*

Ollaan fiksummin

Eurooppalainen talouspolitiikka on kiusaamista

  • Antero Vartia
    Antero Vartia

Joskus on hauskaa miettiä, kuinka pienestä oma olemassaolo on ollut kiinni. Kun suomalainen isäni ja islantilainen äitini tapasivat toisensa sattumalta Nigeriassa, voidaan puhua onnellisesta sattumasta. Toinen työvuoro tai toinen ravintolavalinta olisivat saattaneet johtaa siihen, että minua ei olisi.


Sain kuitenkin alkuni ja tänään olen 33-vuotias helsinkiläinen, koulutukseltani kauppatieteiden maisteri ja ammatiltani yrittäjä. Yrittäjäksi ryhdyin, vaikka vanhempani yrittäjinä näyttivät välillä hyvääkin esimerkkiä siitä, kuinka yrittäminen osaa olla myös lohduttoman raskasta. Toisaalta, en tiedä olisiko minusta ollut muille töihin. Saatan olla siihen liian itsepäinen.

 

Olen kovin herkkä, mutta en häpeä sitä. En enää. Herkäksi minut tekee kai se, että monet asiat yksinkertaisesti koskettavat ja liikuttavat. Minun on helppo ymmärtää muiden tunteita ja toimia, vaikka olisinkin asioista eri mieltä. Herkkyys on minulle nykyisin voimavara, mutta helposti itkevänä lapsena olin koulukiusattu. Kiusaajat eivät olleet aina edes ilkeitä ja siksi osaan nähdä heidät nykyään myös kasvattajinani. Pahinta kiusaamisessa ei ollut koskaan se, miten minua kiusattiin. Pahinta oli pelko. Pelko siitä, mitä minulle tehtäisiin seuraavaksi. Kovin paljon en edes joutunut olemaan kiusattuna, ennen kuin opin sitä pelkäämään.

 

Arvokkainta, mitä minulle kivuliaista vuosista jäi, oli ymmärrys, että muita ei saa kiusata. Se kuulostaa lapsen puheelta, mutta siinä piilee aika iso juju. Kiusata kun voi moni, ja monella tavalla. Kiusaajana voi toimia myös koko yhteisö – huomaamattaankin. Jos elämä ei anna toivon mahdollisuuksia, se on pelottava tilanne. Pelko huomisesta on kiusaamista sekin.

 

Mutta onneksi on politiikka (hymiö ja tähän palaan lopussa). Politikointi ei ole se asia, joka minua viehättää. Sen sijaan monet niistä asioista, joita politiikassa käsitellään, ovat aina olleet sydäntäni lähellä. Yläasteikäisenä olin kovin ylpeä kansantaloustieteilijäsedästäni ja ehkä vain tuota ylpeyttä tuntien eksyin lukemaan kansantaloustieteen kirjoja. Seitsemäsluokkalaiselle kirjat olivat lähes mahdottoman vaikeita, mutta ajan mittaan olen oppinut niitä ymmärtämään. Ja saivat ne juniorin haaveilemaan kansantaloustieteilijän tai poliitikon urasta.

 

Kävin kauppakorkeakoulun, opiskelin kansantaloustiedettä ja yritysjuridiikkaa, mutta lopulta minusta tuli – luonteenlaatuani kuunnellen – yrittäjä. Vaikka minusta ei siis koskaan taloustieteilijää tullutkaan, minulle jäi silti ymmärrys siitä, miten yksi asia voi vaikuttaa toiseen. Ja tietysti tarttui minuun kiinnostus oppia ja ymmärtää asioita paremmin. Vuosien saatossa tuo uteliaisuus on auttanut hahmottamaan, miten talouden maailma toimii. Samalla kun se on tehnyt maailman seuraamisen mielenkiintoisemmaksi, se on myös auttanut minua eteenpäin omassa elämässäni.

 

En olisi myöskään pärjännyt ilman optimismia. Kun kävelen kadulla ja katselen kaupunkia, mietin monesti millaisen päätöksenteon ja riskinoton takana pelkästään monet kaupungin rakennuksista ovat olleet. Se saa minut joka kerta ymmärtämään, kuinka turhia pessimismi, skeptisyys ja kyynisyys ovat. Monet pitävät niitä realismina. Minä pidän niitä kehityksen pahimpana mahdollisena esteenä. It always seems impossible until it’s done, sanoi Mandela joskus. Siinä kaikki syy optimismille.

 

Jotkut ovat ihmetelleet, miksi yrittäjä, joka vihdoin on päässyt vaikean alkuvaiheen yli, lähtee haastamaan itsensä lähes mahdottoman edessä. Omalla kohdallani vastaus on selvä: laakereilla lepääminen ei yksinkertaisesti sovi luonteeseeni – ei ainakaan tässä mahdollisuuksien maailmassa. Ja tietysti onhan tässä myös se toinen juju, johon kovasti uskon; onnellisuuden salaisuus ei piile siinä, että saavuttaa jotain, vaan siinä, että on jotain mitä tavoitella.

 

Politiikka on täynnä tavoitteita, joita on vaikea saavuttaa. Niiden näennäinen mahdottomuus ei kuitenkaan ole syy lannistua. Hitto vie - päinvastoin. Politiikalla pitää olla visio yhteiskunnasta, jossa huominen ei pelota. Eurooppalaisella talouspolitiikalla pitää rakentaa - ei tuhota - yhteiskuntaa. Euroopan massatyöttömyys on turhaa, kallista ja aivan kamalaa kiusaamista.

Tiedän, että monet hyvin tärkeät asiat voitaisiin tehdä paljon, paljon fiksummin. Keinoja meillä on olemassa. Nyt tarvitaan vain päättäväisyyttä ja optimismia - sitä oikeaa poliittista tahtoa. Siksi olen ehdolla kevään eurovaaleissa.

 

Kampanjaa voit seurata tässä blogissa ja Facebookissa osoitteessa www.facebook.com/anterovartia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kertoisitko, miten eurooppalaisesta talouspolitiikasta tehtäisiin näkemyksesi mukaan vähemmän kiusaavaa.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

"Eurooppalaisella talouspolitiikalla pitää rakentaa - ei tuhota - yhteiskuntaa. Euroopan massatyöttömyys on turhaa, kallista ja aivan kamalaa kiusaamista.

Tiedän, että monet hyvin tärkeät asiat voitaisiin tehdä paljon, paljon fiksummin. Keinoja meillä on olemassa. Nyt tarvitaan vain päättäväisyyttä ja optimismia - sitä oikeaa poliittista tahtoa. Siksi olen ehdolla kevään eurovaaleissa."

Ehdotat eroa eurosta tai EKP:n politiikan täyskäännöstä? Onko Vihreät järkevä vaikutuskanava sen tyyppisiä tavoitteita ajatellen?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Otsikko herätti kiinnostuksen, ja avauksessa sitä käsiteltiinkin peräti kahden lyhyen virkkeen verran.

Keinoja on olemassa, ilmoitat? Voisitko kertoa, että mitä?

Käyttäjän AnteroVartia kuva
Antero Vartia

Koska talouskysymyksiin on mahdotonta vastata lyhyesti olematta samalla hieman älyllisesti epärehellinen, palaan niihin tällä blogilla aktiivisesti läpi koko kevään.

Lyhyesti voin mainita, että arvostan Paul Krugmania ja Joseph Stiglitziä valtavasti. Se saattaa riittää vastaukseksi monelle.

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Kyllä Krugman ja Stiglitz jonkinlaisia vihjeitä antoivat otsikon suhteen:

Stiglitz:
http://www.project-syndicate.org/commentary/joseph...
"The euro was supposed to bring growth, prosperity, and a sense of unity to Europe. Instead, it has brought stagnation, instability, and divisiveness.

The euro can be saved, but it will take more than fine speeches asserting a commitment to Europe. If Germany and others are not willing to do what it takes – if there is not enough solidarity to make the politics work – then the euro may have to be abandoned for the sake of salvaging the European project."

Krugman:
http://www.ft.com/intl/cms/s/2/022acf50-a4d1-11e1-...
“What’s interesting is that the euro itself created the asymmetric shocks that are now destroying it [via the capital flows it engendered]. Not only have they created something incapable of dealing with shocks but the creation engendered the shocks that are destroying it.”

Karl Fransen

Antero Vartia.

Nuoruuden innolla voi tehdä paljon hyvää työtä, mutta olla tietoinen mikä työ, tehtävä on, hyödyllinen, ei vain itselleen, mutta kokonaisuutta silmälläpitäen. The Greens ovat menneet äärimmäisyyksiin, kuten oli tunkeutuminen venäläiseen alukseen. Sellaisilla menettelyillä saadaan enemmän harmia kuin ”hyötyä”, sillä moinen activity ei poikkea muusta poliittisesta vastustus hengestä. Vastustamiseen sisältyy - poikkeuksetta - poliittisiin mielipiteisiin rakentunut vallan tavoittelu ja siitä, vallantavoittelusta, ovat lähtöisin kaikki conflictit joiden kanssa koko tuntemamme maailma painiskelee tälläkin hetkellä. It pays to consider before jumping into vicious game of politics.

Toimituksen poiminnat