*

Ollaan fiksummin

Kirjallinen kysymys apteekeista sosiaali- ja terveysministeri Mäntylälle

KIRJALLINEN KYSYMYS            Hallituksen lääkesäästötavoitteiden toteuttamisesta            

 

Eduskunnan puhemiehelle, 

Juha Sipilän hallitusohjelman mukaan hallitus tavoittelee lääkekorvauksiin 150 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä vuodesta 2017 alkaen. Osa vuoden 2017 säästöistä on toteutettu jo vuoden 2016 aikana mm. nostamalla lääkekorvausten omavastuuosuutta. Säästöjen yhteydessä hallituksen on tarkoitus selvittää apteekkien hinnoittelujärjestelmän tarkistamista sekä reseptilääkkeiden että itsehoitolääkkeiden osalta. 

Loppujen säästöjen toteutustavasta ei ole toistaiseksi tehty päätöstä. Keväällä 2016 sosiaali- ja terveysministeriön asettama selvitysmies Heikki Ruskoaho antoi raporttinsa mahdollisista toteutustavoista. Raportissa esitetään mm. kakkostyypin diabeteksen hoitoon käytettävien lääkkeiden siirtämistä alempaan erityiskorvausluokkaan, hintakilpailun lisäämistä viitehintajärjestelmän sisällä sekä lääkevaihdon laajentamista. 

Kovista säästötavoitteista huolimatta hallitus on jättänyt tarkastelun ulkopuolelle merkittävän keinon alentaa lääkekustannuksia: apteekkien kilpailurajoitusten purkamisen. Nykyjärjestelmässä viranomainen päättää sen, kuinka monta apteekkia milläkin alueella saa olla sekä sen, millä hinnalla lääkkeitä myydään. Apteekkariksi haluava ei välttämättä pääse alalle, eivätkä apteekit kilpaile keskenään hinnoilla. Tämä nostaa väistämättä kustannuksia. 

Apteekkien määräsääntelyn poistaminen ja siirtyminen lääkkeiden kattohintoihin tarkoittaisi, että apteekit kilpailisivat keskenään hinnoilla, laadulla ja sijoittumisella. Kokemukset muista Euroopan maista osoittavat, että lääkkeiden hinnat voivat laskea jopa 5 - 10 % sääntelyn purkamisen seurauksena. Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Ari Hyytinen on laskenut, että suomalaiset apteekkarit nauttivat noin 90-100 miljoonan euron vuotuisista ylisuurista voitoista. Hyytisen mukaan ylisuuret voitot liittyvät todennäköisesti alalle tulon tiukkaan rajoittamiseen sekä tapaan, jolla lääkkeiden hintoja säännellään Suomessa.

Lääkkeiden hintojen lasku toisi säästöjä julkiselle sektorille. Tämän lisäksi hintojen laskun myötä ihmisille jäisi paremmin rahaa käytettäväksi muihin tarpeellisiin menoihin. Suhteellisesti suurin hyöty tästä koituisi pienituloisille ja paljon lääkkeitä käyttäville ihmisille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi hallitus ei vapauta apteekkien välistä kilpailua ja hae sitä kautta säästöjä julkiselle sektorille sekä lääkkeiden käyttäjille?



Porissa 13.7.2016

Antero Vartia /vihr




Edit 18.7.2016: muutettu prosentit vastaamaan THL:n tutkijoiden lukuja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki

Mielenkiintoista kuulla, mitä ministeri vastaa, kun oikea vastaus olisi se, että muutoksia ei tapahdu siksi, että apteekkarit äänestävät Kokoomusta.

Carlo Hyvönen

Hyvin oleellinen huomio tuo "Apteekkariksi haluava ei välttämättä pääse alalle..." Nykyisillä rajoitetuilla markkinoilla meillä ei ole parhaimmat apteekkarit vaan nopeimmat, siis ne jotka sattuivat ensiksi hakemaan lupaa. Palvelutaso tuskin laskee siitä, että jokainen haluava pääsee yrittämään.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Montako vale-apteekkaria on bongattu? Vale-lääkäreitä sitäkin enemmän...

Reijo Jokela

Niin paljokohan tuo lääkärien määrän säätely maksakaan yhteiskunnalle? Keinotekoinen lääkäripula on jatkunut jo vuosikymmeniä. Mistähän löytyy kansanedustaja, joka lähtisi tätä "monopolia" murtamaan. Ja kun kerran terveydenhuollon ympärillä ollaan, niin voidaan kysyä paljonko maksaa kahden rinnakkaisen verorahoitteisen järjestelmän ylläpito? Taitaa tuo apteekkien kerrottu 100 miljoonaa olla vain suolarahoja.

Carlo Hyvönen

Petteri olit ymmärtääkseni apteekkari? Suomessa on noin 2600 proviisoria ja vain noin 600 apteekkaria. Mikseivät nuo muut koulutetut proviisorit muka saisi perustaa apteekkia mihn haluavat, jos haluavat?

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen Vastaus kommenttiin #10

Miksei saisi perustaa? - Siksei, että kysymys ei ole pelkästään markkinapoliittinen vaan myös terveyspoliittinen: Fimea voi päättää sen, paljonko tarvitaan uusia apteekkeja ja missä tarvitaan.

Nythän missään vaiheessa ei ole kritisoitu sitä, etteivätkö apteekit täyttäisi sitä tehtäväänsä, joka heillä sote-kentässä on.

Sote-puolen miljardiluokan uudistusten loppuunsaattamisessa luulisi olevan enemmänkin työsarkaa. Se, miten apteekkipalvelut ovat keskittyneet hyvin saataville ympäri Suomea, luulisi herättävän mielenkiintoa päättäjissä, miten sama toimiva konsepti saataisiin myös terveysasemille - ilman, että voitot lipuisivat veroparatiiseihin.

Käyttäjän roopeluhtala kuva
Roope Luhtala

Hyvin perusteltu kysymys, hienoa työtä!

Reijo Jokela

"Lääkkeiden hintojen lasku toisi säästöjä julkiselle sektorille".
Toisiko? Mikäli tuolla tapahtuu sama ilmiö, kuin muussa terveysbisneksessä (todennäköisesti myös tapahtuu) niin alan kaappaavat veroparatiiseissa toimivat ketjut. Hinnoissa tuskin tapahtuu mitään ihmeellisiä muutoksia, mutta uudistuksen jälkeen tapahtuu vain se, että noista apteekkien voitoista ei makseta enää veroja Suomeen. Tämäkin verovaje joudutaan sitten muita veroja kiristämällä kattamaan/lisäämään lainanottoa.

Reijo Jokela

"Suhteellisesti suurin hyöty tästä koituisi pienituloisille ja paljon lääkkeitä käyttäville ihmisille".
Väite on puuta heinää. Paljon lääkkeitä käyttävälle tulee maksukatto vastaan jo aika aikaisin, joten hänen tilanteeseensa ei vaikuta se tuleeko se hieman myöhemmin.
Todella pienituloiset eivät edes maksa itse lääkkeitään.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Vähissä ovat Suomessa Nokian optiomiljonäärien tai Fortumin Mikael Liliuksen kaltaiset jättipottien kuittaajat, kun nyt kelpaavat taas verotilastoista tutut apteekkarit. Apteekkien toimimattomuudesta ei varmaankaan kukaan ole syyttämässä apteekkareja, mutta aina on joitakin, joita närästää toisten suuret tulot.

1970-luvun alussa oli suuri paine sosialisoida apteekit ja terveydenhuoltojärjestelmä. Tuolloin kunnanlääkärijärjestelmästä luovuttiin, kun säädettiin laki terveyskeskuksista, mutta apteekit saivat jatkaa yksityisomistuksessa.

Jokainen tietää, miten apteekkipalvelut toimivat kattavasti ympäri Suomen tänäkin päivänä. Olisikohan terveyskeskuksetkin vaan pitänyt tuolloin pitää yksityisomistuksessa ja kehittää kunnanlääkärijärjestelmää?

Voisi olla, että apteekkarien toiminnan vapauttamisen lisäksi puhuttaisiin nyt myös kunnanlääkärijärjestelmän vapauttamisesta kaikille lääkäreille.

Ja siitä, miten toimivat terveyspalvelut meillä on - mutta liikaa tuloja näillä toimitusjohtajilla.

Fimea voi aivan tarveharkintaisestikin lisätä apteekkeja sinne, missä kysyntä on suurin. Jos se ei toimi, voisi harkita apteekkitoiminnan laajempaa vapauttamista.

Ja tuon yhden ison apteekkiketjun, Helsingin yliopiston omistaman Yliopiston Apteekin (YA) sivuapteekkeja voisi pilkkoa - kilpailun vapauttamisen nimessä - muillekin farmasiaa opettaville yliopistoille, joita ovat Åbo Akademi ja Oulun Yliopisto.

Ja Itä-Suomen Yliopiston Apteekille sivuapteekit Kuopion pääapteekin lisäksi myös Joensuuhun, Savonlinnaan, Mikkeliin ja Lappeenrantaan.

Kansanedustaja Antero Vartia - puolueenne kannattaa vahvasti yliopistojen rahoituksen turvaamista, joten ette varmaankaan käytä tätä mahdollisuutta hyödyntämättä?

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Apteekkitoiminnan harjoittamisessa on todellakin monia muita puolia, jotka Vartia on jättänyt vähemmälle pohdinnalle:

http://www.apteekkari.fi/blogit/paakirjoitukset/pa...

Käyttäjän TeemuKivijrvi kuva
Teemu Kivijärvi

Hyvin on keskusteluihin uponnut tuo alunperin päivittäistavarakaupan lanseeraamaa lobbauksessaan käyttämä ja virheellinen lausunto, jossa apteekkien vapautuksella luvattiin 100 miljoonan säästöt jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Myöhemmin käsittääkseni tätä lausuntoa on korjattu, mutta se ei tietenkään nouse enää keskusteluihin.

Jos puretaan tämä apteekkarien muka tienaama 100 miljoonan euron ylisuuri voitto osiin = tarkoittaisi se, että kun yrittäjiä on noin 600, kukin tienaisi 167 000 € ylisuuria voittoja.

Tällaisia ylisuuria voittoja ei tee keskimääräinen apteekki. Esim. MOT:n julkaisemassa jutussa, jossa julkaistiin 50 suurimman apteekin tulot sijalle 50. pääsi apteekki 109 866,17 euron tuloilla. Entä ne loput 540 apteekkia + 200 sivuapteekkia, jotka ovat todennäköisesti kooltaan vielä pienempiä? Miten heidän tuloksestaan olisi otettavissa 167 000 € ylisuuria voittoja?

Keskustelua käydään liikaa muutamien parhaiten menestyneiden apteekkareiden tulojen pohjalta ja unohdetaan kokonaisuus. Ei kai 660 R-kioskinkaan keskimääräistä tulosta lasketa valitsemalla laskuihin vain 20 parhaiten menestynyttä R-kioskia? EI, koska tässä ei olisi mitään järkeä.

Käyttäjän HaapakoskiPasi kuva
Haapakoski Pasi

Pilkkominen, rikkominen... Olisi toimialan kehittäminen tehokkaampaa?

Apteekkarien suurten tulojen kanssa olemme vähän myöhässä, kun sen kulta-aika oli ennen rinnakkaislääkkeiden tuloa markkinoille. Esimerkiksi yhden laajalti käytetyn reseptilääkkeen hinta laski hetkessä yhdestä eurosta 0,07€ tabletilta. Tällaista taloudellista muutosta ei tämäkään toimiala olisi kestänyt ilman sopeuttamistoimia, mutta tätä tasoittamaan kehitettiin itsehoitopuolen valikoimaa. Tämän ansiosta vältyttiin irtisanomisilta ja palveluita on pystytty kehittämään entisestää. On saatu erinomaisia tutkimustuloksia itsehoitopuolen ja apteekkilaisten asiantuntemuksen säästävän yhteiskuntamme varoja perusterveydenhuollon haasteiden keskellä.

Yhdessä keskustelussa nostettiin esille apteekkihenkilöstön kiireettömyyttä negatiivisena asiana? Tarkkuutta vaativissa ammateissa kiire nostaa usein virheiden riskejä ja uskoisin nykyajan digitaalisen vallankumouksen keskellä apteekin asiakkaiden arvostavan nimenomaan kiireettömyyttä ja henkilökohtaista ammattitaitoista palvelua. Esimerkki perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolla saa esittää vain yhden vaivan ja toisiin varataan hänelle uusi aika, kun apteekissa taas pyritään tarjoamaan kokonaisvaltaista palvelua huomioiden myös tärkeät potilaan tukihoidot. Itse en toivoisi sairaan lapsen kanssa apteekissa asioidessani skanneria ja printteriä palvelemaan meitä, jos mahdollisuus on saada hymyilevä asiantuntija auttamaan meitä kysymystemme kanssa. Kyseessä on kuitenkin yksi luotetummista ammateista, kun vastaajina ollaan me kuluttajat.

Säästöjä on yhteiskuntamme saatava haastavan tilanteen edessä, mutta soten ratkaisemiseen keskittäisin nyt kaikki voimavarat ja vasta sen jälkeen näihin muihin säästökohteisiin. Maassamme on erittäin kattava määrä apteekkeja ja niiden määrän nostamista en näe ratkaisuksi säästöjen saamiseksi nopealla aikataululla. Sen sijaan kilpailun mahdollistaminen jo toimiviin yksiköihin olisi terveemmällä pohjalla. Nykyinen toimintamalli on vanha, mutta toimiva ja sen toimintojen hyvin harkittujen päivitysten pohtiminen on varmasti perusteltua. Keskustelu aiheen ympärillä on herättänyt voimakkaita tunteita ja jopa valitettavan epäkunnioittavan sävyn asiantuntijoiden välillä.

Reseptilääkkeiden hinnat eivät ole apteekkien päätettävissä ja niiden kehitys on uutisoitu myös näyttävästi, mutta tähän nopeita säästöjä tuovaan kuluerään ei ole jostain syystä puututtu. Uusien lääkkeiden hinnat ovat usein perusteltuja, mutta vanhojen satojen prosenttien hinnannousut ovat hankalasti perusteltavissa. Tämä on laaja kokonaisuus ja vain kannatuksella/kateudella tehtyjä päätöksiä oli hyvä välttää. Kilpailun lisääminen ei olisi välttämättä huono asia, koska se motivoisi apteekkaria kehittämään jatkuvasti palveluitaan ja työyhteisön henkeä. Hinnoissakin on varmasti asiakashyötyä, mutta laadun kustannuksella sitä ei asiantuntijaorganisaatiossa saa mielestäni toteuttaa. Yrittäjyys on aktiivista innovointia ja myöskin hallittujen riskien ottaminen lisää mielenkiintoa.

Jos suhteutetaan apteekkarien tulot koulutukseen ja ison apteekin tuottamaan voittoon muiden toimialojen yrittäjäkollegoiden kanssa niin emme poikkea linjasta. Tässäkin on tapahtunut muutos, kun enää ei voi kuolemaansa asti pitää apteekkia itsellään vaan sen päättää normaali eläkkeelle siirtymisen rajat. Näin sen ”kultakaivoksen” aktiivisen vuodet jäävät 10-15 vuoteen, kun yrittäjäkollegat voivat nauttia vastaavista ansioista jopa tuplasti pidemmän ajan. Tämä johtuu siitä, että valtaosa työurasta menee palkollisena proviisorina ja sen jatkeeksi tehtävästä vähintään viiden vuoden mittaisesta pienen apteekin apteekkarina toimimisessa. On myös muistettava apteekissa toimivien työntekijöiden koulutus-ja palkkatasot, jotka eroavat merkittävästi päivittäistavarakaupan sopimuksista. Apteekkaria verotetaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana, jolloin hänen verotettavat tulonsa muodostuvat liikkeen tuloksesta ja hänelle kuuluvasta palkasta. Liikkeen tuloksella katetaan normaalit yrityksen investoinnit ja kehittämistoimenpiteet. Kun apteekin tulosta oikaistaan ns. palkkaoikaisulla (palkka+sotut) päästään täysin vertailukelpoiseen liiketulostasoon muiden yhtiömuotojen kanssa. Tämä tulisi ottaa huomioon eri kaupanalojen liiketulosten vertailuja tehdessä.

Päivittäistavarakaupat ovat myös voittoa tavoittelevia yksiköitä, jotka haluavat laajentaa valikoimaansa lääkkeisiin loppukuluttajia palvellakseen. En näe tähän akuuttia tarvetta, koska hyvin monen automarketin kyljessä toimii jo apteekki ja tätä synergiaetua tuotetaan jo kansalaisille.

Väärissä käsissä ei ole turvallisia lääkkeitä ja tästä saatiin esimerkki Ruotsista, jossa lasten viattomana pidetty kuumelääke Parasetamoli otettiin huoltoasemilta takaisin apteekkeihin. Puhutaan tärkeästä työstä, johon liittyy riskejä ja siksi selvittäisin taustat todella tarkasti/ilman poliittista voitontavoittelua.

Hiekkalinnankin voi rikkoa nopeasti, mutta sen korjaaminen vaatii aikaa,

Kansalaisten edustaja

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset