*

Ollaan fiksummin

Lakialoite apteekkimarkkinan avaamisesta kilpailulle

LAKIALOITE

lääkelain muuttamisesta



Eduskunnalle

 

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Tällä aloitteella muutetaan lääkelain 6 lukua apteekeista siten, että apteekkien määräsääntelystä luovutaan ja hinnoittelussa siirrytään täydestä hintasääntelystä enimmäishintoihin. Tavoitteena on lisätä apteekkien välistä kilpailua ja saavuttaa siten parempi palvelutaso sekä säästöjä kuluttajille ja valtiolle. 

Juha Sipilän hallitus tavoittelee valtion lääkekorvauksiin 150 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä vuodesta 2017 alkaen. Merkittävä osa säästöistä voitaisiin saavuttaa apteekkijärjestelmää uudistamalla. Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan ole ollut esillä hallituspuolueiden harkitsemissa säästökeinoissa.

Suomessa lääkkeiden tukkuhinnat ovat Euroopan alhaisimpia, mutta kuluttajahinnat korkeimpien joukossa. Toisin sanoen nykyjärjestelmässä kuluttaja maksaa lääkkeistään liikaa ja samalla apteekkarit hyötyvät kohtuuttomasti. Nykyisessä järjestelmässä viranomainen päättää, kuinka monta apteekkia alueella saa olla, millä hinnalla lääkkeitä myydään ja keitä ovat alueella toimivat apteekkarit. Kaikki tiukat kriteerit täyttävät hakijat eivät saa perustaa apteekkia, eivätkä apteekit kilpaile keskenään hinnoilla. Tämä nostaa väistämättä kustannuksia ja heikentää saatavuutta. Kilpailun rajoitukset estävät myös koko lääkejakelun tehostamista ja merkittävien kustannussäästöjen saamista.

Apteekkien kilpailurajoitusten purkamista ovat esittäneet muiden muassa Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat sekä Kelan entinen pääjohtaja Liisa Hyssälä. Kilpailurajoitusten purkamisesta on myönteisiä kokemuksia myös lukuisista muista Euroopan maista. 

 

PERUSTELUT

Apteekkien tehtävä on varmistaa turvallinen, tehokas ja taloudellinen lääkehuolto koko Suomessa. Nykyinen toimialan sääntely on kuitenkin ylimitoitettua ja kilpailua tarpeettomasti rajoittavaa. Liiallinen sääntely rajoittaa markkinoiden toimivuutta ja johtaa tehottomuuteen ja korkeisiin hintoihin. 

Lääketeollisuuden hintavertailu osoittaa, että lääkkeiden tukkuhinnat ovat Suomessa Pohjoismaiden edullisimmat, mutta vähittäishinnat Pohjoismaiden korkeimmat. Ruotsin ja yhdeksän muun EU-maan lääkehintoja vertailleen tutkimuksen mukaan arvonlisäverovapaat hinnat ovat Suomessa 12 % korkeammat kuin Ruotsissa ja 25 % korkeammat kuin Norjassa. Tämä koskee sekä resepti- että itsehoitolääkkeitä. Ero selittyy vain osittain lakisääteisellä apteekkimaksulla. Jos lääkkeiden hintataso olisi Suomessa sama kuin Ruotsissa, säästäisimme nykytilaan verrattuna lähes 100 miljoonaa euroa lääkekustannuksia joka vuosi.

Kansalaiset ovat laajasti tyytyväisiä Suomen apteekkijärjestelmään. Lääkkeiden ja apteekkipalveluiden saatavuus on hyvä koko maassa. Tämä on osin apteekkialan runsaan sääntelyn ansiota, ja merkittävä osa sääntelystä onkin perusteltua kansanterveyden ja turvallisen lääkehuollon näkökulmasta. Apteekkien välinen kilpailu on kuitenkin erittäin vähäistä kilpailurajoitusten vuoksi, minkä vuoksi järjestelmä on kallis. Lääkkeiden saatavuus ja samat palvelut voitaisiin järjestää edullisemmin ja siten, että järjestelmä kohtelisi kaikkia apteekkiyrittäjiä reilusti. Tämä vaatii muutoksia apteekkilupajärjestelmään ja lääkkeiden hintasääntelyyn.

Suomessa apteekkien perustamista säädellään apteekkilupajärjestelmällä. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea myöntää apteekkiluvat tarveharkinnan perusteella. Apteekkarilla voi olla ainoastaan yksi lupa kerrallaan, ja se on aina kunta- tai kunnanosakohtainen. Käytännössä lupia tulee haettavaksi, kun apteekkia pyörittänyt apteekkari jää eläkkeelle tai saa toisen luvan paremmalta paikalta. Kilpailua apteekkien välillä ei juuri ole, sillä lupajärjestelmä pitää huolen siitä, että apteekit sijaitsevat riittävän etäällä toisistaan. Lääketaksa-asetuksella hinnat on säädetty täsmälleen samoiksi koko maassa.

Apteekkilupajärjestelmästä seuraa, että apteekkien yhtiömuoto on väistämättä toiminimi. Koska toimiluvat myönnetään henkilökohtaisina lupina, muu oikeushenkilö, kuten osakeyhtiö ei voi harjoittaa apteekkitoimintaa. Esimerkiksi kolme juuri valmistunutta proviisoria eivät nykyjärjestelmässä voi perustaa yhteistä apteekkia, vaan jokaisen on odotettava pahimmassa tapauksessa vuosia ennen kuin saavat apteekkiluvan. Tällä aikaa he tekevät joko koulutustaan vastaamatonta työtä esimerkiksi farmaseutteina tai kokonaan muita töitä. Fimean mukaan yksittäistä avointa apteekkilupaa saattaa hakea jopa yli 30 hakijaa.

Nykyisellään lääkkeiden hinnat on asetettu tasolle, joka mahdollistaa kannattavan apteekkiliiketoiminnan kaikkialla, missä apteekkeja on. Hintataso johtaa siihen, että hyvällä kauppapaikalla apteekin pyörittäminen on äärimmäisen kannattavaa. Apteekkiyrittäjällä ei ole juuri lainkaan riskiä, sillä lainsäädäntö takaa hintatason pysyvyyden ja kilpailun vähyyden. Talouselämän tekemän selvityksen mukaan vuonna 2013 neljä apteekkaria ylsi yli miljoonan euron vuosituloihin.

Apteekit maksavat Suomessa liikevaihdostaan progressiivista apteekkimaksua, jonka tarkoitus on tasata apteekkien välisiä voittoja, varmistaa syrjäseutujen pienten apteekkien kannattavuus ja estää suurten apteekkien omistajia hyötymästä kohtuuttomasti. 

Todellisuudessa apteekkimaksu ei tätä tee. Fimean laatiman analyysin mukaan liikevaihdoltaan yli 7,5 miljoonan euron apteekkien mediaaniliikevoitto oli noin 475 000 euroa ja pienimmässä kokoluokassa liikevaihdoltaan alle 0,9 miljoonan euron apteekeissa vastaava luku oli 106 000 euroa. Se, että hyvällä kauppapaikalla olevaa apteekkia kielletään alentamasta hintoja, ei hyödytä syrjäseuduilla asuvia, vaan ainoastaan apteekkaria. Hyvältä paikalta apteekkiluvan saaneet apteekkarit hyötyvät järjestelmästä kohtuuttomasti. Nykyinen apteekkien luvanhakuprosessi on verrattavissa virkamiesten virantäyttöprosessiin, joten luvan turvin hankittujen tulojen pitäisi olla verrattavissa virkahenkilöiden palkkoihin.

Edellä esitetyistä näkökohdista huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön apteekkijärjestelmää ja muuta lääkehuoltoa kehittämään asetettu työryhmä päätyi vuoden 2015 alussa tukemaan olemassa olevaa apteekkilupa- ja lääketaksajärjestelmää.

Ruotsissa ja Norjassa apteekkien kilpailurajoituksia on purettu 2000-luvulla. Uudistuksilla on saavutettu asetetut tavoitteet. Lääkkeiden hinnat ovat laskeneet, saatavuus parantunut ja aukioloajat pidentyneet. 

Ennen vuoden 2009 reformia Ruotsissa oli valtiollinen lääkemonopoli Apoteket AB, jota voi verrata esimerkiksi Alkoon. Uudistuksen jälkeen reseptilääkkeiden vähittäishinnat ovat laskeneet 10 %, ja itsehoitolääkkeiden hintakehitys on seurannut inflaatiokehitystä. Ensimmäisen kolmen vuoden aikana kilpailun vapauttamisen jälkeen Ruotsissa avattiin 330 uutta apteekkia, ja apteekkien keskimääräinen aukioloaika on pidentynyt 42 tunnista 54 tuntiin viikossa.

Norjassa oli Suomen kaltainen apteekkilupajärjestelmä vuoteen 2003 asti. Uudistuksen tavoite oli parantaa saatavuutta. OECD:n raportin mukaan lääkkeiden vähittäishinnat ovat Norjassa Pohjoismaiden alhaisimmat, apteekkien lukumäärä on kaksinkertaistunut, eikä yhtään syrjäseudulla sijaitsevaa apteekkia ole suljettu ainakaan ensimmäisen seitsemän vuoden aikana. Lisäksi apteekkien keskimääräiset aukioloajat pidentyivät.

Ehdotamme, että apteekkilupien tarveharkinnasta luovutaan, ja apteekkilupa myönnetään kaikille nykyisinkin käytössä olevat pätevyysvaatimukset täyttäville hakijoille. Lääkkeiden kiinteistä vähittäismyyntihinnoista tulisi siirtyä enimmäishintoihin. Aloite ei vaadi reseptivapaiden itsehoitolääkkeiden myynnin siirtämistä apteekkien ulkopuolelle.

Kilpailurajoitusten vähentäminen lisäisi kilpailua ja kannustaisi apteekkeja toimimaan tehokkaammin. Apteekit kilpailisivat edelleen hinnan ohella myös laadulla, kuten muutkin yritykset. Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Ari Hyytinen on arvioinut, että apteekkitoimilupien haltijat nauttivat vuodessa noin 90-100 miljoonan euron ylisuurista voitoista. Ylisuuret voitot liittyvät todennäköisesti siihen tapaan, jolla alalle tuloa rajoitetaan lainsäädännöllä ja jolla lääkkeiden hintoja Suomessa säädellään. Kilpailun vapauttaminen toisi kaivattuja kustannussäästöjä, joista merkittävä osa kohdistuisi valtiolle pienentyneinä lääkekorvausmenoina.

Lakiuudistuksen yhteydessä tulee selvittää enimmäishintoihin siirtymisen vaikutukset erityisesti reseptilääkkeiden osalta. Lääkelaki sekä siihen liittyvät muut lait ja asetukset tulee käydä läpi apteekkien määräsääntelyn purkamisen sekä enimmäishintoihin siirtymisen näkökulmasta ja tehdä tarvittavat muutokset. 

 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

 

Laki

lääkelain muuttamisesta

 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan lääkelain (1987/395) 41, 45-47, 52, 52 a, 53, 54 ja 59 §, sellaisina kuin niistä ovat 41, 52 a ja 53 § laissa 1112/2010, 45 § laissa 22/2006, 47 § laissa 895/1996 sekä 53 ja 54 § laissa 773/2009, sekä

muutetaan 40 §:n 1 momentti, 43 § ja 58 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 40 §:n 1 momentti ja 43 § laissa 1112/2010 ja 58 §:n 1 momentti laissa 789/2016, seuraavasti: 

 

40 §

 

Apteekkiliikettä saa harjoittaa Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen luvalla (apteekkilupa). Sama henkilö voi apteekin lisäksi saada luvan sivuapteekin, apteekin palvelupisteen ja apteekin verkkopalvelun harjoittamiseen. Apteekkiliikettä ei saa harjoittaa muualla kuin tässä laissa tarkoitetussa apteekissa, sivuapteekissa, apteekin palvelupisteessä ja apteekin verkkopalvelussa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

 

43 §

 

Apteekkilupa voidaan myöntää laillistetulle proviisorille hakemuksen perusteella. Edellytyksenä on lisäksi, että häntä ei ole asetettu konkurssiin, hänelle ei ole määrätty edunvalvojaa eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu. Apteekkilupa on henkilökohtainen.

 

Apteekkilupa myönnetään hakijalle, jolla voidaan kokonaisuudessaan katsoa olevan edellytykset apteekkiliikkeen harjoittamiseen. Edellytysten arvioinnissa tulee ottaa huomioon hakijan toiminta apteekissa ja muissa lääkehuollon tehtävissä sekä apteekkiliikkeen harjoittamisen kannalta merkitykselliset opinnot, johtamistaito ja muu toiminta.

 

58 §

 

Lääkkeen vähittäismyyntihintana on käytettävä enintään valtioneuvoston asetuksella säädettävän lääketaksan mukaista hintaa. Lääketaksan mukaisen hinnan tulee perustua lääkevalmisteen myyntiluvan haltijan 37 a §:n mukaisesti ilmoittamaan valtakunnallisesti käytössä olevaan tukkuhintaan, tukkuhinnan perusteella laskettavaan myyntikatteeseen ja arvonlisäveroon. Tukkuhinnan perusteella laskettava yksittäisen lääkevalmisteen myyntikate voi olla pienempi kuin apteekkimaksusta annetun lain (148/1946) 2 §:n mukaan määräytyvä maksuprosentti.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

 

 

Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä heinäkuuta 2017.

 

 

Helsingissä 20.10.2016

Antero Vartia /vihr

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän lindapelkonen kuva
Linda Pelkonen

Hyvä kun toit asian esiin Puheenvuorossakin. Teimme aiheesta jutun myös Uuden Suomen uutispuolelle:

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/206634-antero-var...

Seuraamme aihetta mielenkiinnolla.

t. Linda / US

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

"...ja hinnoittelussa siirrytään täydestä hintasääntelystä enimmäishintoihin."

Hintakatto oikeastaan kumoaa kaikki ne argumentit, joiden mukaan vapaamman kilpailun pitäisi laskea hintoja. Jos vapautunut kilpailu kerran laskee hintoja, miksi meidän pitäisi rajoittaa yrittäjän oikeutta vapaaseen hinnoitteluun? Miksi kylän ainoa apteekki ei saisi pyytää mummon dementialääkkeestä kaksinkertaista hintaa verrattuna pääkaupunkiseudun ostarin apteekkiin koska ainahan viereen perustettaisiin uusi apteekki, joka myisi sen halvemmalla? Tai jos ei perusteta, mummo voi tankata verovaroin tuetun Teslansa kyläkoulun tolpasta ja hurauttaa naapurikunnasta hakemaan lääkkeensä.

Sopisiko hintakatto myös muille aloille? STM:n työryhmä voisi kerran vuodessa päättää, että kahvikuppi ei saa maksaa yli kolmea euroa tai että keskiolutstoben pitää saada vitosella. Saunavuoron hintakatto voisi olla vaikka 12 euroa, alle 7-vuotiailta korkeintaan vitosen. Perusteena se, että Suomessa baarissa myydyn alkoholin kuluttajahinta on Euroopan huippua jos nyt ei verratakaan Norjaan silloin kun se ei itselle sovi.

Käyttäjän mikamustonen kuva
Mika Mustonen

#2
Hyvä pointti ! Tuotteille asetetut hintakatot tunnetusti saavat aikaan tarjonnan alenemista. Tästä on hyvä esimerkki Tukholman säännellyt vuokramarkkinat, joka on aiheuttanut vuosien jonot vuokra-asuntoihin.

Kyllä sinne peräkylän mummolle joku muu apteekki sitten mielihyvin toimittaa lääkkeet vaikka postitse, jos paikallinen apteekkari yrittää ylihinnoitella tuotteensa.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Analyysisi oli oikein hyvä ja osoittaa ainakin sen, että aloite toteutuessaan ei muuttaisi oikeastaan yhtään mitään.

Arvaan että kentällä aloitteeksi esitetetty kompromissi herättää kahtalaisia mielipiteitä:
- Ne jotka ovat ajaneet apteekkikentän liberalisointia ovat sitä mieltä, että tämä ei mene tarpeeksi pitkälle.
- Ne (me) joiden mielestä nykytilanne on tarpeeksi hyvä eikä ehjää kannata korjata ajattelevat, että tämä menee liian pitkälle.

Käyttäjän TapioYlipoppamies kuva
Tapio Ylipoppamies

ASIAVIRHE...Norjassa uusi apteekkilaki tuli voimaan vuonna 2001.
Ole hyvä tarkista tosiasiat ennen kuin teet aloitteita.

TOINEN ASIAVIRHE...Viimeisen 15 vuoden aikana Norjassa on suljettu suunilleen 20 apteekkia. Osa suljetuista apteekeista oli syrjäseudulla.

Terveisin
APTEEKKARI Norjasta. Kokemusta apteekkarina myøs suomesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset