Hurskastelun sietämätön keveys

Jos heittelee muita kivillä, kannattaa varautua siihen, että he heittävät jossain vaiheessa takaisin. Sen sijaan monikaan ei alistu kivitettäväksi ja seuraavana päivänä tee kivittäjien kanssa kiltisti yhteistyötä. 

Yhteiskuntamme perustuu luottamukseen. Lait, raha, instituutiot, talous, lakkaavat olemasta ilman riittävää luottamusta. Jos ihmiset eivät luota toisiinsa tai pitävät toisiaan vihollisina, demokraattisen yhteiskunnan on vaikea toimia, ylläpitää rauhaa tai vaurastua. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että esimerkiksi 5,5 miljoonaa suomalaista tulevat suurin piirtein toimeen keskenään. Pikemminkin se on ihmeellistä.

Tavanomaista suurempi vastuu luottamuksen ylläpitämisestä on poliitikoilla. Edustuksellisessa demokratiassa poliitikot edustavat kansaa, joka on antanut heille mandaatin tehdä päätöksiä. Jos poliitikot eivät kykene luottamaan toisiinsa, ei ole mitään syytä olettaa, että ihmisten luottamus poliitikkoihin olisi yhtään korkeammalla. Kun poliitikot syyttelevät toisiaan, lietsovat kohuja toistensa ympärillä ja puhuvat ihmisistä asioiden sijaan, rapautetaan kansan luottamusta politiikkaan, instituutioihin ja koko yhteiskuntaan. Ihmiset, jotka ovat eri mieltä kanssasi, alkavat näyttää vihollisilta. 

Tällä viikolla liikenne- ja viestintäministeri Anne Berneriä on riepotettu niin mediassa kuin eduskunnan täysistunnossa. Kohu liittyy valtionyhtiö Finavian muutama vuosi sitten hankkimiin johdannaisiin, joista yhtiölle koitui miljoonatappiot, sekä Bernerin toimintaan yhtiön omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä. Eduskunnan tarkastusvaliokunta käsitteli asiaa pitkään ja perusteellisesti, ja moitti ministeriötä omistajaohjauksen vakiintuneiden periaatteiden vastaisesta puuttumisesta yhtiön operatiivisiin asioihin. Samalla valiokunta velvoitti hallitusta täsmentämään valtionyhtiöiden riskinhallintaa sekä omistajaohjauksen periaatteita, jottei vastaavaa enää tapahtuisi. Valiokunnan mietintö oli yksimielinen. Yksiselitteistä on, että Finavian tappiot eivät johdu Berneristä. Päätökset Finaviassa tehtiin vuosina 2009-2011. Berneristä tuli ministeri vuonna 2015.

Asia tuli näin käsiteltyä eduskunnassa asianmukaisella tavalla. Tarkastusvaliokunta on selvittänyt mitä tapahtui ja esittänyt korjaavia toimenpiteitä. Eduskuntakeskustelu ja osa mediasta ovat kuitenkin irronneet tästä todellisuudesta, ja Bernerin päätä vaadittiin vadille tänään eduskunnan äänestyksessä ministerin luottamuksesta. 

Epäluottamuslauseen nostamisessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, onko ministeri Berner tehnyt jotain moitittavaa, juridisesti tai poliittisesti. Tai siitä, nauttiiko hän eduskunnan luottamusta. Kyse on arvottomasta näytelmästä demokratian kustannuksella. Politikoinnista, jonka tavoitteena on saada vastustaja näyttämään huonolta mediassa ja siten nostaa omaa profiilia. Kyse ei ole itse asiasta, vaan mediakeskustelusta, kannatusluvuista ja vastakkainasettelun lietsomisesta.

Tällainen tapa tehdä politiikkaa on tuhoisa. Kohujen, syytösten ja vastakkainasettelun voimalla etenevä politiikka ei kykene päätöksiin, erityisesti sellaisissa kauaskantoisissa koko kansaa yhdistävissä asioissa kuin sote, maakuntauudistus tai liikennejärjestelmän uudistaminen. Jos emme onnistu tekemään demokratiassa tarvittavia päätöksiä, ongelmat kasvavat ja ihmiset voivat entistä huonommin. Vastakkainasetteluun perustuvalla politikoinnilla saa entistä enemmän kannatusta, ja kierre on valmis. 

Moni on sanonut minulle, että Bernerin luottamuksen puolesta äänestäminen näyttää poliittisesti todella pahalta. Minun pitäisi miettiä, miltä se näyttää ulospäin. Minusta on kuitenkin uskallettava haastaa omaa ajattelua ja puolustaa myös toisen puolueen edustajia silloin, kun heitä kohtaan ei toimita reilusti. Jos tyydymme ainoastaan pohtimaan, miltä tämä näyttää ulospäin, on se flirttailua populismin kanssa, jossa keskeistä on omien äänestäjien miellyttäminen. Poliitikon on uskallettava tehdä niin kuin on hänen arvojen mukaan oikein, pelattava reilusti, pysyttävä totuudessa ja sanottava ihmisille se, mikä heidän tulee kuulla. Ei sitä, minkä he haluavat kuulla.

Poliittista vastustajaa on helppo lyödä, jos kohu on päässyt syntymään. Hänestä on helppo maalata kuva epärehellisenä ja pahana oman edun tavoittelijana. Keksin kanssaedustajieni joukosta lukuisia, joiden kanssa minulla on erilainen arvomaailma. Keksin monta, joiden kanssa meillä on yhteiset arvot, mutta eri käsitys tarvittavista toimenpiteistä lopputuloksen saavuttamiseksi. On selvä, että heidän kanssaan saa vääntää siitä, mitä meidän tulisi tehdä. Mutta eivät he pahoja ole. Katsovat vain maailmaa eri tavalla. 

Puhumalla epäkunnioittavaan sävyyn, epäilemällä kohtuuttomasti toisen motiiveja ja vihjailemalla epäasiallisesti vähennämme poliitikkojen luottamusta toisiinsa ja samalla kansan luottamusta poliitikkoihin ja politiikkaan. Tällaisen toiminnan tuloksia voi ihailla esimerkiksi Trumpin Yhdysvalloissa. Siihen suuntaan tuskin haluamme mennä. Jos haluamme, että demokratia toimii myös tulevaisuudessa, meidän kannattaa kohdella toisiamme huomattavasti kunnioittavammin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu