Maataloustuet ovat hyvää tarkoittavan järjestelmän väärä valinta
Ruoantuotanto on ison muutoksen kourissa. Ravintotottumusten on pakko muuttua, jotta pystymme tulevaisuudessakin ruokkimaan kaikki ihmiset. Myös ilmastonmuutos ja muut ympäristöasiat pitää ratkaista kun mietitään tulevaisuuden maataloutta.
Kolme tärkeintä seikkaa, jotka maatalouden ja elintarviketeollisuuden on otettava heti paremmin huomioon ovat ruoan hävikki, se miten ja missä ruokaa tuotetaan, sekä eläinperäisten elintarvikkeiden, lähinnä lihan, kestämätön kulutus.
Maailmanlaajuisesti ruoantuotantoa ohjaillaan maataloustuilla. Tarkoitus on taata ruoan riittävyys ja tasata tuottaja- ja kuluttajahintoja tuotannon syklisissä muutoksissa. Tukia käytetään myös ympäristöön vaikuttavien tekijöiden ohjailuun sekä elintarvikkeiden tuotannon määrän säätelyyn. Karkeasti voi yleistää, että maataloustuilla yhteiskunta säätää verovaroin sitä, mitä, missä ja miten ruokaa tuotetaan. Ja tietysti mihin hintaan.
Maataloustuissa, kuten kaikissa yritystuissa, on kuitenkin iso virhe. Ne tahtovat vaikuttaa yritysten käytökseen ja tuotantopanosten hintoihin. Kun puhutaan alkutuotannosta, tämä tarkoittaa viljelysmaan ansiotonta arvonnousua, koneiden ja laitteiden sekä vaikkapa lannoitteiden kallistumista. Tilannetta voidaan verrata asuntomarkkinoihin: asumislisää korotetaan, jotta ihmisillä olisi varaa asua. Hyöty valuu kuitenkin suoraan vuokranantajille, kun vuokralaisella on tuen turvin varaa maksaa asumisestaan enemmän. Jos maksaisimme nyt 200 miljoonaa euroa lisää tukea maataloustuottajille, hyötyisivät lisätuesta lähinnä pääomien omistajat, eivät maatalousyrittäjät. Lopputuote, se ruoka, on silti niin halpaa ettei tuottaja pysty tuotantonsa arvolla elämään. Ruokatalot ja kauppa vievät tuista sen, mitä jäljelle on jäänyt. Kaiken tämän lisäksi monet maatilat suunnittelevat tuotantoaan ja investointejaan maksimoidakseen tukipotin sen sijaan, että tekisivät ratkaisuja omien vahvuuksiensa ja erityisosaamisensa mukaan.
Tämä kirjoitus sai alkunsa kirjoittajiensa näkemyseroista maatalouslomituksesta. Maatalouslomituksen tarkoitus on hyvä, mutta se johtaa helposti huonoon lopputulokseen. Kyse ei ole siitä, että maatalousyrittäjä ei saisi tai tarvitsisi lomaa. Kyse on siitä,että myös maatalouslomitus on osa tätä tukiviidakkoa ja sekin hyöty lopulta valuu jonnekin muualle. Siksi maatalouden pitäisi voida järjestää varamiehistönsä omakustanteisesti ja pystyä siirtämään tämäkin kustannus lopputuotteen hintaan.
Kestämättömän tukiviidakon elo kokonaisuudessaan on katkaistava. Maataloustuista tuskin on realistista yrittää luopua lähitulevaisuudessa, mutta kotimaan tasolla voitaisiin silti tehdä paljon asioiden korjaamiseksi. Ruoantuotanto Suomen olosuhteissa on paljon vaativampaa kuin etelämmässä, juuri siitä syystä meidän maataloutemme hallintorakenteiden tulisi olla mahdollisimman tehokkaat ja niitä pitää kehittää jatkuvasti. Mihin perustuu se, että ruoka maksaa Suomessa kaupassa niin paljon, vaikka maksamme suhteellisesti ylivoimaisesti eniten maataloustukia maailmassa tuottajahintojen ollessa euroopan alhaisimmat. Mihin tämä raha häviää?
Ruoantuotannon byrokratiaa on kevennettävä. Valvontaan ja tukiehtojen täyttymisen tarkkailuun käytetään vuosittain tuhansia ihmistyövuosia ja miljoonia euroja ja silti tuloksena on toimimaton virasto ja valtion olematon luotettavuus maksajana. Tukien maksatukset tiloille ovat nimittäin pahasti myöhässä tietojärjestelmäongelmien vuoksi. Tukijärjestelmä on niin monimutkainen, ettei sen hoitamiseksi digitaalisesti osata tehdä edes toimivaa ohjelmistoa.
Alkutuotannon on itse herättävä miettimään, onko Suomessa todellakin tarpeen tuottaa aivan kaikkea ja bulkkina, bulkkihintaan. Voisiko ruoantuotanto muuttaa suuntansa niin, että kotimainen tuotanto vastaisikin vain noin 75 % kotimaisesta kulutuksesta? Jos Suomessa ei olisi ylituotantoa, tuottajilla olisi enemmän sananvaltaa siihen, millä hinnalla myymät tuotteensa kaupalle. Ylituotanto on negatiivinen asia, joka tulee korjata. Kotimaisen maatalouden tulisi voida erikoistua laatuun, eettiseen ja ekologiseen tuotantoon, jota voisimme viedä hyvään hintaan myös ulkomaille.
Myös lainsäädännöllä voidaan ohjata tuotantoa. Suomeen valmistellaan uutta eläinsuojelulakia. Mitäpä jos teemme siitä maailman parhaan niin, että tuotantoeläinten hyvinvointia parannetaan rajusti? Voisimme säätää esimerkiksi pakollisen ulkoilumahdollisuuden kotieläimille, pakollisen puudutuksen ja kipulääkityksen pikkuporsaiden kastroinnin ja vasikan nupoutuksen yhteydessä. Tämä aiheuttaa lisätyötä ja kuluja tuottajille, mutta sitä voitaisiin kompensoida sillä, ettei Suomeen saisi tuoda lihaa, jonka tuotantotavat täällä ovat laittomia. Tällä antaisimme koko maailmalle pienen, mutta vahvan viestin siitä, että eettistä lihaa, mutta vähemmän, on oikea suunta.
Me kirjoittajat toivomme näkevämme Suomessa vahvan, kannattaviin yrityksiin ja eettiseen sekä ekologiseen tuotantotapaan pohjaavan maatalouden. Maatalouden, jota koko maa voi ylpeänä esitellä maailmalla ja jonka vienti vetää. Maatalouden, joka on valmis muutoksiin ja seisomaan vahvana myös ilman maataloustukia. Se mahdollistuu, kun suomalainen ruoantuotanto on täynnä paikallisesti, valtakunnallisesti ja maailmanlaajuisesti vahvoja tuotteita ja brändejä.
Antero Vartia, kansanedustaja (vihr.)
Mikko Välttilä, maanviljelijä (vihr.)
Mikko Kiesiläinen, ekonomisti
”Mihin perustuu se, että ruoka maksaa Suomessa kaupassa niin paljon.”
Tuohon yksinkertainen vastaus, jalosta- ja kaupaportaan kulut sillä raaka-aine on Suomen maataoudessa lähes aina halvempaa kuin muissa eu maissa. Mitäs se nyt olikaan oliko elintarvikkeiden osuus kotitalouksien menoista 10% ilmeisesti tuo osuus on liian suuri?
”Voisiko ruoantuotanto muuttaa suuntansa niin, että kotimainen tuotanto vastaisikin vain noin 75 % kotimaisesta kulutuksesta? Jos Suomessa ei olisi ylituotantoa, tuottajilla olisi enemmän sananvaltaa siihen, millä hinnalla myymät tuotteensa kaupalle. Ylituotanto on negatiivinen asia, joka tulee korjata.”
Jos on uskominen tähän http://stat.luke.fi/indikaattori/kotimaisen-tuotan… niin leipävilja näyttää olevan se jota tuotetaan enemmän kuin kulututetaan. Naudalihassa omavaraisuus on tuolla 80% lukemissa. Kirjoittajien teorian mukaan tässä kohtaa pitäisi tuottajalla sananvaltaa tuotteen hintaan, merkillistä kyllä hinnat pikemminkin ovat laskusuunnassa kuin nousu suunnassa.
”Ylituotanto on negatiivinen asia”
Kyllä, ja sitä niin kauan kuin Suomessa tuotetaan yksi kilo lihaa, viljaa jne.
Perustelu tälle on se että tämäkin kirjoitus kertoo kuinka negatiivista on ylituotanto mitä ei enää edes kunnolla ole.
”Suomeen valmistellaan uutta eläinsuojelulakia. Mitäpä jos teemme siitä maailman parhaan niin, että tuotantoeläinten hyvinvointia parannetaan rajusti? Voisimme säätää esimerkiksi pakollisen ulkoilumahdollisuuden kotieläimille, pakollisen puudutuksen ja kipulääkityksen pikkuporsaiden kastroinnin ja vasikan nupoutuksen yhteydessä. Tämä aiheuttaa lisätyötä ja kuluja tuottajille, mutta sitä voitaisiin kompensoida sillä, ettei Suomeen saisi tuoda lihaa, jonka tuotantotavat täällä ovat laittomia. Tällä antaisimme koko maailmalle pienen, mutta vahvan viestin siitä, että eettistä lihaa, mutta vähemmän, on oikea suunta.”
Ainahan sitä esittää sopii, tuskin vain menee läpi.
Ilmoita asiaton viesti
#2
Suurin ongelma on maatalouden järjetön holhous.
Vasta kakkosena tulee tyhmän isän tyhmin poika on jäänyt pellon reunaan ihmettelemään.
Ilmoita asiaton viesti
Urbaanilegenda, sillä paljon vähemmällä tietotaidolla pärjää muissa töissä.
Järjetön holhous on taasen totta
Ilmoita asiaton viesti
Ongelmiksi jäävät tuonti, eri valtioiden erilainen ilmasto ja/tai EU:n jakama tuki. Perinteitä on vaikeata katkaista ilman rytinää.
Ilmastosta ja väestöstä johtuvan työnjaon soveltaminen maailmanlaajuisesti vaatisi aikamoista sopimusremonttia. Kuluttajan kyky hankkia ruokaa ei lisäänny, kun hinnat raketoivat kausiluontoisestikin…
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on sitä oikeata Vihreiden politiikkaa taas, Suomi maksaa tukia, koska muutkin maat maksavat. Ilmeisesti Vihreiden mielestä Suomi voi tässäkin olla edelläkävijä ja lopettaa tukien maksu ja samalla maatalous.
Ikkunalaudalla itujen kasvattaminen tietysti sopii Vihreille, niinkuin olemme saaneet lukea, on vegaaniruokavalio Vihreille erittäin tärkeää, mutta jotkut Suomessa kuitenkin vielä kaipaavat lihaa ja makkaraa ja maitoakin välillä.
Taas yksi painava syy olla antamatta ääntä tälle puolueelle. 🙂
Olipa blogin lopussa taas ylväs tavoite, näiden tavoitteiden kirjoittamiseen nämä poliitikot ovat kunnostautuneet, mutta todellisuuden kanssa näillä höpinöillä ei ole mitään tekemistä.
Suomi voi lopettaa tuotantotuet, kun muutkin maat sen tekevät, odotellaan nyt ensin vaikka Ranskan aikeita, ei taida tuet siellä ainakaan olla vähenemässä.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi voi lopettaa tuotantotuet, kun muutkin maat sen tekevät, odotellaan nyt ensin vaikka Ranskan aikeita, ei taida tuet siellä ainakaan olla vähenemässä.”
Ei noin saa ajatella, kyllä se Ranskakin lopettaa tukien maksamisen kun suuri pohjoinen maatalous valtainen Suomi näyttää esimerkkiä…
Ilmoita asiaton viesti
”jotkut Suomessa kuitenkin vielä kaipaavat lihaa ja makkaraa ja maitoakin välillä.”
Ei kai niitä ole kukaan kieltämässäkään, mutta pitääkö muiden veronmaksajien kustantaa toisten makutottumukset?
”Suomi voi lopettaa tuotantotuet, kun muutkin maat sen tekevät, odotellaan nyt ensin vaikka Ranskan aikeita, ei taida tuet siellä ainakaan olla vähenemässä.”
Jos ranskalaiset veronmaksajat haluavat subventoida suomalaisille halpaa ruokaa, eikö se ole meidän kannalta pelkästään hyvä juttu? Toivottavasti eivät hoksaakaan lopettaa vielä pitkään aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittajien näkemys maatalouden hyvästä ”tuotantofunktiosta” (pääoman/työn/luonnon suhde ja yritysrakenne) on markkinaperusteinen: kannattavat yritykset, ei tukia, vahvat tuotteet, brändäys. Ohimennen siihen lipsahtaa myös vahvaa säätelyä: sitä tai tätä ei saa tuoda maahan, siis peräti tuontisäännöstely 1950-luvun malliin!
Piileeköhän visiossa hyväuskoisuutta? Vertaa rakennustoiminta: SRV ilmoittaa että asuntojen hinta Helsingissä ei laske vaikka rakentamista kuinka lisätään (eli tavanomainen markkina-ajattelu, kysyntä/tarjonta on liian suppeaa).
Maatalouden ja kansantalouden ”tuotantofunktiota” (yhteiskuntarakenne, elinkeinorakenne, asutusrakenne) on syytä katsoa laajemmasta näkökulmasta. Kun Antero Vartian kotikaupunki Helsinki haalii yleiskaavallaan 300 000 asutettavaa lisää (toimii kuin Vennamo konsanaan, asuttaa), niin voisiko käydä niin, että tällaisen alue- ja väestörakenteen kustannukset (ylläpito, ruokkiminen, ruuan kuljetus ja jakelu) käy väenväkisin aina vaan kalliimmaksi ja lopulta yhteiskunnan edessä on umpikuja, kuten jo nyt on maataloustuottajien kohdalla.
Kaksi päivää sitten eduskunnan Tutkas-seuran matkalla rovaniemeläisessä lounaspöydässä virisi pohdinta siitä joko meidän elinaikanamme pakettiin laitetut pellot otetaan uudelleen käyttöön. Viimeistään seuraavan sukupolven aikana näin tapahtuu, oli konsensus-näkemys. Pöydässä istui johtavia tutkijoita, professoreita, tohtoreita, kansanedustajia Luonnonvarakeskuksesta, Lapin yliopistosta ja vastaavista instituuteista.
Ilmoita asiaton viesti
#1
Noin se menee ja luonto itse rupeaa aikanaan karsimaan liikaväestöä. Ei siihen vihreiden keittiöpuutarhakirjaa tarvita.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kamalan hirveä ilmastonmuutos joka on aina menossa johonkin suuntaan ruokkii nyt kasveja pienellä co2 lisäyksellä, sadot ovat ennätyssuuria ja jopa aavikot ovat vihertyneet. Tämänkin luonnollisen positiivisen kehityksen vihreät pysäyttäisivät jos pystyisivät.
Ilmoita asiaton viesti
Kuka voi olla niin asiantuntematon että edes viittaa ruuan kalleudesta puhuttaessa maatalouden tuottajahintoihin. Kaupasta ostetussa ruuassa energiaverojen osuus on suurempi kuin tuottajahintojen.
Ruuan kalleus johtuu siitä mistä kaikki muukin kalleus Suomessa, veroista, kilpailun puutteesta ja sääntelystä. Että sinne saralle vaan perkaamaan.
Mitä tulee maataloustukien valumiseen esim maan hintaan on täyttä roskaa. Maatalous juuri ja juuri pystyy 100ha tillalla tuottamaan siivoojan palkan viljelijälle. Pelto-omaisuudelle ei jää mitään. Kai sillekin oääomalle edes joku tyotto pitäisi saada, oli hinta mikä hyvänsä mutta kuitenkin se on nollaa suurempi.
Siinä on vähän pihviä että tukiviidakkoa tulisi yksinkertaistaa ja määrättömästä turhasta byrokratiasta luopua. Paluu jonkinlaiseen tuottajahintatukeen olisi kai markkinataloudellisin vaihtoehto. Nyt maksetaan pinta-alasta ja siinä sitten jotenkuten ollaan viljelevinään. Tehokkuus aika kaukana.
Ilmoita asiaton viesti
Puhut todella asiaa. Hinta ei todellakaan jakaudu reilusti elintarvikeketjussa, Täytyy muistaa, että erittäin suuri osa tästä järjettömästä tukiviidakosta on tullut juuri vihreiden vaatimuksesta. Näin esimerkiksi ympäristö ja eläinten hyvinvointikorvauksen osalta. Lisää vaaditaan sieltä taholta koko ajan jopa lainsäädäntöön asti. Viime hallituskaudella, jolloin vihreät olii hallituksessa ohjattiin tukia yhä lisää siihen suuntaan, että tuottaa ei tarvitse. Suojavyöhykkeet, kerääjäkasvit ja luonnonhoitopellot ylittivät budjetin 50 miljoonalla. Se on ruuantuottamisesta pois. Samoin sadonkorjuuvelvoite ja ikäpykälä poistui. Tuloksen voi nähdä kun ajelee Suomea ympäri. Surullista.
Ilmoita asiaton viesti
Lypsykarjahan tilastoidaan tähän samaan tilastoon tottakai. Juuston ilmastovaikutus on lähes yhtä suuri kuin naudanlihan: 13 kg CO2/lihakilo.
Kysymyshän nyt ei ole pelkästä röyhtäilystä ja pieremisestä vaan siitä, että näinä päivinä kun maailmassa on yli 7 miljardia ihmistä, enemmän kuin 25% maapallon maapinta-alasta on joko laitumena tai rehupeltona. Yhden lihakilon tuottamiseen pitää viljellä kymmenen kiloa kasvirehua. Yhden sekasyöjän kohdalla pitää viljellä 2300 m² maata, lakto-ovovegetaristille 1500 m² ja vegaanille 1000 m². Jo pelkästään tähän kuluvan veden määrä on moneen potensiin suurempi asia ja huolen aihe kuin jonkun eläimen röyhtäileminen.
Ilmoita asiaton viesti
Maataloustuista voitaisiin luopua vaikka heti huomenna jos jälleenmyyjät rupeisivat karsimaan omista voittomarginaaleistaan.
Valtio maksaa tuottajille ns. hengissäpitotukea jotta jälleenmyyjä voisi ostaa tuotteen tuottajalta pilkkahinnalla ja myydä sen moninkertaisella voitolla eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
TEM teetti ruuan hinnasta selvityksen pari vuotta takaperin. Ruuan veroton hinta oli Euroopan keskitasoa ja verollinen hinta aivan kärjessä. Tämä selittänee tilannetta pitkälti.
Samaan tapaan voisimme tietysti ihmetellä sähkön hintaa. Fortumin verojalanjälki pyörii jossain reilussa 70%:ssa joten kai se sähkö nyt maksaa jotakin (vaikka oikeasti se on täällä eurooppalaisittain edullista).
Ruokakauppojen liiketoiminnan tuotot eivät tosiaankaan ole kovin suuret. HOKin liikevoittoprosentti pyörii yhden tienoilla ja Ruokakeskon neljässä.
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan luomumaataloutta. Kuitenkin porsaiden kuohitseminen kemiallisesti puudutettuina ei kuulu luomumaatalouteen. Luomussa on vältettävä turhia kemikaaleja!
Ilmoita asiaton viesti
Globaalissa elintarviketuotannossa ja -kaupassa Suomen vihreiden ääni ei kauaksi kuulu. Kauppaa hallitsevat maailmanlaajuiset elintarvikejätit valtioiden tuella.
Jos Vartian esityksiä aletaan Suomessa panna toimeen,ehtii kurki kuolla, ennen kuin suo sulaa. Kansakuntana olemme silloin täysin elintarviketuonnin varassa. Huviristeilijätukia on kasvatettava, että ruokaa ehditään tuoda kansan ravitsemukseen.
Merkillistä on vaino maanviljelijöitä kohtaan aikana, jolloin he ovat kärsineet eniten pakotteista ja kauppaketjujen halpuutuksista. Tuhannet ja tuhannet neuvottelijat ovat painiskelleet, miten 24 tuntia voidaan lisätä 1600 työtunnin vuosityöaikaan samalla kun karjatilan työtuntimäärä vuodessa on n. 4000 tuntia. Huvittavaa saamattomuutta.
Ilmoita asiaton viesti
En ole millään tavoin vihreä, mutta tämän loppulauseen voin allekirjoittaa: ”Me kirjoittajat toivomme näkevämme Suomessa vahvan, kannattaviin yrityksiin ja eettiseen sekä ekologiseen tuotantotapaan pohjaavan maatalouden. Maatalouden, jota koko maa voi ylpeänä esitellä maailmalla ja jonka vienti vetää. Maatalouden, joka on valmis muutoksiin ja seisomaan vahvana myös ilman maataloustukia. Se mahdollistuu, kun suomalainen ruoantuotanto on täynnä paikallisesti, valtakunnallisesti ja maailmanlaajuisesti vahvoja tuotteita ja brändejä”.
terveisin,
Ilmari Schepel
MMK/Agronomi
pienviljelijä ilman tukea
Luomu-Suomi-idean alkuperäinen isä..
Ilmoita asiaton viesti
Kun tähän mennään tulevat satotasot laskemaan, silloin täytyy palata kasvinviljelyssä alkuperäiskantoihin ohrassakin Olliohraan jona sato on 1,5 tonnia/ha.
Ilmoita asiaton viesti
Tällöin maasta saadaan ainoastaan luonnollinen määrä satoa. Määrä laskee ja laatu paranee.
Ilmoita asiaton viesti
Pelkosenniemen Kairalan kylässä meille kerrottiin että aiemmin kylällä viljeltiin paljon ohraa mutta sitten viljely kuihtui kun tuli uudet jalostetut lajikkeet jotka eivät siellä menesty.
Muutoinkin tuolla matkalla meille kerrottiin – Pelkosenniemen Kairalan ja Suvannon kyliä esimerkkeinä käyttäen – että aiempien sukupolvien tietämys ja taidot olivat nykyhetkeä parempia: talojen sijoittelu suhteessa auringonvaloon ja vesistöjen pintaan, hirsirakentaminen, pihapiirien avaruus ym.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisen luomurukiin viljelyn kehittäminen voisi olla hyvä kehityskohde. Nykyään ruista tuodaan paljon Puolasta ja Saksasta, joissa kemikaaleja saadaan käyttää vapaammin kuin Pohjoismaissa. Minä ainakin yritän valita aina luomuruisleivän ostoskoriini myrkkyleipien sijasta.
Ilmoita asiaton viesti
Pääkölä nimellä on rekisteröity suomalainen luomuruis, tosi siementä on vielä vähän.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta voisi joku saada hyvä brändin: ”Pääkölä ruisleivät”
Ilmoita asiaton viesti
Vvoisitteko kertoa, mistä elintarvikkeista meillä on ylituotantoa? Miten estätte sellaisten elintarvikkeiden maahantuonnin, jotka eivät noudata Suomen lainsäädäntöä. Oletteko valmiit kieltämään myös sellaisten kasvituotteiden tuonnin, jotka eivät täytä suomen lainsäädännön tasoa?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että keskustellaan suomalaisesta maataloudesta ja Suomessa tuotetusta ruuasta. Muistan aina, kun Kauppalehdessä oli kirjoitus maitokiintiöistä v. 2007. Että Kauppalehtikin osallistui maataloutta sivuavaan keskusteluun! Se tuntui silloin aivan ainutlaatuiselta.
Nyt on alkanut näkyä kirjoituksia maataloudesta ja lehmistä muissakin sanomalehdissä kuin Maaseudun Tulevaisuudessa ja Kauppalehdessä.
Se on hyvä.
Suomalainen alkutuotanto ja kotimaiset elintarvikkeet eivät ole itsestäänselvyys. Ne ovat jatkuvan, usein sukupolvelta toiselle siirtyvän, uurastuksen tuloksia.
Tuottajuuteen kasvetaan ja se on taitolaji.
Mitä tukiin tulee, niin muistuttelen tässä siitä tosiasiasta, että EU-tuet ovat sidoksissa kansallisiin tukiin. Ehtona on, että EU-tukea maksetaan vain niissä tapauksissa, joissa kohde saa myös kansallista tukea.
Ilmoita asiaton viesti
Ei meidän tarvitse ruokkia kaikkia maailman ihmisiä,emmekä me edes pysty siihen. Tällä pallolla on vähintään puolet liikaa populaatiota kantokykyyn nähden,ongelma on siinä,miten saadaan populaatio sopeutettua resursseihin.
Nälänhätä tai sota tai näiden yhdistelmä olisi nyt ihan paikallaan….
Ilmoita asiaton viesti
Aihe on ajankohtainen edelleen, vaikka artikkeli vanha. Ravinnon tuotto globaalisti ei taida ratketa kotimaan maatalouspolitiikan keinoin, toki korjattavaa on.
Miten paljon tupakan viljelyssä on ravintotuotantoon soveltuvaa maa-alaa? Globaalisti? Suomessa ehkä yksi (?)tila virallisesti. Hyvä oivallus viljelijältä. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Ristiriitainen kirjoitelma minulla. Tupakan positiivisia vaikutuksia en tunne, mutta ymmärtääkseni negatiivisia terveysvaikutuksia ei kielletä. Raha hallitsee, joten kovin helposti tuohon tuotantoon on vaikea koskea. Viljelykelpoisen maa-alan niukkuus on kuitenkin luonut ravinnontuotantoon surullista vastakkain asettelua lihatuotannon kustannuksella. Ihanteellista olisi ravintotuotannon tehokkuus mahdollisimman luomusti. Tarvitseeko sen sulkea pois lihatuotantoa?
Tukiaisten osalta kirjoittaja on oletettavasti oikeassa, mutta siltä osin koko järjestelmän tulisi muuttua kattaen teollisuuden ja globaalin kaupan. Kova työsarka on edessä, joskin oletettavasti välttämätön pitkällä tähtäimellä. Toivottavasti VTT:n puolukan monistaminen onnistuu ja vähentää paineita.
Ilmoita asiaton viesti