Ollaan fiksummin

Paluu apteekkimarkkinoille

Puheeni eduskunnassa 5.9.2018

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys lääkelaista on vastaus siihen julkiseen paineeseen, jossa apteekkimarkkinoita on vaadittu korjattaviksi. Näillä muutoksilla ei ongelmaa kuitenkaan korjata, vaan tuntuu oikeastaan siltä, että ostetaan lisää aikaa vääjäämättömän edessä. Tämän lakiuudistuksen jälkeen käytännössä mikään ei ole muuttunut ja apteekkimarkkinat ovat jatkossakin laillinen kartelli, jossa kaikilla on sama hinta ja alalle tulo on estetty. Se johtaa alueellisiin monopoleihin - eli tilanteeseen, jota ei hyväksyttäisi millään muulla toimialalla, sillä se ei ole kuluttajien edun mukainen. Jostain syystä elinkeinoelämän perusperiaatteet eivät päde apteekkimarkkinoihin.  

Apteekkimarkkinoilla tulee tehdä neljä muutosta, jotka ovat hyvin yksinkertaisia. Jokaisen, joka täyttää alalle asetetut kriteerit ja haluaa perustaa apteekin, tulee saada perustaa apteekki. Apteekin tulee voida omistaa muukin kuin proviisori, apteekkiketjut on sallittava ja lääkkeiden kiinteä hinta on muutettava kattohinnaksi. Nämä muutokset ovat toteutettavissa niin, että ne eivät vaaranna lääke- tai lääkitysturvallisuutta, mutta palvelu ja saatavuus paranevat samalla, kun hinnat mahdollisesti laskevat. 

Arvoisa puhemies! Markkinoiden avaamista vastustavat saattavat sanoa, että tämän jälkeen lääkkeitä myydään ruokakaupassa ja lääkkeiden väärinkäyttö lisääntyy. Tämä ei pidä paikkaansa. Jatkossakin lääkkeitä saisivat myydä ainoastaan ne tahot, jotka täyttävät alan tiukat kriteerit.  

Markkinoiden avaamista saatetaan vastustaa sanomalla, että apteekkien osaaminen laskee, jos apteekkia ei enää omista proviisori. Ei laske. Proviisorit olisivat yhä henkilökohtaisessa vastuussa apteekin toiminnasta nykyiseen tapaan. Yhtä perusteltua olisi vaatia, että vain lääkärit saavat omistaa sairaalan tai lentäjät lentoyhtiön. 

Markkinoiden avaamista saatetaan vastustaa sanomalla, että jos ketjut sallitaan, ne valtaavat markkinan ja jäljelle jäävät vain suuret toimijat. Ketjut valtaavat markkinoita, sillä ne tekevät asiat paremmin ja tehokkaammin kuin pienet yksiköt. Jos pienet olisivat parempia, eivät ketjut pärjäisi niille kilpailussa. On selvää, että kilpailuviranomaisen tulee estää yksittäisten ketjujen kasvaminen niin suureksi, että ne haittaavat markkinoiden toimintaa. Tämä voidaan hoitaa asettamalla tiukat rajat sille, kuinka suuri markkinaosuus yhdellä toimijalla voi olla. 

Markkinoiden avaamista saatetaan vastustaa sanomalla, että sen jälkeen markkinan valtaavat ulkomaiset toimijat. Jos tämänkaltaista protektionismia harjoitettaisiin muillakin toimialoilla, niin ei meillä olisi Giganttia, Bauhausia tai Lidliä. Vaikea kuvitella, että se olisi kuluttajien edun mukaista.  

Markkinoiden avaamista saatetaan vastustaa sanomalla, että sen jälkeen lääkkeiden hinnat ovat erisuuruisia eri alueilla ja näin ihmiset joutuisivat eriarvoiseen asemaan. Jos nykyinen kiinteä hinta muutetaan kattohinnaksi, eivät hinnat nouse, mutta ne saattavat jossain laskea. Onko se tasa-arvoa, että estetään jollain tietyllä alueella ihmisiä ostamasta lääkkeitään halvemmalla? Tästä kärsivät erityisesti vähävaraiset ja paljon lääkkeitä käyttävät ihmiset. Ei ole millään tavalla muilta pois, jos esimerkiksi oululaiset saisivat jatkossa lääkkeensä halvemmalla. Tai jos on, niin voisimme yhtä hyvin kysyä, onko kohtuullista, että muualla maassa asutaan halvemmalla kuin Oulussa. Tulisiko meidän tasa-arvon nimissä nostaa vuokria kaikkialla maan korkeimman vuokran tasolle tai säännellä ruoan, sähkön, veden tai lämmön hinta kaikkialla samalle tasolle? Nämä ovat ihmisille kuitenkin aivan yhtä tärkeitä asioita kuin lääkkeetkin. 

Markkinoiden avaamista saatetaan vastustaa sanomalla, että pieniltä paikkakunnilta häviävät apteekit. Kaikki Suomen apteekit ovat kannattavia. Ei ole mitään syytä lopettaa kannattavaa liiketoimintaa, vaikka markkinat vapautettaisiinkin. Tietysti saattaa käydä niin, että pienelle paikkakunnalle tulee toinen apteekki ja apteekkien välille syntyy kilpailua. Tästä usein sanotaan, että silloin toiminta on molemmille kannattamatonta ja ne menevät konkurssiin. Mutta ei markkinatalous toimi niin, toinen apteekki jää jäljelle, jos molemmille ei ollut tilaa. Juuri kilpailun ansiosta apteekit ovat joutuneet parantamaan palveluaan, aukioloaikojaan ja mahdollisesti laskemaan hintojaan. Tiedot esimerkiksi Norjasta osoittavat, että apteekkimarkkinoiden avaamisen jälkeen yhdeltäkään pikkupaikkakunnalta ei ole hävinnyt apteekkia, mutta moni pikkupaikkakunta on saanut ensimmäisen apteekkinsa.

Ja ehkä hauskin esimerkki: Markkinoiden avaamista saatetaan vastustaa sanomalla, että apteekkarit maksavat valtavasti veroja. Jos lakia muutetaan, verotulot pienenevät. Tässä kritiikissä ei ole päätä eikä häntää. Siinä esimerkiksi unohdetaan se, että kaksi kolmasosaa apteekkien liikevaihdosta tulee suoraan julkiselta sektorilta, eli pyöritämme rahaa näiden toimijoiden välillä. Lisäksi: jos tavoitteena on maksimoida verotulot, niin yhtä järkevää olisi tehdä se ruoan kohdalla, ja estää ruokakauppiaita myymästä ruokaa halvemmalla verotulojen maksimoimiseksi. 

Arvoisa puhemies! Yksinkertaisuudessaan meillä on tällä hetkellä järjestelmä, jossa viranomainen päättää, kuinka monta apteekkia saa olla olemassa, missä ne sijaitsevat ja ketkä saavat luvan toimia apteekkareina. Tämä ei ole muuttumassa. Lisäksi laki estää apteekkia myymästä lääkkeitään halvemmalla, vaikka apteekki niin haluaisi tehdä. Oli ilo kuulla, että tähän on mahdollisesti tulossa itsehoitolääkkeiden osalta muutos. Toivottavasti se koskee tulevaisuudessa myös reseptilääkkeitä.  

Nykyinen tilanne on johtanut esimerkiksi siihen, että Yliopiston Apteekki ei saa avata uusia toimipisteitä. Kertokaa te minulle, että miten me palvelemme suomalaisen kuluttajan ja veronmaksajan etua, kun estämme Yliopiston Apteekin kaltaisen toimijan mahdollisuutta perustaa uusia apteekkeja uusille alueille. Kuvitelkaa vastaava järjestelmä ruokakaupoille tai sairaaloille, niin ymmärrätte mielettömyyden. Lisäksi järjestelmä on niin kieroutunut, että apteekkareilla on lupa valittaa uusista toimiluvista. Vähän sama kuin ruokakauppias valittaisi oikeuteen siitä, että viereen avataan kilpailevan ketjun ruokakauppa ja asiaa päädyttäisiin käsittelemään oikeudessa vuosien ajan ja veronmaksajien rahoilla. Apteekkarin lupa valittaa uusista toimiluvista saa minut kysymään, ovatko apteekit sittenkin olemassa ensisijaisesti apteekkareita, eivätkä kuluttajia varten. Onneksi kuitenkin tähänkin asiaan esitetään nyt pientä muutosta. 

Suomessa lääkkeiden tukkuhinta on Pohjoismaiden alhaisin. Samalla lääkkeiden vähittäismyyntihinnat ovat Pohjoismaiden korkeimmat. Se kertoo siitä, että apteekkien marginaali on tarpeettoman suuri. Usean arvion mukaan teemme vuosittain noin 100 miljoonan tulonsiirron kuluttajilta ja veronmaksajilta noin kuudellesadalle apteekkarille. Tästä apteekkarit ovat onnistuneet pitämään kiinni, vaikka lääkkeiden nettikauppakin on sallittua, mutta se on sallittua ainoastaan niille, joilla on kivijalassa apteekki. Eli miten on mahdollista, että lääkkeitä saa myydä postitse kaikille suomalaisille, mutta alalle ei päästetä uusia toimijoita, jos he eivät avaa liikettä joillekin paikkakunnille, ja siihenkin viranomaisilta on vaikea saada lupaa? 

Arvoisa puhemies! Apteekkimarkkinoiden avaaminen on jostain syystä osoittautunut hämmentävän vaikeaksi. Ehkä se johtuu siitä, että valmistelu on ollut niiden käsissä, jotka järjestelmästä hyötyvät. Muistettakoon, että Kalevi Sorsa ajoi markkinoiden avaamista jo vuonna 1990, tai se, että Urho Kekkonen puhui tästä 1950-luvun alussa. On selvää, että tällä hallituskaudella apteekkimarkkinoita ei korjata kunnolla. Siksi esitän toiveen kaikille teille, jotka olette seuraavissa hallitusneuvotteluissa mukana: laitetaan tämä asia seuraavalla hallituskaudella kuntoon, jo sen takia, että nykyinen järjestelmä on takuulla perustuslain vastainen, jossa Suomeen taataan elinkeinovapaus. 

 

---

 

Keskustelu salissa jatkui. Sen voi lukea eduskunnan sivuilta tämän linkin takaa: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_78+2018+5.aspx

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Antero on oikealla asialla, mutta jättää sen silti lähestulkoon lähtöruutuun. Neljän muutoksen sijaan tarvittaisiin vain yksi muutos: lääkehuollon yhdentäminen muuhun terveydenhuoltoon (http://ahkalevisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/25...). Se tarkoittaisi samalla reseptilääkkeiden jakeluketjun oikaisua niin, että valtion lääkelaitos hankkisi lääkkeet ja ne jaettaisiin potilaille suorajakeluna terveyskeskuksista ja sairaaloista. Järjestely parantaisi oleellisesti lääketurvallisuutta, toimitusvarmuutta, katastrofivalmiutta ja asiakasmukavuutta ja siitä huolimatta lääkehuollon kokonaiskustannukset laskisivat alle puoleen nykyisestä.

Historiallisia syitä, jotka johtivat potilas- ja lääkehuollon eriytymiseen, ei enää ole, joten lääkejakeluketju kannattaa supistaa markkinataloudessa tehokkaaksi osoittautuneen käytännön mukaisesti niin lyhyeksi kuin mahdollista. Suuret, vanhenemisajan puitteissa jopa vuosikulutuksen suuruiset, lääke-erät ovat edullisempia hankkia ja kun ne varastoidaan käytön mukaan painotetusti terveyskeskuksiin ja sairaaloihin, lääkehuollon valmiudet nousevat parhaalle mahdolliselle tasolle eikä tarvita erillistä varmuusvarastointia. Tietokoneistetun ja valtakunnallisen varastonhallinnan avulla vanhenemistappioita ei synny. Logistiikkakustannukset laskevat nykyiseen jatkuvaan pientoimitusvirtaan verrattuna kahdella kertaluokalla. Lääkeväärennösten pääsy terveydenhuoltoon on myös parhaassa kontrollissa, sillä suurista hankintaeristä laadunvarmistukset on helppo tehdä pistokokein. Reseptilääkkeiden suorajakelu mahdollistaa myös edullisimpien lääkkeiden entistä systemaattisemman käytön. Lääkkeiden käsittelyketjun lyhentyminen ja kaikki synergiaedut antaisivat reilusti yli miljardin euron vuosittaisen säästön.

Terveyskeskuksiin tulisi nykyisiä apteekkeja vastaava lääkealan osaaminen. Samalla saadaan uusia mahdollisuuksia automaation ja tietotekniikan soveltamiseen. Kun asiakas tulee lääkärin vastaanotolta, lääkkeet voisivat olla jo farmaseutin valvomassa noutopisteessä odottamassa. Edes erillisiä reseptien käsittelyjä ei silloin tarvittaisi vaan pelkkä tunnistautuminen riittäisi lääkkeiden saamiseen. Yöaikaan robotti toimisi pankkiautomaatin tapaan, ja silloin neuvonta voisi olla luettavissa kuvaruudulta tai kuunneltavissa. Säännöllisesti tarvittaviin lääkkeisiin voidaan kehitellä muitakin jakeluteitä, vaikkapa esimerkiksi päivittäistavarakaupan kautta, jolloin palveluverkosta tulisi nykyiseen verrattuna aivan ylivertainen.

Reseptilääkkeiden suorajakelu mahdollistaisi myös niiden maksuttomuuden, jolloin laskutus- ja lääkekorvausbyrokratiat tietojärjestelmineen poistuisivat. Tätä säästöä on vaikea arvioida, mutta kyse on todennäköisesti sadoista miljoonista vuodessa. Verotuksen kautta maksettuina kustannukset jakautuisivat automaattisesti sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Yksityiseen terveydenhuoltoon kirjautuneille reseptilääkkeet kompensoitaisiin verotuksessa enintään julkisen puolen ikäryhmittäisten keskikustannusten mukaan. Apteekkien markkinasegmentiksi jäisivät siis vapaakauppalääkkeet ja valinnanvapausasiakkaat, jolloin apteekkitulojen pieneneminen jäisi kohtuulliseksi. Vähennys voitaisiin kompensoida siirtämällä apteekit normaalin yritysverotuksen piiriin. Nykyjärjestelmän järjettömyyttä kuvaa hyvin se, että noin 600 apteekkarin verojen jälkeen saaman alle 100 miljoonan euron vuositulon tuottamiseen tarvittava monimutkainen jakeluketju aiheuttaa yli miljardin euron tarpeettomat vuotuiset kustannukset.

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Minun kotikaupungissani Espanjassa on noin 80 000 asukasta, ja apteekkien laskemisen lopetin sataan. Joka korttelissa on pari apteekkia. Miten tämä voi olla mahdollista? Varsinkin kun hinnat ovat kolmanneksen, jos sitäkään...

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Siis sekä toiminnallisista että taloudellisista syistä apteekkiuudistus pitää kytkeä sote-uudistukseen.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Ihmettelen näitä kansanedustajia, jotka julkaisevat blogeja, mutta eivät välitä osallistua niistä käytävään keskusteluun. Herää väkisinkin ajatus, että kyseessä ovat vain puoluetoimistojen suoltamat tekstit, jotka enemmän vaalitäkyjä kuin todellista keskustelua varten? Tämä sekamelska, jossa eri osapuolet heittelevät erilaisia ajatuksia välittämättä oikeasti kantojaan puolustaa, on demokratian irvikuva. Asiaa ei tee yhtään puolustettavammaksi, että hallitus itse näyttää huonoa esimerkkiä.

Toimituksen poiminnat