukaan apteekkien hintakilpailu tarkoittaisi, että sairaat laitettaisiin juoksemaan lääkealennusten perässä. Onko Sarkomaan mielestä oikeudenmukaisempaa kieltää sairailta edullisempien lääkkeiden ostaminen? Tulisiko meidän kieltää ruokakauppojen alennustuotteet, sillä käyvät sairaat niissäkin?</p><p>Haastaisin myös nykyisen sisäministerin, aiemmin apteekkikysymyksestä vastuussa olleen Paula Risikon näkemyksen. Risikon mukaan on tärkeä muistaa, &quot;ettei lääkkeiden myynti ole samaa kuin makkaran myynti.&quot; Se on totta. Sitä ei ole myöskään lääkeyhtiöiden tai sairaaloiden toiminta. Siitä huolimatta ne saavat kilpailla keskenään, kunhan ne täyttävät viranomaisten asettamat tiukat kriteerit.</p><p>Poliitikkojen olisi korkea aika antaa markkinatalouden toimia myös apteekkien kohdalla. Voimme luopua apteekkien määräsääntelystä ja saavuttaa säästöjä, samalla säilyttäen lääkkeiden saatavuuden ja lääketurvallisuuden tiukoilla säädöksillä. Hallituksen tulisikin hakea tavoittelemansa lääkesäästöt kilpailun kautta apteekkareilta lääkkeiden käyttäjien sijaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaistu Kauppalehden mielipidesivuilla 4.10.2016

 

Kilpailu on kuluttajan etu, sillä se pakottaa toimijat jatkuvasti parantamaan palveluaan ja pitämään hinnat kurissa. Kilpailua pyritäänkin edistämään kaikilla aloilla, viimeksi liikennekaaren myötä taksialalla.

Suomessa on jäljellä enää yksi toimiala, jossa viranomainen estää kilpailun: apteekit. Viranomainen päättää, kuinka monta apteekkia tarvitaan, missä apteekit sijaitsevat ja keitä apteekkarit ovat. Lisäksi yksikään apteekki ei saa myydä lääkkeitä muita halvemmalla. Tällainen järjestelmä ei voi olla tehokas.  

Meidän kuluttajien ja veronmaksajien vuoksi tähän on saatava muutos. Tarvitaan enää poliittinen päätös. 

Hallituspuolueissa nykyisen apteekkijärjestelmän puolustus on hämmentävän kovaa. Kilpailua ajetaan terveydenhuoltoon, mutta sitä ei haluta apteekkialalle. Sairaalan saa perustaa kuka tahansa pätevä henkilö, mutta apteekkia ei.

Annika Saarikon ja Hannakaisa Heikkisen mukaan "sellaista mikä ei ole rikki, ei tarvitse korjata". Tällä asenteella kaiken kehittämisen voisi jättää sikseen. Valtaosa asioista ei ole rikki, joten miksi miettiä, miten niistä saataisiin parempia.

Entinen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä on sanonut, että pitää lappilaisena kansanedustajana äärimmäisen tärkeänä sitä, että apteekkeja on jatkossakin joka puolella Suomea. Kilpailun avaaminen ja tarjonnan lisääminen ei kuitenkaan vähennä tarjontaa. Jokainen Suomen apteekki on nykyisin kannattava. Ei ole mitään syytä olettaa, että kannattavaa liiketoimintaa lopetettaisiin, vaikka muualla saisi avata uusia toimipisteitä.

Kokoomuksen Sari Sarkomaan mukaan apteekkien hintakilpailu tarkoittaisi, että sairaat laitettaisiin juoksemaan lääkealennusten perässä. Onko Sarkomaan mielestä oikeudenmukaisempaa kieltää sairailta edullisempien lääkkeiden ostaminen? Tulisiko meidän kieltää ruokakauppojen alennustuotteet, sillä käyvät sairaat niissäkin?

Haastaisin myös nykyisen sisäministerin, aiemmin apteekkikysymyksestä vastuussa olleen Paula Risikon näkemyksen. Risikon mukaan on tärkeä muistaa, "ettei lääkkeiden myynti ole samaa kuin makkaran myynti." Se on totta. Sitä ei ole myöskään lääkeyhtiöiden tai sairaaloiden toiminta. Siitä huolimatta ne saavat kilpailla keskenään, kunhan ne täyttävät viranomaisten asettamat tiukat kriteerit.

Poliitikkojen olisi korkea aika antaa markkinatalouden toimia myös apteekkien kohdalla. Voimme luopua apteekkien määräsääntelystä ja saavuttaa säästöjä, samalla säilyttäen lääkkeiden saatavuuden ja lääketurvallisuuden tiukoilla säädöksillä. Hallituksen tulisikin hakea tavoittelemansa lääkesäästöt kilpailun kautta apteekkareilta lääkkeiden käyttäjien sijaan.

]]>
8 http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223926-apteekit-osaksi-terveydenhuollon-kilpailua#comments Apteekit Wed, 05 Oct 2016 13:29:11 +0000 Antero Vartia http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/223926-apteekit-osaksi-terveydenhuollon-kilpailua